Italialaisella tuhannen naudan lihatilalla automaattiruokinta vähensi työtä ja paransi kasvuja
Pohjois-Italiassa on suuria lihanautojen loppukasvattamoja, joissa kasvatetaan Ranskassa ja muualla Euroopassa emotiloilla syntyneitä nautoja teurasikään. Kun yksikkö on iso, sen automatisointi säästää paljon työtunteja. Fossalungan tila on yksi näistä Italian isoista loppukasvattamoista.
Fossalungan tilan lihanaudat seuraavat tyynesti, kun ryhmä suomalaisia astelee pitkin pihoja. Ne ovat ehkä nähneet vieraita aiemminkin, sillä tilalla käydään katsomassa, miten iso lihakarja ruokitaan täysin automaattisesti. Toinenkin syy eläinten rauhallisuuteen löytyy ruokinnasta: kun rehua jaetaan tiuhaan ja sitä työnnetään usein eläinten ulottuville, sen vuoksi ei tarvitse hötkyillä.
Mutta miksi suomalaiset matkaavat Italiaan saakka katsomaan Vector-järjestelmää? Siihen vastaa oppaana oleva Lely Italian Vector-asiantuntija Michelle Boccoli.
”Maassa on yli sata tilaa, jotka ruokkivat nautansa Vector-järjestelmällä. Näillä tiloilla on yhteensä noin 170 rehua sekoittavaa ja jakavaa robottia, joten laitteiden määrä on keskimäärin vajaa kaksi kappaletta tilaa kohti. Noin 30 prosenttia Vectoria käyttävistä tiloista on lihanautatiloja. Järjestelmän käyttö lihanautojen ruokinnassa aloitettiin ensimmäisenä juuri Italiassa.”
Yksi näistä Vector-järjestelmään investoineista italialaisista lihatiloista on Fossalunga. Tilaa esitellään usein vieraille muun muassa siksi, että siellä tehtiin vuonna 2019 Padovan yliopiston koe, jossa verrattiin seosrehuvaunun ja automaattisen ruokintajärjestelmän käyttöä lihanautojen ruokinnassa.
Fossalungassa on useita osakkaita
Fossalungan tila sijaitsee Pohjois-Italiassa Vedelagossa, joka on pikkupaikka Venetsiasta luoteeseen. Yritys on perustettu vuonna 1975, ja sillä on 17 omistajaa. Fossalungan tapainen omistusjärjestely on tavallinen Pohjois-Italian suurilla lihanautatiloilla, yksi yrittäjistä, tilaa esittelevä Fabio Lupi sanoo.
Osakkaat omistavat peltoa, ja myyvät kasvattamansa rehut lihatilalle. Pelloilla kasvaa maissia ja nurmikasveja seosrehun raaka-aineiksi. Fossalungan tilakeskuksessa on useita kasvattamorakennuksia, joissa on kerrallaan noin tuhat lihanautaa.
Osa osakkaista, kahdeksan henkilöä, työskentelee lihatilalla, mutta enemmistö heistä tuottaa vain rehua eläimille. Omistajajäsenten lisäksi tilalla on kaksi palkkatyöntekijää, joista toinen on eläinlääkäri ja toinen tilalla asuva työntekijä, joka käytännön syistä on lähes aina paikalla, Lupi kertoo.
Lihanaudat tuodaan Italian ulkopuolelta
Kuten useat lihatilat Pohjois-Italiassa, Fossalungakin ostaa kasvatettavat eläimet ulkomailta. Naudat ovat enimmäkseen tulleet tilalle Ranskasta, mutta myös Romaniasta, Puolasta ja joistain muista Euroopan maista. Helmikuussa 2025 tilalle tullut edellinen nautaerä tuotiin Liettuasta, ja seuraava 50 naudan erä oli tulossa Irlannista.
Tilalle ostettavat eläimet ovat pääasiassa limousine- ja charolaisrotuja. Limousinet ovat tullessaan noin 300-kiloisia, charolaissonnit 400 kilon luokkaa.
Nautoja ruokitaan tilalla vähintään kuusi kuukautta ja yksi päivä. Kasvatusajan määrää tukijärjestelmä, jossa tukea maksetaan vain yli kuusi kuukautta tilalla olleille naudoille.
Naudat teurastetaan noin 30 kuukauden iässä, jolloin ne painavat rodusta ja sukupuolesta riippuen noin 500 kilosta yli 700 kiloon. Limousinen lihaprosentin Lupi sanoo olevan noin 63 ja charolaissonnien 60 prosenttia.
Kaikki eläimet myydään samalle lihayritykselle. Teuraat hinnoitellaan elopainon mukaan. Viimeisimmät hinnat ovat olleet 3,8:sta vajaaseen neljään euroon kilolta, Lupi kertoo helmikuussa 2025.
Automaattiruokinta kolmesti päivässä
Fossalungan naudat ruokitaan automaattisesti Vector-järjestelmällä, jossa on yksi rehukeittiö ja kaksi rehua sekoittavaa ja jakavaa robottia. Jokainen karsina ruokitaan kolmesta neljään kertaa päivässä. Lisäksi robotti työntää säännöllisesti rehua eläinten eteen.
