Lehmille lepomukavuutta ja vasikoille lisää tilaa leikkiin
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on julkaissut sikojen, munivien kanojen, broilereiden, vasikoiden, ankkojen, hanhien, viiriäisten ja uusimpana lypsylehmien hyvinvointia koskevat lausunnot. Lausuntoja käytetään tieteellisenä pohjana, kun komissio valmistelee uutta eläinten hyvinvoinnin lainsäädäntöä. Ehdotus EU:n uudeksi eläinten hyvinvointilainsäädännöksi on luvassa jo tänä vuonna.
Vasikoiden ja lypsylehmien pito-olosuhteiden hyvinvointisuosituksia käsitellään omissa raporteissaan. Niissä kuvaillaan yleisimmät vasikoiden ja lehmien pitotavat Euroopassa ja niihin liittyvät hyvinvointiriskit sekä toimenpiteet, joilla hyvinvointiriskejä voidaan välttää. Sekä olosuhteiden että hoidon todetaan vaihtelevan erittäin paljon EU-alueella.
Vasikkakasvatuksen erityiskysymyksiä ovat lihantuotantoon kasvatettavien vasikoiden tilantarve, ryhmäkasvatus ja vasikoiden raudan ja kuidun tarve, sekä emon ja vasikan välisen rajoitetun kontaktin hyvinvointiriskit. Teurastamolla vasikasta todennettavat mittarit kertovat vasikan hyvinvoinnin riskeistä tuotantotilalla. Vasikoiden kasvatus ja teurastus vasikanlihan tuottamiseksi on monessa Euroopan maassa melko yleistä, mutta Suomessa harvinaista.
Pehmeä peti ja vesi avoimesta astiasta
EFSA tunnistaa raportissaan viisitoista vasikoiden hyvinvoinnin riskitekijää. Esimerkiksi hengitysteiden ongelmat, tutkimis- ja laidunnuskäyttäytymisen estyminen, ruoansulatuskanavan ongelmat ja vasikkaryhmässä koettu sosiaalinen stressi ovat yleisiä hyvinvointiriskejä vasikoiden kasvatuksessa.
Kivuliaita toimenpiteitä, kuten nupoutusta ja sonnivasikoiden kastrointia EFSA suosittelee mahdollisuuksien mukaan välttämään. Lausunnossa todetaan, että tulevaisuudessa lypsykarjanjalostuksella päästäneen kokonaan eroon vasikan sarvenaiheiden tuhoamisesta sarvettomuutta periyttävien siitossonnien avulla.
Vasikoiden hyvinvoinnin parantamiseksi EFSA suosittaa, että vasikoiden käytettävissä olevaa tilaa lisätään, vasikat pidetään varhaisesta iästä lähtien vakaissa ryhmissä, hyvälaatuisen ternimaidon saanti varmistetaan ja lypsyrotuisille vasikoille tarjottavan maidon määrää lisätään. Vasikoille tulee myös tarjota pehmeät ja muokkautuvat makuupaikat, vesi avoimesta astiasta vesinipan sijaan, sekä hyvälaatuista karkearehua ruokintahäkeistä.
Neliötä lepoon ja leikkiin
Vasikat tulisi EFSA:n mukaan kasvattaa pienissä, samanikäisten 2–7 eläimen ryhmissä ensimmäisistä elinviikoista lähtien. Yksilökarsinakasvatusta tulee välttää. Näin huomioidaan vasikan sosiaalisen käyttäytymisen tarpeet. Jotta jokaisella vasikalla on riittävästi tilaa maata rennossa asennossa, tarvitaan tilaa vähintään kolme neliömetriä vasikkaa kohti. Vasikan leikkikäyttäytymisen toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin tilaa noin 20 neliömetriä vasikkaa kohden.
Vasikat tarvitsevat raportin mukaan 20 prosenttia verran painoaan vastaavan määrän maitoa päivittäin ensimmäiset neljä viikkoa. Vasikan tulee saada päivässä kilo karkearehua, mieluiten heinää viimeistään kahden viikon iästä lähtien. Karkearehun tarjontaa tulee lisätä vähittäin. Karkearehun tarjoaminen jo pikkuvasikoille mahdollistaa vasikan märehtijäksi kehittymisen ja vastaa vasikan raudan tarpeeseen.
Vasikan ja emon yhteiseloa tulisi sallia vähintään päivän ajan poikimisen jälkeen. Pidemmän vierihoidon ja tämän jälkeen vieroituksen tulisi olla asteittain toteutettu. Kuitenkin tutkimustieto 6–10 viikon ikäisen vasikan reaktioista emosta vieroitukseen ja toisaalta emon reaktioista vasikan vieroitukseen on niin vähäistä, että parhaita käytäntöjä asian toteuttamiseksi EFSA ei vielä voinut suositella.
Liikettä, lepomukavuutta ja laidunnusta
Lehmät ovat sosiaalisia eläimiä, joiden pitää päästä liikkumaan vapaasti ja lepäämään mukavalla alustalla. Lehmien hyvinvoinnille on tärkeää, että ne pääsevät ulos laiduntamaan, ja että laitumella ollessa on mahdollisuus mennä varjoon suojaan auringolta. EFSA:n raportissa todetaan, että lehmien laiduntaminen on viimeisen vuosikymmenen aikana EU:n alueella vähentynyt.
Lehmien vakavimmiksi hyvinvointiriskeiksi tunnistettiin utaretulehdukset, liikkumisen rajoittaminen, huonot lepo- ja makuupaikat, aineenvaihdunnan ongelmat sekä yksi suurimmista hyvinvointiongelmista, jalkojen ja sorkkien ongelmat, sairaudet ja kiputilat.
Pihaton ylitäyttö on hyvinvointiriski
Lehmien hyvinvoinnin asiantuntijaraati tunnisti viisi hyvinvointia vaarantavaa tilatason riskiä: 1) navetassa on lehmiä maksimimäärä ja lehmiä on enemmän kuin parsipaikkoja, 2) lehmillä on navetassa rajoitetusti tilaa (alle 7 m2/lehmä), 3) parret ovat liian pieniä lehmien kokoon nähden, 4) lehmien kuolleisuus on suurta (yli 8 % sisältäen hätäteurastukset) ja 5) lehmiä laidunnetaan enintään kaksi kuukautta vuodessa. Jos yksikin näistä hyvinvointiriskeistä toteutuu tilalla, asiantuntijapaneeli suosittelee tekemään hyvinvointiarvion perustuen lehmistä itsestään mitattaviin muuttujiin eli niin sanottuihin eläinperäisiin mittareihin.
Riittävä tila navetassa EFSA:n raportin mukaan on lehmää kohti vähintään 9 m2. Lehmien pitämistä kytkettynä parressa tulee välttää. Jokaiselle lehmälle tulee navetassa olla vähintään yksi makuuparsipaikka eli ylitäyttöä parsien suhteen ei saisi olla. Lehmän hyvä makuupaikka on paksusti pehmeäksi kuivitettu. Pihatossa tulisi olla lehmille puhtaanapitoa ja mukavuutta varten harjoja, joihin kihnuttaa kehoa. ◻