Suomessa ja Tanskassa kaksi erilaista tapaa vastustaa salmonellaa

Suomen ja Tanskan toimintatavat sikojen salmonellan vastustamisessa ovat jo aiemmin eronneet huomattavasti. Nyt kummassakin maassa tarkastellaan valvontaohjelmien tulevaisuutta, ja suunnitelmat eroavat entisestään. Tanska on päätynyt lopettamaan valvontaohjelmansa kokonaan. Suomessakin sikatilojen saneerausten korkeat kustannukset ovat lisänneet kritiikkiä salmonellavalvontaohjelmaa kohtaan. Ruokaviraston julkaisemassa raportissa kuitenkin arvioidaan salmonellaohjelman olevan edelleen kansanterveydellisesti merkittävä.

Tanska aloitti oman salmonellan valvontaohjelmansa, Salmonella Action Plan, vuonna 1995. Sen tavoitteena oli vähentää ihmisten salmonellatartuntoja, jotka olivat tuolloin yleisiä Tanskassa.

Ohjelman alusta vuoteen 2015 mennessä tanskalaisen sianlihan aiheuttamien ihmisten salmonellatartuntojen määrä on tilastojen perusteella vähentynyt yli 95 prosenttia. Kuitenkin koronapandemian aikana, kun ulkomailta saadut salmonellatartunnat olivat harvinaisia, aiheutti tanskalainen sianliha edelleen arvion mukaan yli 20 prosenttia ihmisten rekisteröidyistä salmonellatapauksista Tanskassa.

Viime vuosina Tanskassa salmonellaan esiintyvyys sikatiloilla ja ruhoissa on pysynyt vakaana. Noin prosentti ruhoista on salmonellapositiivisia, ja sianlihasta salmonellaan sairastuneiden ihmisten määrä on vähentynyt tasaisesti. Näiden tietojen perusteella Tanskan elintarviketurvallisuusviranomainen on päättänyt lopettaa salmonellan seurantaohjelman sikojen osalta.

Tanskassa valvonta on perustunut vasta-ainenäytteisiin

Tanskan valvontaohjelma on eronnut huomattavasti Suomen ohjelmasta. Tanskan ohjelma on perustunut enemmän hygienian parantamiseen teurastamolla kuin salmonellan hallintaan alkutuotannossa. Vaikka salmonellan esiintyvyydellä sikatiloilla on yhteys salmonellan esiintyvyyteen sian ruhoissa, nämä eivät ole suoraan verrannollisia. Salmonellan yleistyminen sikatiloilla ei välttämättä tarkoita löydösten lisääntymistä myös ruhoissa, jos samanaikaisesti hygieniaa parannetaan teurastamolla.

Tanskassa on kuitenkin tehty toimia myös sikatiloilla. Salmonellan esiintyvyyttä sikatiloilla on seurattu serologisilla näytteillä eli määrittämällä sioista otetuista näytteistä salmonellan vasta-aineita. Menetelmä on halvempi kuin Suomessa käytössä oleva viljelyyn perustuva menetelmä. Se ei kuitenkaan kerro suoraan sian sen hetkisestä salmonellatartunnasta.

Tanskassa näytteitä on kerätty verinäytteinä kuukausittain jalostustiloilta, ja lihasioista on otettu näytteitä teurastamolla. Näytteillä on pyritty tunnistamaan ne tilat, joilla salmonellaa esiintyy paljon. Sikatiloille on luotu kolmiportainen luokittelujärjestelmä salmonellan esiintyvyyden mukaan.

Neuvonnalla salmonellan esiintyvyys saatiin matalammaksi

Kun valvontaohjelma aloitettiin Tanskassa, salmonellaan liittyvät neuvontakäynnit olivat pakollisia toisella ja kolmannella tasolla oleville tiloille, joilla salmonellaa esiintyi paljon. Neuvonnalla saavutettiin hyviä tuloksia, sillä vuosi sen aloittamisen jälkeen mukana olleesta 78 tilasta 61 tilaa oli päässyt tasolle 1, 12 tilaa tasolle 2 ja vain viisi tilaa oli jäänyt tasolle 3.