Tilalla sekoitetaan viittä erilaista seosta, joiden raaka-aineet ovat maissisäilörehua, soijaa, ohraa, juurikasleikettä, olkea, maissijauhoa, elintarviketeollisuuden sivutuotteita, sinimailasta, melassia, rasvaa ja kivennäistä. Eri roduilla on erilainen ruokinta, ja niille tehdään erilaiset seokset. Limousinet syövät vähemmän ja myös kasvavat hieman hitaammin kuin charolaisrotuiset.
Limousinet saavat vuorokaudessa noin 15 kiloa seosta, mikä tarkoittaa 8–9 kiloa kuiva-ainetta. Charolaissonnit saavat 16,5 kiloa rehua, mikä on kuiva-aineena noin 10 kiloa, Fabio Lupi kertoo.
Tilalla tehdyssä Padovan yliopiston kokeessa sonnit kasvoivat keskimäärin lähes 1,6 kiloa päivässä. Limousinesonnien keskimääräinen päiväkasvu on ollut noin 1,55 kiloa päivässä ja charolaissonnien 1,8 kiloa päivässä.
Automaattiruokinta mahdollistaa useiden erilaisten seosten tekemisen ja useita jakokertoja päivän aikana. Robotit jakavat Fossalungassa yhteensä lähes 30 seossatsia vuorokauden aikana. ◻
Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.
Ryhmä suomalaisia maidontuottajia ja asiantuntijoita vieraili Fossalungan tilalla NHK:n järjestämällä matkalla helmikuussa 2025.
Lue lisää Italian nautatuotannosta KM:n numerosta 4/25 ja KMVETin numerosta 2/25.
Padovan yliopisto vertaili rehunjakotapoja
Vuonna 2019 Padovan yliopiston Low e Meat -tutkimushankkeen yhtenä osana verrattiin Lely Vectorilla toteutettua automaattiruokintaa ja tavallista seosrehuruokintaa seosrehuvaunulla. Low e Meat -projektin laajempana tavoitteena oli selvittää, miten naudanlihaa voidaan tuottaa kestävällä tavalla ja tuotannon päästöjä vähentäen.
Vector-järjestelmän ja seosrehuvaunun vertailussa oli limousinerotuisia eläimiä, joista puolet oli sonneja ja puolet lehmiä. Eläimet olivat kahdessa kasvattamossa, ryhmissä, joissa oli 363–517 nautaa. Molemmat ryhmät saivat samaa seosta.
Selkeitä eroja pötsin terveydessä
Testin aikana kerättiin tietoja nautojen kasvusta ja seurattiin pötsien terveyttä sekä eläinten käyttäytymistä, johon kuului lepoaikojen, syömisen, juomisen ja märehtimisen seuranta.
Vertailussa Vector-järjestelmällä ruokitut sonnit kasvoivat 50 grammaa päivässä enemmän kuin seosrehuvaunulla ruokitut. Hiehojen päiväkasvun lisäys oli automaattiruokinnalla 30 grammaa päivässä. Sonnien päiväkasvu kokeen aikana oli noin 1,5 kiloa ja hiehojen 1,2 kiloa.
Käyttäytymisen mittareista ainoastaan märehtimisaika erosi merkittävästi ryhmien välillä. Seosrehuvaunulla ruokitut sonnit märehtivät keskimäärin 5,28 minuuttia tunnissa, ja Vector-järjestelmällä ruokitut 7,17 minuuttia tunnissa. Hiehojen vastaavat märehtimisajat olivat 5,17 ja 7,38 minuuttia tunnissa.
Ryhmien välillä havaittiin selkeitä eroja pötsin terveydessä. Molemmilla sukupuolilla oli seosrehuvaunulla ruokitussa ryhmässä enemmän pötsin pinnan hyperkeratoosia, tähtimäisiä arpeutumia ja plakkia. Hyperkeratoosi on liiallinen keratiinin eli sarveisaineen kertymä. Muutos voi johtua esimerkiksi pitkittyneestä mekaanisesta ärsytyksestä tai kroonisesta tulehdustilasta.
Parempi syönti ja rehuhyötysuhde
Sonnit painoivat testiin tullessaan vajaat 400 kiloa ja teurastettaessa lähes 600 kiloa. Niiden kasvua seurattiin kokeessa vajaa 140 päivää.
Seosrehuvaunulla ruokittu sonniryhmä kasvoi 1 531 grammaa päivässä, ja automaattiruokinnalla ollut 1 583 grammaa päivässä. Niiden kuiva-aineen syönti erosi merkitsevästi, seosrehuvaunulla ruokitut söivät 7,99 kiloa kuiva-ainetta päivässä ja automaattiruokinnalla olleet 8,51 kiloa päivässä.
Hiehot kasvatettiin keskimäärin 315 kilon painosta yli 500 kilon painoon. Niitä seurattiin kokeessa noin 150 päivää.
