Hyvä varautuminen auttaa keskittymään perusarkeen
Kuukausi sitten en olisi uskonut, että pian Naseva-käynnillä pääkeskusteluaiheemme olisi varautuminen.
Viimeisen parin vuoden aikana maailma on muuttunut nopeasti ja ajoittain meillä kaikilla epävarmuus vallannut mielen. Milloin päästään takaisin normaaliin ja mitä normaali on?
Koronapandemia ei ole vielä edes ohi, kun kuvat ja uutiset Ukrainan järkyttävästä sodasta valtasivat maailmamme. Lisänä vielä ilmastonmuutos ja monet arjen haasteet.
Hetkittäin tuntuu, voiko tämä olla totta. Toisaalta ihminen on sopeutuva olento. Ainakin itse huomaan, että alan ajatella Ukrainan sodastakin, että tämä on nyt tätä tämän hetken elämää. Kukaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu omassa elämässä tai Suomessa yleensäkin.
Ukrainan sota on muuttanut hetkessä sitä, mikä tässä hetkessä tuntuu olennaisimmalta. Alun shokkitunnelman jälkeen tuli halua selvittää, miten voisin toimia mahdollisimman viisaasti erilaisissa kriisitilanteissa. Mitä minun pitäisi tietää ja miten varautua?
Aloitin parantamalla kotivaraani ohjeiden mukaan. Hankin hyvin säilyvää ruokaa, säilykkeitä, pussiruokaa, näkkileipää ja suklaata. Ostin pullovettä ja kahvia varastoon. Hankin patteriradion ja pattereita, ämpäreitä, koiran ja kissan ruokaa sekä retkikeittimeen Sinolia. Laitoin jopa itseni apteekkimme joditablettien jonotuslistalle. Mietin myös, pitäisikö varastoida dieseliä, mutta luovuin siitä, koska ei ole kunnon varastointimahdollisuuksia.
Kotivara sai mielen rauhoittumaan jo paljon – olin tehnyt jotain konkreettista. Seuraavaksi etsin konkreettisia toimintaohjeita. Netistä löytyy kyllä tietoa, mutta kaipasin vielä jotain konkreettisempaa. Töiden välissä pohdin, miten toimisin, jos kotikuntaani uhkaisi esimerkiksi ydinlaskeuma. Pelastuslaitoksen hyvät ohjeet auttoivat mielikuvaharjoittelussa paljon eteenpäin.
Valmiussuunnittelu on yksi tärkeä osa ympäristöterveydenhuollon vastuukenttää. Osallistun työni puolesta erilaisiin valmiusharjoituksiin. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille järjestetyssä valmiusharjoituksessa harjoittelimme, miten toimisimme, jos alueellamme tapahtuisi vakava kemikaalionnettomuus.
Ympäristöpalveluiden johtajana tuntuu, että vastuu painaa. Nyt jos koskaan on motivoiva vire parantaa yksikkömme valmiussuunnitelmia ja yhteistyötä muun muassa pelastuslaitoksen ja naapuriyksikköjen kanssa.
Meidän vastuullamme on myös poikkeusoloissa omalta osaltamme varmistaa elintarvikkeiden, juomaveden ja elinympäristön turvallisuutta sekä huolehtia eläinlääkinnästä ja eläintautien sekä zoonoosien vastustuksesta.
Nyt sotaa pakenevat ukrainalaiset saavat tuoda lemmikkinsä mukanaan niin, että tuontivaatimukset laitetaan kuntoon vasta Suomessa. Ohjeet ovat Ruokaviraston sivuilla myös ukrainaksi. Koirien pitäisi heti rajalla saada ekinokokkilääkitys. Lisäksi lemmikin omistajan tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin kolmen päivän sisällä, jotta mikrosirutus ja rabiesrokotus saadaan kuntoon.
Viljelijöiden vastuu huoltovarmuutemme varmistamisessa on suuri. Samaan aikaan tilojen taloudellinen tilanne on hälyttävä, tuotantopanosten ja energian hinta jatkavat nousuaan ja ilmasto- ja ympäristökysymykset lisäävät kuormaa. Naudat ovat monien kaupunkilaisten mielestä pahempia kuin Porschet.
Ymmärretäänkö nyt nautojen arvo ihmisten ruokkijana, kun naudat tuottavat meille nurmesta arvokasta ruokaa? Nouseeko vähempään tyytyvän alkuperäiskarjan arvo?
Monessa asioissa maatilat ovat selvästi paremmin varustautuneet kuin mihin kaupungin kerrostalossa on mahdollista. Maaseudulla olisi sodankin aikaan todennäköisesti myös turvallisempaa kuin ihmistiheimmillä alueilla. Silti tiloilla varautuminen on hyvin pitkälle omalla vastuulla ja elintarviketuotannon kannalta viljelijä vastaa myös monen muun selviämisestä.
Terveydenhuollon tilakäynnillä juttelimme tilanväen kanssa, miten lypsykarjatilalla voi itse varautua erilaisiin poikkeustilanteisiin. Miten lehmät ja hiehot saadaan tarvittaessa sisälle tai tarvittaessa ulos? Miten rehut voitaisiin käytännössä suojata ydinlaskeumalta, kuten ohjeistetaan? Saadaanko rakennukset tiiviiksi?
Miten tärkeä onkaan ensi kesän säilörehusato! Miten voi varautua siihen, jos väkirehujen hinta nousee pilviin tai niitä ei saa kuten ennen? Entä lannoitteiden saatavuus? Miten rahoitetaan tuotantopanokset, jotka nyt tarvitaan, jotta mahdollisimman suuri osa pelloista saadaan käyttöön? Ja miten turvataan mahdollisimman hyvin oman perheen ja lasten turvallisuus?
Pahimpien mahdollisten skenaarioiden miettiminen ei ole minusta pessimismiä. Päinvastoin, se on uskoa tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan ja muiden elämään, jos jotain vakavaa tapahtuu. Varautuminen tulisi tehdä silloin, kun kaikki on vielä hyvin ja aurinko paistaa, vaikka silloin on tärkeämmältä tuntuvaa tekemistä.
Tärkeintä on keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa. Ja sitten keskittyä normaalin arjen ja perushommien pyörittämiseen. Etukäteen ei kannata kuluttaa voimia sellaisen pelkäämiseen, joka todennäköisesti ei edes tapahdu. Voimia tarvitaan tämän päivän haasteisiin. Toivon, ettei tarvita sotaa, jotta enemmistö suomalaisista antaa tukensa viljelijöille ja kotieläintaloudelle. ◻