Keskitalon luomumaitotilalla rohkeita investointeja lyhyessä ajassa
Pari vuotta sitten rakennettiin uusi vasikkala ja sen viereen kahden lypsyrobotin pihatto. Lypsylehmät pääsevät vapaasti kulkemaan navetasta jaloittelutarhaan sekä kesäisin laitumelle.
Huittislaisten Juhani ja Eveliina Keskitalon isännöimällä luomumaitotilalla on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2017, jonka jälkeen nuoret ovat tehneet tilalla hurjan kehitystyön ja mittavia investointeja.
Luomutilan pihassa komeilee pari vuotta sitten valmistunut kahden lypsyrobotin pihatto, ja sen vieressä samana syksynä valmistunut vasikkala.
”Robottinavetta oli haaveissa alusta asti. Uuden navetan ansiosta eläintenhoito ja lypsäminen eivät ole samalla tavalla aikaan sidottua kuin aiemmin”, Eveliina Keskitalo kertoo.
Vajaassa kymmenessä vuodessa tilan peltohehtaarit ja eläinmäärät ovat moninkertaistuneet. Kun Keskitalot siirtyivät sukupolvenvaihdoksen jälkeen pitämään tilaa, nautoja oli alle 50, joista vain 15 lypsäviä. Nykyään karjan pääluku on noin 180, josta lypsäviä on noin 110.
Tavoitteena on saada kaikki 150 lypsyeläinpaikkaa täytettyä tämän vuoden loppuun mennessä. Tilalle on hankittu jonkin verran ostoeläimiä ja omia vasikoita syntyy säännöllisesti.
Ayrshire ja holstein ovat päärotuina, mutta jalostuksen suhteen ollaan menossa koko ajan enemmän kolmiroturisteytyksiin ja puhdasrotuiset eläimet häviävät poistojen myötä.
”Jalostuksessa pyritään saamaan kolmen eläimen hyödyt yhteen eläimeen. Eläinainekselle haetaan lisää kestävyyttä sekä tasaisempaa tuottoa. Hyvä luonne on myös tärkeä, varsinkin kun lapset ovat välillä mukana navetassa”, Juhani Keskitalo kertoo.
Peltoala on kasvanut muutamista kymmenistä hehtaareista nykyiseen noin 270 hehtaariin. Maat sijaitsevat 15 kilometrin säteellä tilakeskuksesta. ”Peltoja on tullut hyvin tarjolle tilan toiminnan kehittyessä. Ihmiset ovat nähneet tilan potentiaalin ja tarpeen”, Keskitalo kiittää.
Tulevaisuudennäkymät ovat isäntäparin mukaan työntäyteiset. Tällä hetkellä haetaan vielä rutiineja ja toiminnan tasoittumista.
Käytännöllisyys ja hyvinvointi edellä
Uuden pihattonavetan rakentamisessa huomioitiin tarkkaan käytännöllisyys sekä eläinten hyvinvointi. Keskitalojen mukaan eläimet vaikuttavat tyytyväisiltä ja maitotuotokset ovat nousseet.
”Navetassa on leppoisa tunnelma. Suurin osa lehmistä oppi hyvin robotille. Nuorten kanssa persoonissa on ollut enemmän eroja. Osa oppii päivässä, joidenkin yksittäisten eläinten kanssa töitä tehdään jopa kuukausia”, Eveliina Keskitalo kertoo.
Lypsylehmät pääsevät suoraan pihatosta kulkemaan jaloittelutarhaan ja laidunkaudella jaloittelutarhasta vapaasti laitumelle. Jaloittelutarha on käytössä lähes koko vuoden. Vain jäätikkökeleillä eläimet pidetään sisällä turvallisuussyistä.
Kaikki eläimet laiduntavat tilan pihapiirissä. Nuorempia joudutaan välillä siirtämään lohkolta toiselle. Sitä varten hankittiin siirrettävät katokset sekä vesipisteitä.
Uudessa navetassa on separaattori, jonka avulla liete saadaan hyvin eroteltua kuivalannaksi. Kuivalantaa kompostoitaessa rikkaruohonsiemenet kuolevat, eivätkä päädy takaisin pelloille. Kiinteää ainetta käytetään kuivikkeena. Lisäksi kuivikkeena käytetään pelloilta saatavaa olkea.
”Separaattori oli kerralla iso investointi, mutta pitkällä aikavälillä se tuo paljon säästöä. Enää ei tarvitse miettiä turpeen hankintaa ja varastointia”, Juhani Keskitalo iloitsee.
Työt hoidetaan pääasiassa kahdestaan
Keskitalon tilalla aamu alkaa navetassa tavallisesti vasikoiden hoidolla, kuten juotoilla ja kuivituksilla. Sen jälkeen kaikille eläimille jaetaan rehut. Rehunjaon jälkeen aikaa jää muille tilan töille, esimerkiksi korjaustöille sekä eläinten siirroille. Illalla tehdään toinen navettakierros, jolloin pyritään tekemään vain välttämättömät työt.
Neljän pienen lapsen vanhempina tavallisesti toinen hoitaa lapset ja toinen eläimet. Juhani on ottanut enemmän vastuuta eläintenhoidosta ja Eveliina lastenhoidosta. Tilan huolto-, rakennus- ja peltotöihin he saavat välillä apua sukulaisilta.
Haaveena on saada tilan tulovirta ja kannattavuus sellaiselle tasolle, että ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen olisi joskus mahdollista.