Tuottajia motivoidaan salmonellan vastustamiseen tuottajahinnalla. Tasolla 2 oleville tiloille lihasiasta maksetaan kaksi prosenttia vähemmän ja tasolla 3 sakko on 4–8 prosenttia. Pakollisesta neuvonnasta pystyttiinkin nopeasti luopumaan, sillä sakkojärjestelmä osoittautui tehokkaaksi motivointikeinoksi.

Tanskassa elinkeinon oma vastuu kasvaa

Tanskan viranomaisten ylläpitämän salmonellavalvontaohjelman lakkauttamisen jälkeen vastuu toimenpiteistä siirtyy elinkeinolle. Salmonellan esiintyvyyden seuranta ja tautimäärien alhaisena pysyminen ovat ensi vuoden alusta teurastamojen vastuulla.

Jatkossa teurastamoilla otetaan umpisuolinäytteitä esiintyvyyden seurantaa varten. Näillä näytteillä arvioidaan salmonellan esiintyvyyttä kansallisella tasolla, eikä tilatason esiintyvyyttä enää seurata. Koska Tanskassa umpisuolinäytteitä on otettu jo viime vuosina, tuloksia voidaan verrata nykyiseen tasoon.

Ohjelman päätyttyä näytteenotoista syntyvät kustannukset pienenevät merkittävästi, mutta lisääntyvätkö samalla myös ihmisten sairastumiset ja siitä syntyvät kustannukset. Lopulta aika näyttää, miten päätös vaikuttaa salmonellan esiintyvyyteen Tanskassa. Tiedossa ei tuskin kuitenkaan ole yhtä laajoja vaikutuksia kuin Suomessa vastaavalla päätöksellä olisi.

Suomessa selvitetty salmonella-valvontaohjelman merkitystä

Ruokavirasto on julkaissut raportin sikojen kansallisen salmonellaohjelman merkityksestä Suomessa. Siinä arvioidaan sikojen salmonellavalvontaohjelman merkitystä kansanterveyden ja sianlihan tuotantoketjun näkökulmasta.

Kansanterveyden näkökulmasta nykyinen valvontaohjelma toimii hyvin, sillä kotimaisen sianlihan aiheuttamien ihmisten salmonellatapausten määrä on hyvin vähäinen. Tapauksia on vain yksittäisiä vuosittain.

Sianlihan tuotantoketjun kannattavuuden näkökulmasta salmonellavalvontaohjelma on kuitenkin ongelmallinen. Sikatilojen salmonellasaneerauskustannukset ovat hyvin korkeita, yksi saneeraus maksaa keskimäärin hieman yli miljoona euroa. Tämä on johtanut salmonellavakuutusten maksujen nousuun ja vakuutusehtojen heikentymiseen. Yksittäisellä sikatilalle salmonellatartunta voi olla hyvin merkittävä taloudellinen riski vakuutuksesta huolimatta.

Ihmisellä salmonellatartunta johtaa harvoin kuolemaan

Salmonella on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä ruokamyrkytysten aiheuttajista, ja siat ovat merkittävä salmonellan tartuntalähde. EU:ssa sikojen on arvioitu olevan tartunnanlähteenä 31 prosentissa ihmisten salmonellatapauksia.

Salmonella aiheuttaa ihmisellä suolistotulehduksen, jonka yleisimmät oireet ovat ripuli ja kuume. Oireet kestävät yleensä 4–10 päivää. Salmonella tartunta voi aiheuttaa ihmisillä myös useita erilaisia jälkitauteja. Yleisin näistä on muutamia viikkoja kestävä reaktiivinen niveltulehdus, johon sairastuu joka kymmenes salmonellaan sairastunut. Pahimmillaan salmonella voi levitä verenkiertoon ja aiheuttaa vakavan verenmyrkytyksen. Salmonellaan sairastuneista 0,05–0,1 prosenttia kuolee tautiin.