Seosrehuvaunulla ruokittu hiehoryhmä kasvoi 1 227 grammaa päivässä, ja automaattiruokinnalla ollut 1 259 grammaa päivässä. Myös hiehojen kuiva-aineen syönti erosi merkitsevästi, seosrehuvaunulla ruokitut söivät 7,39 kiloa kuiva-ainetta päivässä ja automaattiruokinnalla olleet 7,73 kiloa päivässä.
Molemmilla sukupuolilla rehun hyväksikäyttö erosi merkitsevästi. Lihan laatuluokituksessa tai lihaprosentissa ei ollut merkitseviä eroja. Automaattiruokinnalla olleiden eläinten ruhoissa oli hieman enemmän rasvaa kuin seosrehuvaunulla ruokittujen ruhoissa.
Testissä seurattiin myös polttoaineen kulutusta ja työn menekkiä. Automaattiruokinta säästi polttoaineessa sata euroa viikossa, mikä tekee vuositasolla noin 5 200 euroa. Se myös säästi viisi tuntia työtä viikossa. 15 euron tuntipalkalla laskettuna säästöksi laskettiin 3 900 euroa vuodessa. PM
Naudanlihantuotanto vähenee Italiassa
Italia eroaa monista muista EU-maista siinä, että sen naudanliha-ala on kutistunut voimakkaasti. Tätä selitetään naudanlihaketjun vahvalla riippuvuudella eläinten tuonnista. Elävien eläinten suurimmat toimittajat Ranska ja Puola ovat vähentäneet eläinten tarjontaa, mikä on merkittävästi vähentänyt naudanlihan tuotantoa Italiassa.
Vuosien 2010 ja 2023 välillä yli 68 000 italialaistilaa on lopettanut tuotannon, ja kasvatettujen eläinten määrä on laskenut samana ajanjaksona 263 000:lla, mikä on lähes viisi prosenttia.
Italiassa vuosittain teurastettujen sonnien ja härkien määrä on vaihdellut vuosina 2010–2023. Yleinen suuntaus on ollut lihanautojen määrän jyrkkä lasku. Vuonna 2023 Italiassa teurastettiin noin 750 000 härkää ja sonnia ihmisravinnoksi tarkoitetun lihan tuottamiseksi, kun vuonna 2010 niitä teurastettiin 1,7 miljoonaa.
Italiassa vuosittain teurastettujen nuorten nautojen määrä pysyi melko vakaana vuosina 2010–2023. Italiassa teurastettiin vuonna 2023 noin 74 000 nuorta nautaa, kun niitä vuonna 2010 teurastettiin 72 000.
EUROSTATin mukaan Italian naudanlihantuotanto oli suurimmillaan 1 075,41 miljoonaa kiloa vuonna 2010 ja pienimmillään 619,85 miljoonaa kiloa vuonna 2023.
Lähteet: EUROSTAT, www.statista.com, www.carnisostenibili.it
Italia kasvattaa muun Euroopan tuottamia vasikoita lihaksi
Fossalunga on yksi niistä lukuisista italialaisista lihanautatilatiloista, jotka ostavat eläviä eläimiä Italian ulkopuolelta, kasvattavat ne teurasikään, ja myyvät teuraaksi. Naudat ovat enimmäkseen tulleet tilalle Ranskasta, mutta myös Romaniasta, Puolasta ja joistain muista Euroopan maista. Helmikuussa 2025 tilalle tullut edellinen nautaerä tuotiin Liettuasta, ja seuraava 50 naudan erä on tulossa Irlannista.
Fabio Lupi on ollut tyytyväinen Ranskasta tuotaviin eläimiin, mutta tämän vuoden aikana sieltä ei ole saatu nautoja, tai niiden hinta on ollut niin kova, että on päädytty ostamaan muualta.
”Ranskassa on paras genetiikka”, hän toteaa.
Miljoonat Euroopan naudat vaihtavat maata
Toisin kuin Suomessa, Euroopassa on tavallista, että lihanauta vaihtaa maata kasvatuksensa aikana. Italia on pitkään ollut EU-maiden suurin elävien nautaeläinten tuoja. Vuonna 2023 se toi maahan 1,1 miljoonaa nautaa. Suurimmillaan Italian tuonti on ollut vuonna 1998, lähes kaksi miljoonaa nautaa.
Pitkällä aikavälillä EU:n toiseksi suurin tuoja on ollut Alankomaat, joka kuitenkin vuosina 2022 ja 2023 ohitti Italian tuontimäärissä. Vuonna 2023 Alankomaat toi maahan 1,4 miljoona nautaa. Kolmanneksi suurin elävien nautojen tuoja, Espanja toi vuonna 2023 noin 674 000 nautaa.
Suurimmat viejät olivat vuonna 2023 Ranska, joka vei 1,5 miljoonaa nautaa, toisena Saksa 680 000 naudan viennillä ja kolmantena Alankomaat, josta lähti muihin maihin 560 000 elävää nautaa. PM
Lähde: FAOSTAT
