Yrittäjien kiinnostus uusia eläintautivakuutuksia kohtaan vähäistä
Tarttuvat eläintaudit voivat aiheuttaa sika- ja siipikarjatuotannossa mittavaa vahinkoa. Useimpien eläintautien aiheuttamat tappiot jäävät tilan rahoitettavaksi. Valtion varoista voidaan korvata vain joidenkin vaarallisimpina pidettyjen eläintautien aiheuttamia tappioita. Euroopan unionissa noudatettua korvauskäytäntöä on kuitenkin kyseenalaistettu ja sen tilalle on esitetty toimenpiteitä, jotka kannustaisivat nykyistä voimakkaammin tautivahinkojen vähentämiseen.
Eläintautivakuutus on eräs tapa eläintautivahinkojen rahoittamiseen ja tautivahinkojen ennaltaehkäisyn kannustamiseen. MTT Taloustutkimus (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) selvitti kotieläintuottajien näkemyksiä eläintautivakuut-tamisesta kyselyllä, joka lähetettiin kaikille suomalaisille sika- ja siipikarjatiloille heinä–syyskuussa 2011.
Kyselyssä tiedusteltiin tilojen tautihistoriaa, tilalla käytettyjä tautisuojaustoimenpiteitä, yrittäjien näkemyksiä eläintautiriskeistä sekä heidän halukkuuttaan osallistua erilaisiin eläintautivakuutuksiin. Kyselyyn saatiin yhteensä 557 vastausta, joista 157 oli siipikarjatiloilta ja 400 sikatiloilta. Vastausprosentti oli 21,8.
Kaikilla tiloilla ei ole tautivakuutusta
Vastaajista 96 prosenttia ilmoitti, että tilalla on jokin eläintuotannon vakuutus, mutta vain 81 prosenttia ilmoitti ottaneensa eläintautivakuutuksen. Yleisimmin tilalla oli kotieläintuotannon keskeytysvakuutus (68 % vastaajista), salmonellaryhmävakuutus (67 %), vapaaehtoinen tapaturmavakuutus henkilövahinkojen varalle (65 %) tai kotieläinrakennusten esinevakuutus (65 %).
Hieman suuremmalla osalla sika- kuin siipikarjatiloista oli eläintautivakuutus. Muita vakuutuksia oli enemmän siipikarjatiloilla.
Sikatilat ilmoittivat maksavansa eläintautivakuutusten maksuja keskimäärin 490 euroa vuodessa, ja muita kotieläintuotantoon liittyviä vakuutusmaksuja keskimäärin 1 070 euroa vuodessa. Siipikarjatiloilla summat olivat 950 euroa ja 1 320 euroa vuodessa. Eroa selittänee osin siipikarjatilojen liiketoiminnan suurempi keskikoko ja se, että siipikarjatiloilla oli enemmän vakuutuksia.
Kyselyssä tiedusteltiin myös, oliko tilalla esiintynyt eräitä eläintauteja. Keskimäärin 22 prosentilla sikatiloista ja 10 prosentilla siipikarjatiloista oli esiintynyt jotain kyselyssä mainittua eläintautia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sikatilalliset mainitsivat yleisimmin porsasyskän, paiseisen keuhkokalvontulehduksen ja Lawsonian. Siipikarjatiloilta raportoitiin pääosin salmonellaa.
Siipikarjatiloista, joilla oli esiintynyt jotain kysyttyä tautia, 67 prosenttia ilmoitti hankkineensa eläintautivakuutuksen. Sikatiloilla vastaava luku oli 85 prosenttia.
Tautimenetykset monenlaisia
Tautivahingot sekä mahdollisuus saada vakuutuskorvauksia vaihtelevat huomattavasti taudista riippuen. Tautivahingoista kärsineet tilat pitivät suurimpina vahinkoina rakennusten tai koneiden vahingoittumista, tuotannon uudelleenkäynnistämisestä aiheutuneita kustannuksia, katetuoton menetystä, eläinten arvon menetystä, rehujen tai eläinten hävitystoimenpidettä, rakennusten pesun ja desinfektion kustannuksia, sekä kontaminoituneen rehun arvon menetystä.
Vakuutetut tuottajat kokivat menetystensä tulleen useimmissa tapauksissa korvatuiksi varsin hyvin, joskin vastauksissa oli tautikohtaisia eroja. Mediaanikorvaus, jos se oli maksettu vakuutuksesta, oli 28 500 euroa ja omavastuu keskimäärin noin 15 prosenttia. Eniten parannettavaa vastaajien mukaan on korvaavien eläinten ja rehun hankintaan liittyvässä vakuutusturvassa.
Vakuutuksen ominaisuuksilla merkitystä
Sika- ja siipikarjayrittäjien halukkuus laajentaa kotieläintuotannon vakuutusturvaa on melko vähäinen, joskin tilojen välillä oli suurta vaihtelua. Siipikarjatuottajien kiinnostus uusia eläintautivakuutuksia kohtaan oli hieman sikatuottajia suurempi.
Suosituin vaihtoehto vakuutusturvan järjestämiseksi oli teurastamon tai munanpakkaamon ryhmävakuutus. Suomessa esiintyviä eläintauteja vastaan vakuutushalukkuus oli suurempi kuin meillä tällä hetkellä esiintymättömiä eläintauteja vastaan.
Lähes 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vakuutusmaksun tulee riippua tilan tautisuojauksen tasosta. Sen sijaan noin puolet vastaajista suhtautui myönteisesti ja lähes kolmasosa kielteisesti siihen, että maksu riippuisi tilan sijainnista ja aluekohtaisesti määritetystä riskitasosta.
Noin 30 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että osa maksusta tulisi periä vasta tautitapauksen sattuessa, ja lähes puolet oli eri mieltä. Tuottajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että tilatukea ei tule ohjata eläintautivakuutusten maksujen tukemiseen.
Tilojen vakuutukset kyselyhetkellä 2011. Vihreät palkit kuvaavat tiloja, joilla ei kymmenen vuoden aikana ole esiintynyt kyselyssä mainittua tautia, ja punaiset palkit tiloja, joilla näitä on esiintynyt.
Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2015.
.
Teksti ja graafi: Jaakko Heikkilä ja Jarkko K. Niemi Luonnonvarakeskus, Talous ja yhteiskunta