Salmonellatapaukset aiheuttavat kustannuksia sairauspoissaolojen ja terveydenhuollon käyntien takia. Suurimmat kustannukset syntyvät ennenaikaisista kuolemista. Yhden ennen aikaisen kuoleman hinnaksi arvioitiin vuonna 2015 Suomessa lähes 2,5 miljoonaa euroa.

Kun arvioidaan ihmisten salmonellatapausten taloudellisia vaikutuksia, niiden hinta on sitä suurempi, mitä enemmän tapauksia on. Jokainen kuolema nostaa kustannuksia merkitsevästi.

Ihmisten salmonellatapaukset yleistyisivät

Nykyisen salmonellavalvontaohjelman tavoitteena on pitää esiintyvyys tuotantoeläimissä alle yhdessä prosentissa ja alle 0,5 prosentissa niistä saatavissa elintarvikkeissa. Ohjelmasta luopumisen arvioidaan johtavan salmonellan yleistymiseen suomalaisilla sikailoilla. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon, ja kuinka nopeasti salmonella silloin yleistyisi. Ruokaviraston selvityksessä arvioitiin, että esiintyvyys nousisi Suomessa EU:n keskitasolle.

Vuonna 2021 raportoitujen tietojen perusteella salmonellan esiintyvyys EU:ssa oli keskimääräin 2,9 prosenttia sioissa, 1,5 prosenttia tuoreessa sianlihassa sekä raakalihavalmisteissa ja 0,8 prosenttia sellaisenaan syötävissä sianlihatuotteissa. Tällöin arvion mukaan kotimaisen sianlihan aiheuttamia ihmisten salmonellatapauksia olisi 40–100 tapausta vuosittain ja niistä aiheutuisi yhden ihmisen kuolema vuodessa.

Arvion mukaan pahimmassa tapauksessa jopa 20 prosenttia sikojen pitopaikoista voisi olla salmonellapositiivisia, jolloin ihmisten sairastapauksia olisi satoja vuosittain ja ihmisten kuolemia aiheutuisi vuodessa kolme.

Suomessa valvontaohjelmasta luopumisella olisi laajoja vaikutuksia

Salmonellavalvontaohjelmasta luopuminen tarkoittaisi myös erityistakuista luopumista sianlihan osalta. Tällöin Suomeen ulkomailta tuotavista tuoreena myytävistä sianlihaeristä ei enää voitaisi vaatia todistusta negatiivisesta salmonellatutkimuksesta.

Nykyisessä tilanteessa erityistakuista huolimatta ulkomaisen sianlihan on arvioitu aiheuttavan 5–10 kertaisen määrän salmonellatartuntoja kotimaiseen verrattuna. Tartuntoja on enemmän, vaikka ulkomaisen sianlihan kulutus on vain viidesosa kotimaisesta lihasta. Erityistakuista luopuminen lisäisi todennäköisesti myös ulkomaisesta sianlihasta saatavien salmonellatartuntojen määrää.

Vaikka sikatilojen saneeraaminen on kallista, Ruokaviraston raportissa arvioidaan, että suurimmat kustannukset syntyisivät valvontaohjelman lopettamisesta kokonaan. Ihmisten salmonellatapausten yleistyminen voisi heikentää kuluttajien mielikuvaa kotimaisesta sianlihasta ja salmonellavapaudesta luopuminen voisi vaikuttaa myös vientisopimuksiin. Elintarvikeketjun toimijoilla säilyisi vastuu tuottaa kuluttajille turvallisia elintarvikkeita, joten edelleen tarvittaisiin toimenpiteitä salmonellan vastustamiseksi. ◻

Kirjoittaja on tuotantoeläimiin erikoistuva eläinlääkäri ja KMVET:in avustaja.