”Tilanpidossa parasta on vapaus. Voimme lähteä esimerkiksi arkipäivänä lasten kanssa reissuun. Lisäksi olemme kotona, kun koululaiset tulevat kotiin”, Eveliina Keskitalo kertoo.
Haasteena on ollut ajankäyttö pikkulapsiarjen sekä kovaa vauhtia kasvava maitotilan yhteensovittamisessa.
Luomu on Keskitalojen normaali
Juhani ja Eveliina Keskitalo pitävät Juhanin kotitilaa jo seitsemännessä polvessa. Aikoinaan Juhanin isoisä peruskorjasi parsinavetan ja mietti, että otetaanko siihen sikoja vai lehmiä. Päätös kallistui lypsylehmiin ja maidontarkkailu alkoi vuonna 1925.
Juhanin vanhemmat siirsivät tilan luomutuotantoon vuonna 1991. Kannattavuus oli yhtenä syynä, mutta isompana syynä oli se, että Juhanin isä sai allergiaoireita kasvinsuojeluaineista.
”Luomusta emme ole luopumassa, vaikka helpoksi sitä ei ole kirjausten ja säädösten osalta tehty. Uskomme edelleen, että luomu on tulevaisuuden juttu ja toivomme, että sitä kohti oltaisiin menossa. Ihmiset arvostavat koko ajan enemmän ruuan puhtautta”, Eveliina Keskitalo toivoo.
Luomutuotanto on Keskitalojen normaali, eikä tavanomainen viljely ole heille juurikaan tuttua.
”Vaikka luomutuotanto vaatiikin pitkää pinnaa ja tietoisuutta kaikesta, niin meille tulisi vain lisävaivaa, jos alkaisimme opettelemaan tavanomaista viljelyä. Luomu on se mitä osataan ja halutaan tehdä”, Juhani Keskitalo kertoo.
”Oikoteitä ei ole. Jos rikkojen torjunnassa epäonnistutaan, niistä saatetaan kärsiä jopa vuosia. Roundupilla ei voi pelastaa. Rikkoja yritetään torjua mekaanisesti ja kasvivalinnat pyritään aina miettimään niin, että rikat vähenevät.”
Keskitalon tilalla käytetään Kvick-Finn kultivaattoria rikkakasvien torjuntaan ja kevyeen maanmuokkaamiseen. Nurmet lopetetaan syksyisin kyntämällä, koska muu ei ole toiminut.
Luomutiloilla ravinteet kiertävät – pelloilta otetaan ja pelloille viedään. Se on hyvä asia niin ilmaston kun maan rakenteenkin puolesta. Eläinten lanta levitetään nurmille ja viljapelloille. Ainakin toistaiseksi tilan omien eläinten lanta on riittänyt lannoitukseen.
Lietteenajon sekä karhotukset Keskitalolla hoitaa urakoitsija. Muut peltotyöt hoidetaan itse omilla koneilla. Keskitalot paalaavat satunnaisesti muille tiloille, mutta resurssit eivät riitä tekemään urakointia säännöllisesti.
Ruokinnassa ja lääkityksessä tarkkana
Luomutuotannossa eläinten laidunnukset, ruokinnat sekä lääkitykset ovat Eveliina Keskitalon mukaan isoimmat huomioitavat asiat.
Lääkitsemisissä pitää olla tarkkana, koska samaa eläintä voidaan lääkitä maksimissaan kaksi kertaa vuoden aikana, jotta se pysyy luomukelpoisena. Lisäksi varoajat ovat kaksinkertaiset tavanomaiseen verraten.
”Mitä vain ei ole käytettävissä. Kotikonstein hoidetaan niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi jos havaitaan poikimahalvauksen ensioireita, niin ennaltaehkäisyä pystytään tekemään kivennäisillä ja ruokintakalkilla”, Eveliina Keskitalo kertoo.
Luomussa vasikat eivät saa olla yksilökarsinoissa ja ikkuna-alat navetoissa pitää täyttyä. Lisäksi laidunnuksen täytyy toimia. Ei riitä pelkkä mahdollisuus laidunnukseen.
Säilörehu on iso asia, koska väkirehulla ei voi paikata ruokinnanpuutteita. Maksimissaan 40 prosenttia ruokinnasta saa olla väkirehua.
Katetta saadaan ruokinnasta
Tavanomaisen maidon hinta on suhteessa noussut luomua enemmän, mikä vähentää luomun kannattavuutta tavanomaiseen tuotantoon nähden. Eläinten ruokinnalla on pyritty saamaan tuotanto mahdollisimman kannattavaksi, eikä Keskitalon tilalla siksi käytetä teollisia väkirehuja.
”Ruokinnassa mietitään, että mikä on taloudellisesti järkevää ja sitä kautta pyritään saamaan katetta. Se vaatii suunnittelua ja laskemista”, Juhani Keskitalo kertoo.
Lypsävät syövät parasta mahdollista aiv-säilörehua yhdistettynä viljojen ja herneen tai härkäpavun kanssa appeeksi. Ummessa oleville lehmille sekä vasikoille syötetään kuivaheinää.
Nurmesta tehdään vuodessa kolme satoa. Nurmen lisäksi viljellään syysruisvehnää, hernettä sekä seosviljaa. Kaikki menee omien eläinten ruoaksi.
”Eläinmäärän kasvaessa tarve lisääntyy ja osa viljoista ostetaan muualta. Oma viljasato riittää tavallisesti noin puoleksi vuodeksi. Nurmirehua saamme tehdä omien peltojen lisäksi yhteistyötilojen pelloilta, ja se riittää koko vuodeksi.” ◻
Kirjoittaja on vapaa maataloustoimittaja.