
Hivenaineet perille tehokkaammin uusilla aminohappokelaateilla
Lypsylehmät tuottavat enemmän maitoa kuin koskaan ennen. Kiitos kuuluu kehittyneelle genetiikalle, paremmille elinolosuhteille ja laadukkaammille rehuille. Korkean tuotostason säilyttämiseksi myös ruokinta- ja hoitokäytäntöjä on kehitettävä jatkuvasti. Yksi tärkeistä tutkimusalueista on hivenaineiden rooli lypsylehmien ruokinnassa.
Hivenaineilla on tärkeä rooli elimistön monissa biokemiallisissa reaktioissa. Ne ovat välttämättömiä vahvalle puolustusjärjestelmälle sekä ihon ja sorkkien eheydelle. Hivenaineiden avulla voidaan myös parantaa eläinten tuotantotuloksia ja tukea vastustuskykyä. Erilaiset hivenainelähteet kuitenkin poikkeavat toisistaan kemiallisen rakenteen, imeytyvyyden ja tuotantovasteen osalta. Tämän takia eläinten ruokintaan valituilla hivenainelähteillä on suuri merkitys.

Epäorgaaniset hivenaineet on sidottu molekyyliin, joka ei sisällä hiiltä, esimerkiksi sulfaattiin tai oksidiin. Ne ovat helppoja valmistaa ja edullisia käyttää, mutta eivät usein pysty täyttämään nykypäivän eläinten ravitsemuksellisia tarpeita.
Orgaaniset hivenaineet on sidottu hiiltä sisältävään molekyyliin imeytyvyyden parantamiseksi. Uudet aminohappokelaatit ovat hivenainelähteitä, jotka on suunniteltu kuljettamaan hivenaineet niitä tarvitseviin soluihin ja kudoksiin mahdollisimman tehokkaasti.
Hivenaineiden reitti kohteeseen
Jotta voi ymmärtää, miksi uusien aminohappokelaattien kemiallinen rakenne tekee niistä erityisiä, on ensin tarkasteltava hivenaineiden reittiä elimistössä.
Ensin eläimen syömä hivenaine kulkeutuu pötsin ja juoksutusmahan kautta ohutsuoleen saakka. Ohutsuolesta kuljetusmolekyyliinsä liittynyt hivenaine imeytyy eteenpäin ohutsuolen pinnassa olevien enterosyyttien kautta. Hivenaineen on kuljettava enterosyyttien läpi kulkeutuakseen verenkiertoon sen sijaan, että ne jäisivät enterosyytteihin, jotka uusiutuvat ja poistuvat elimistöstä säännöllisesti. Hivenaineen tulee kulkeutua sitä tarvitsevaan soluun esimerkiksi lisääntymiselimissä tai keuhkoissa. Jos orgaaninen hivenainemolekyyli ei ole tarpeeksi vakaa, se voi hajota matkallaan epäorgaaniseen muotoon. Tämä tapahtuu usein juoksutusmahassa, sillä juoksutusmahan alhainen pH pilkkoo heikkoja sidoksia.
Hajotessaan epäorgaaniseen muotoon hivenaineet ovat alttiina antagonisteille, jotka sitovat hivenaineita itseensä tehden niistä käyttökelvottomia eläimelle. Orgaanisten hivenainemolekyylien hajoaminen ennen imeytymistä on yleistä useimmilla nykypäivänä tarjolla olevilla orgaanisilla hivenaineilla. Jos hajoaminen tapahtuu ennen imeytymistä ohutsuolessa, on se sama kuin käyttäisi epäorgaanisia hivenainelähteitä.
Aminohappo toimii avaimena
Uudet aminohappokelaatit valmistetaan patentoidulla valmistusmenetelmällä, jonka ansiosta saavutetaan vakaampi molekyyli ja hivenaineiden parempi imeytyminen ja saatavuus niitä tarvitseville soluille. Tämä on mahdollista, koska aminohapon ja hivenaineen välinen sidos on vahvempi kuin useimmissa muissa orgaanisissa hivenaineissa.
Aminohappo toimii avaimena, joka avaa hivenaineelle reitin elimistöön aminohappojen imeytymisreittiä pitkin välttäen antagonistien kaappauksen.
Kaikki aminohapot eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä, sillä niiden erilaiset molekyylirakenteet ja sivuketjut ovat ratkaisevassa roolissa. Esimerkiksi glysiinillä ei ole lainkaan sivuketjua, jonka vuoksi se imeytyy heikommin.

Uusissa aminohappokelaateissa käytetään kahta tarkasti valittua aminohappoa, glutamiinihappoa ja lysiiniä. Nämä mahdollistavat hivenaineen tehokkaan imeytymisen sekä pidemmän viipymisen eläimen verenkierrossa. Silloin hivenaineita jää enemmän elimistöön ja ne ovat paremmin niitä tarvitsevien solujen ja kudosten saatavilla. Lopputuloksena eläimen hivenainetarpeet täyttyvät, mikä tukee eläinten hyvinvointia ja parantaa tuotantotuloksia. ◻
Kirjoittaja on maatalous-, ympäristö- ja elintarviketeollisuuden insinööri ja kotieläintieteiden maisteri. Hän toimii maidontuotannon teknisenä asiantuntija Zinpro yrityksessä.
Tilatestissä hyviä tuloksia
Keski-Pohjanmaalla toteutetussa tilatestissä perinteiset orgaaniset hivenaineet umpi- ja lypsylehmien ruokinnassa korvattiin uusilla aminohappokelaateilla, jossa hivenaineet on sidottu glutamiinihappoon ja lysiiniin.
Uudet aminohappokelaatit vahvistivat puolustusjärjestelmää erityisesti siirtymäkaudella. Vuoden mittaisessa ruokintatestissä siirtymäkauden sairauksien määrä väheni 35 prosenttia.
Suurimmat parannukset nähtiin kohtu- ja utaretulehdusten määrissä, minkä johdosta eroon lypsetyn maidon määrä väheni 19 prosenttia. Sorkkavauriot vähenivät 48 prosenttia, joka todennäköisesti vaikutti kiertojen lisääntymiseen lypsyrobotilla (3,0:sta 3,2 käyntiin/lehmä/pv). Näiden parannusten ansiosta energiakorjattu maitomäärä nousi 4,7 prosenttia ja tuotannon kannattavuus parani.
Tilatestin tulokset ovat yhdenmukaisia tieteellisten tutkimustulosten kanssa, todentaen uuden ajan aminohappokelaattien käyttämisen hyödyt. ◻