Pääkirjoitus

Rehun hinnan raju nousu kurittaa kotieläintuotantoa

Kotieläinrehujen hinnat ovat lähes pystysuorassa nousussa, kun pääkomponentin eli rehuviljan ja myös muiden ainesosien hinnat ovat kohonneet voimakkaasti. Käytännössä kaikki kotieläintilat käyttävät vähintään kivennäisiä ja erikoisrehuja ja osa kotieläintiloista on täysin ostorehun varassa eli mikään kotieläintila ei ole suojassa hinnannousulta.

Ja hintojen nousu ei rajoitu vain rehuun, vaan kaikki tuotantopanokset kallistuvat nyt vähintään yleisen inflaatiovauhdin mukaisesti ja suurin osa sitä enemmän.

Kotieläintalouden kustannuskriisi on nyt poikkeuksellisen kova. Meijerit ja teurastamot ovat onnistuneet nostamaan tuottajahintoja hieman, mutteivat läheskään riittävästi, jotta tuotanto olisi edes keskiarvoisesti kannattavaa.

Ongelmaa pahentaa se, ettei kuluttajamarkkinoilta löydy apuja kysynnän kautta, lähinnä päinvastoin. Maitotuotteiden, naudanlihan ja sianlihan kulutusmäärät jatkavat meillä laskuaan ja ainoastaan siipikarjanlihassa on kasvua.

Sianlihan ja siipikarjanlihan kulutus ovat nyt käytännössä tasoissa ja jatkossa siipikarjanlihan kulutus ylittää sianlihan.

Sianlihantuotannossa kriisi on vaikein, koska jo nyt EU:ssa sianlihan hinnat ovat kääntyneet alamäkeen alkuvuoden hinnannoususta. Kulutuskysyntää ei ole, kun Aasian ja erityisesti Kiinan markkina ei enää vedä.

Maailmanlaajuisesti pelätään jo nyt ruokakriisiä nimenomaan ruuan hinnan takia. Ruokaa on kyllä riittävästi, mutta se on liian kallista isolle osalle maailman väestöstä. Länsimaissa maanviljelijöiden ei puolestaan kannata tuottaa ruokaa, koska tuotantopanokset ovat kalliita ja siksi riskit liian isoja. Koko ruokajärjestelmä vaikuttaa olevan hetkellisesti rikki.

Ainoa kestävä ratkaisu on se, että ruuan hinta jää pysyvästi korkeammalle tasolle kuin 2000-luvun alussa ja sitten länsimaiden pitää varmistaa, että myös maailman köyhimmillä on varaa peruselintarvikkeisiin. Länsimaisen maatalouden alasajoon ei maailmalla ole varaa.

Muutokset kastraatioon vaativat aikaa ja osaamista

EU:n sisällä on varsin vaihtelevia linjauksia sikojen kastraation ja sen toteuttamistavan suhteen. Osassa EU-maita kasvatetaan karjuja, osassa karjut leikataan ja puudutusta, nukutusta, kipulääkitystä ja immunokastraatiota käytetään varsin vaihtelevasti.

Suomessa tuore selvitys korostaa kivunlievityksen tarpeellisuutta samaan aikaan kun pohditaan, millaiset mahdollisuudet on luopua kokonaan kastraatiosta.

Joka tapauksessa tiedossa on lainsäädännön muutostarpeita ja myös eläintenhoitajien koulutustarpeita. Jos jossakin vaiheessa siirrytään karjujen kasvatukseen, myös se vaatii erilaista osaamista ja myös tuotannon järjestelyjä.

Kukaan alalla toimivista ei vastusta kastraatiosta luopumista, mutta käytännöstä luopuminen onnistuu vasta, kun siihen on riittävät tekniset ja taloudelliset edellytykset.