Yhteistyössä vakavia eläintauteja vastaan

Vuoden 2020 loppupuolelta alkaneelle maailmanlaajuiselle lintuinfluenssaepidemialle ei näy loppua. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa on vakava A-luokan eläintauti ja leviämistä ihmisiin pelätään. Virus kykenee muuttumaan jatkuvasti ja siirtymään lintulajista toiseen. Tapauksia on todettu myös nisäkkäissä. Siksi taudin vastustustoimet ovat rajut.

Viime kesänä ja syksynä korkeapatogeenista lintuinfluenssaa löytyi Suomesta villilinnuista ja turkistarhoilta, lähinnä Länsi-Suomesta. Tuotantosiipikarjatilan tartuntaa ei Suomesta ole vielä löytynyt, mutta turkistarhoilla ollut tartunta aiheutti valtavasti työtä ja kustannuksia.

Eläintautiviranomaisilla on laajat toimintaoikeudet estää eläintaudin leviämistä. Turkistarhaajat joutuivat omakohtaisesti kokemaan, mitä eläintautien vastustustoimet EU:ssa tarkoittavat. Lintuinfluenssa tarkoitti valtavaa määrää työtunteja, noin neljääsataa tarkastuskäyntiä turkistarhoille, ja noin 0,5 miljoonaa lopetettua ja hävitettyä turkiseläintä. Kokonaiskustannukset vuoden 2023 turkistarhaepidemiasta voivat nousta jopa 50 miljoonaan.

 

Toinen vakava, Suomen kotieläintaloutta uhkaava A-luokan eläintauti on afrikkalainen sikarutto. Afrikkalaista sikaruttoa on löytynyt EU-alueelta pidettävistä sioista vuoden 2024 aikana jo yli 10 taudinpurkausta Romaniasta ja Kreikasta. Luonnonvaraisista villisioista on tänä vuoden puolella löytynyt jo noin 800 tapausta eri puolelta EU:ta: Puolasta, Bulgariasta, Italiasta, Unkarista, Romaniasta ja Sloveniasta, Saksasta, Kroatiasta, Kreikasta, Virosta ja Tšekistä.

Ruotsissa afrikkalaista sikaruttoa löytyi villisioista viime vuonna. Ensimmäinen tapaus löytyi syyskuussa ja viimeisin tapaus on raportoitu marraskuussa. Marraskuussa löydetyn villisian arvioitiin kuolleen syyskuun lopulla. Yhteensä kuolleita villisikoja löydettiin Fagerstan alueelta Keski-Ruotsista 62.

Virossa on viimeisen kuuden kuukauden aikana raportoitu 32 villisikojen taudinpurkausta erityisesti maan kaakkoisosassa. Heinäkuussa todettiin kahden vuoden tauon jälkeen kotisikatapauksia. Saksassa on todettu viimeisin afrikkalaisen sikaruton tapaus kotisioissa vuosi sitten. Siellä on saatu aitaamisella hyviä tuloksia. Pohjois-Italiassa afrikkalainen sikarutto uhkaa merkittäviä siantuotantoalueita ja jatkaa leviämistään pohjoiseen ja kaakkoon.

 

Suomessa olemme tottuneet hyvään eläintautitilanteeseen. Juuri siksi meidän kaikkien kotieläintalouden piirissä toimivien on tärkeää varautua vakaviin eläintauteihin selvittämällä jo etukäteen, minkälaisia oireita ne aiheuttavat. On tärkeää reagoida nopeasti. Kun havaitsee jotain sellaista, mitä voi epäillä vakavaksi eläintaudiksi, siitä tulee ilmoittaa viipymättä eläinlääkärille. Usein ensimmäinen löydetty tautitapaus ei ole oikeasti ensimmäinen, vaan tauti on ehtinyt jo levitä.

Lintuinfluenssaepidemian torjuntatoimien onnistumisia ja epäonnistumisia kartoitetaan parhaillaan. Suomessa ei ole käytännössä ollut vastaavaa eläintautiepidemiaa, vaikka niihin on varauduttu. Vasta tositilanteessa moni asia kirkastuu, ja jälkikäteen on tärkeää kehittää toimenpiteitä seuraavaa tapausta varten.

Resurssien suuri tarve tulee epidemioissa esille. Tarvitaan paljon sekä eläinlääkäreitä että muita ammattilaisia ja tarvikkeita. Kesäaikana resurssipulaa lisäävät kesälomat. Mitään resursseja ei ole mitoitettu vastaavaan tilanteeseen.

 

Turkistarhaepidemian hoito toi esille myös kunnaneläinlääkärijärjestelmän haavoittuvuuden. Voivatko valmiuseläinlääkäreiksi koulutetut kunnaneläinlääkärit irrottautua praktiikasta kokopäiväisesti eläintautien vastustustyöhön? Kunnaneläinlääkäreillä on kuitenkin vastuulla 24/7 kiireellisen eläinlääkäriavun antaminen ja monilla alueilla on eläinlääkäripula.

Nyt mukana turkistarhojen lintuinfluenssan vastustustyössä oli myös valvontaeläinlääkäreitä. Minusta tämä ei tarkoita, etteivätkö kunnaneläinlääkärit ole edelleen tärkeä ja keskeinen osa valmiuseläinlääkärijärjestelmää. Heidän kokemuksensa potilastyöstä korostuu etenkin nauta- ja sikatilojen epidemioissa. Vähänkin suuremmassa epidemiassa tarvittaisiin kaikki alueen eläinlääkärit apuun. Virkaeläinlääkärijärjestelmä on Suomen eläintautivarautumisen peruspilari. Onneksi se ollaan säilyttämässä myös uudessa eläinlääkintähuoltolaissa. Vakavien eläintautien leviämisessä Suomeen vastuu on monella sellaisella taholla, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä kotieläintuotantoon. Metsästäjät ja ulkomaan matkaajat voivat tuoda tuliaisena myös eläintauteja. Villisiat pääsevät rajan yli ja myöskään muuttolintujen saapumiselle ei voi asettaa rajoitteita.

 

Kukin tila voi parantaa omaa bioturvallisuuttaan. On tärkeää hankkia riittävästi tietoa eläintaudeista sekä niiden torjunnasta ja keskittyä konkreettisiin toimiin. Haittaeläinten vastustus, hyvä rehuhygienia, vastuullinen eläinkauppa ja vierailijoiden tautisuojaus auttavat pitkälle.

Tilalla esiintyvästä tarttuvasta eläintaudista on tärkeää tiedottaa heti naapuritiloille ja tilalla vieraileville eläinlääkäreille, siementäjille, maitoautolle, teuraskuljettajille, sorkkahoitajille, huoltomiehille ja muille tiloilla vieraileville. Eläintautien vastustus on yhteistyötä. ◻