Hyvinvointia tuotantoeläimille: Porsaiden kirurgiselle kastraatiolle on vaihtoehtoja
Porsaiden kirurgiselle kastraatiolle on vaihtoehtoja
Karjuporsaat on tapana kastroida, jotta sianlihaan ei kehity karjunhajua. Kastraatio on perinteisesti hoidettu kirurgisesti ja pitkään ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Nykyään kirurgisen kastraation yhteydessä porsaille annetaan kipulääkettä. Vuodesta 2027 alkaen laki vaatii toimenpiteen yhteydessä myös paikallispuudutuksen, jota ollaan jo hyvää vauhtia ottamassa käytäntöön.
Vuodesta 2035 alkaen porsaiden kirurginen kastraatio on säädetty laissa kielletyksi. Myös kuluttajat ovat näin toivoneet: kyselyn mukaan 62 prosenttia suomalaisista toivoi, että porsaiden kirurginen kastrointi lopetetaan.
Nyt eläinten hyvinvointilakia ollaan kuitenkin avaamassa. Hallitus valmistelee kirurgisen kastraation kiellon kumoamista. Syiksi on esitetty suomalaisen sianlihan kilpailukyvyn heikentyminen suhteessa muihin EU-maihin, viennin vaikeutuminen ja sika-alan taloudellinen tilanne.
Hyvinvointilakia valmisteltiin pitkään laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Karjuporsaiden kirurgisen kastraation kiellolle asetetulla 12 vuoden siirtymäajalla haluttiin turvata tuottajien ja teollisuuden hallittu siirtymä muihin olemassa oleviin vaihtoehtoihin.
Oikeuskansleri tosin moitti juuri antamassaan päätöksessä pitkiä siirtymäaikoja epäasianmukaisiksi: lainsäädännön tavoitteiden toteutumiseen tulee pyrkiä joutuisasti, ja hyvin pitkillä siirtymäajoilla kierretään lainsäätäjän eli eduskunnan laissa ilmaisema tahto.
Kastraatio aiheuttaa pitkäkestoista kipua
Kirurginen kastrointi on porsaalle kivulias toimenpide, jossa iho viilletään auki, kivekset vedetään ulos ja siemenjohtimet katkaistaan. Kastrointi aiheuttaa vakavan kudosvaurion ja voimakkaan kivun, joka jatkuu tulehdusreaktion vuoksi vielä päiviä kastraation jälkeen. Kastroiduilla porsailla on suurempi riski kuolla kuin kastroimattomilla.
Kipu aiheuttaa porsaalle kärsimystä ja monenlaista muuta hyvinvointihaittaa: se rasittaa elimistöä, tuottaa negatiivisia tunteita ja häiritsee unta. Nuorena koettu kipu on haitallista eläimen kehitykselle ja voi herkistää kivun kokemuksille myös myöhemmin elämässä.
Immunokastraatio hoituu pistoksin
Kirurginen kastrointi ei ole ainoa keino, jolla karjunhajun kehittymistä voidaan hillitä. Karjut on mahdollista kastroida myös immunologisesti. Immunokastraatiossa karjuporsaille annetaan pistoksena valmistetta, joka neutraloi sukupuolihormonin vaikutuksen eivätkä kivekset kehity. Pistokset annetaan porsaille lihasikavaiheessa, jolloin porsaat ovat isompia kuin viikon ikäisinä kirurgisesti kastroitavat porsaat.
Immunokastraatioon liittyy karjujen kasvatuksesta, käsittelystä ja pistoksista aiheutuvaa työtä, mutta leikkaamattoman karjun kasvuvauhti on kovempi ja tuotto parempi kuin leikatulla porsaalla. Tuotto voi siten olla immunokastroitujen karjujen kasvatuksessa parempi kuin kirurgisesti kastroitujen porsaiden kasvatuksessa.
Asiaa on tutkittu Suomessa, ja koko tuotantoketjun tasolla immunokastraation kustannusvaikutuksen on arvioitu jäävän vähäiseksi. Kyselyn mukaan immunokastroidun sian liha kelpaisi noin 60 prosentille suomalaiskuluttajista, ja puolet kuluttajista ostaisi sitä mieluummin kuin kirurgisesti kastroidun sian lihaa.
Täyskarjujen kasvatusta tutkitaan
Toinen vaihtoehto kirurgiselle kastraatiolle on kasvattaa karjut ilman kastrointia, niin kutsuttuina täyskarjuina. Pahana pidetty karjunhaju tulee esiin lihaa kypsennettäessä. Kaikki karjut eivät kuitenkaan haise, eivätkä kaikki ihmiset koe hajua epämiellyttävänä.
Hajun muodostumista on mahdollista jossain määrin vähentää jalostuksella. Jos haju tunnistetaan teurastamolla ennen lihan päätymistä kuluttajalle, lihasta voidaan tehdä jalosteita, joita ei kuumenneta ja joissa hajuhaittaa ei siten ole.
Hajuriskin minimoimiseksi kaikki karjuporsaat kastroidaan rutiinisti ainakin Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta esimerkiksi Espanjassa, Alankomaissa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Kreikassa kastrointi on huomattavasti harvinaisempaa.
Karjujen kasvatus vaatii tuottajilta sopeutumista, sillä karjut on kasvatettava nykyistä väljemmin ja pidettävä erillään naaraista. Myös niiden käsittely ja teurastukseen liittyvä logistiikka eroavat kastroitujen porsaiden käsittelystä. Karjujen kasvatusta tutkitaan parhaillaan Suomessa, ja alustavien tulosten mukaan kasvatuksenaikaisia haasteita ja kustannuksia voidaan hallita toimintatapoja kehittämällä.
Immunokastraatio ja täyskarjujen kasvatus eivät ole tällä hetkellä Suomessa taloudellisesti kannattavia. Sianlihaa viedään muun muassa Kiinaan, ja viennin pelätään vaarantuvan, jos kirurginen kastraatio korvataan immunokastraatiolla tai jos lihassa esiintyy karjunhajua. Tutkimuksen perusteella pelko voi kuitenkin olla aiheeton.
Kirurgisen kastraation kiellon kumoaminen on väistämättä askel taaksepäin eläinten hyvinvoinnissa. Vasta voimaan saatetun lain avaaminen ja uudistusten peruminen taloudellisin perustein ei anna viestiä Suomesta eläinten hyvinvointiin panostavana maana. ◻