Kansainvälisessä maitotuotosten vertailussa Suomen lehmät ovat kestäviä
Lehmien kestävyys, johon kuuluu lehmän tuotanto- ja elinikä sekä lehmän elinaikanaan lypsämä maitomäärä ovat viime vuosikymmeninä nousseet tärkeiden maitotiloilla mitattavien asioiden joukkoon. Lehmien kestävyyden on todettu vaikuttavan maidontuotannon hiilijalanjälkeen. Suuren elinikäistuotoksen lypsävän lehmän hiilijalanjälki maitolitraa kohti on pienempi kuin pienen elinikäistuotoksen tuottavan yksilön. Sama pätee tuotantokustannukseen maitolitraa tai -kiloa kohti.
Lehmien kestävyyttä mitataan usealla mittarilla. Yleisiä käytössä olevia ovat elinikäistuotos, poistoikä, keskipoikimakerta ja maitotuotos elinpäivää kohti. Keskimääräinen elinikäistuotos, keskipoikimakerta ja tuotos elinpäivää kohti voidaan laskea sekä poistetuista lehmistä että karjassa olevista lehmistä.
Uusimpiin mittareihin kuuluu 200 päivää poikimisen jälkeen elossa olevien lehmien osuus, joka kuvaa sitä, miten lehmät selviytyvät karjassa. Kestävyyden mittarit ovat yhteydessä paitsi hiilijalanjälkeen ja talouteen, myös lehmien hyvinvointiin ja terveyteen. Kestävyyden ja pitkäikäisyyden ajatellaan myös lisäävän mahdollisuuksia lehmien jalostusvalinnan tehostamiseen. Kun karjan uudistustarve pienenee, kasvatukseen voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat.
Kansainvälisen tuotosseurantaa koordinoivan organisaation, ICAR:n tilastoissa kestävyyteen liittyviä tuloksia esittävät vielä varsin harvat maat. Toistaiseksi niukkojen kansainvälisten vertailutietojen perusteella suomalaislehmien kestävyys on hyvällä tasolla.
Elinikäistuotos on selvässä kasvussa
Elinikäistuotos eli lehmän elinikänään tuottama maitomäärä on tärkeä lehmän kestoiän mittari. Keskimääräinen elinikäistuotos voidaan laskea kahdesta erilaisesta lehmäjoukosta, joko poistetuista lehmistä tai elossa olevista lehmistä. Poistettujen lehmien elinikäistuotos on luonnollisesti suurempi kuin elossa olevien.
ProAgria laskee elossa olevien lehmien elinikäistuotokseen vuoden viimeisenä päivänä elossa olleiden lehmien tuotokset. Poistettujen lehmien elinikäistuotoksen laskentaan otetaan viimeisen kahden vuoden aikana poistetut lehmät.
ICAR on alkanut 2000-luvulla koota elinikäistuotoksia. Järjestön tietopankista on saatavilla poistettujen lehmien elinikäistuotoksia. Pisin elinikäistuotosten sarja on ICAR:ille raportoitu meiltä Suomesta.
Vuonna 2004 suomalaisten tuotosseurantalehmien elinikäistuotos oli runsaat 21 000 kiloa maitoa. Siitä on noustu tasaiseen tahtiin viime vuoden runsaaseen 31 000 maitokiloon.
Suomen edellä lehmien elinikäistuotoksessa oli vuonna 2022 vain Alankomaat 34 000 maitokilolla. Alankomaalaislehmät ovat elinikänään tuottaneet keskimäärin yli 30 000 kiloa ainakin vuodesta 2016 lähtien, josta alkaen maa on raportoinut elinikäistuotokset ICAR:lle.
Suomen kanssa samoilla lukemilla oli vuonna 2022 Sveitsi. Yli 30 000 maitokilon keskimääräinen elinikäistuotos on lisäksi Virossa, jonka keskituotos ohitti Suomen viisi vuotta sitten.
Viimeisimpien 15 vuoden aikana, vuosina 2008–2022, elävien suomalaislehmien elinikäistuotos on ProAgrian julkaisemien tietojen mukaan lisääntynyt noin 6 500 kiloa ja poistettujen noin 8 700 kiloa.
Tuotos elinpäivää kohti on monipuolinen
Maitomäärän jakaminen lehmän elinpäiville kertoo karjan uudistusprosentista, nuorkarjan kasvatuksesta ja lehmien kestoiästä. Tällä helposti laskettavalla, monipuolisella mittarilla voidaan kuvata lehmän biologista ja taloudellista tehokkuutta, ja se ottaa huomioon maitotuotoksen, lehmän iän ensimmäisellä poikimiskerralla, sen ummessaoloajat ja poikimavälit.
Tutkimusten mukaan keskimääräisellä ensikolla kuluu ensimmäinen tuotantokausi sen omien kasvatuskustannusten kattamiseen. Mitä enemmän karjassa on ensikoita tai nuoria lehmiä, sitä vähemmän karjassa kertyy keskimäärin maitoa eläimen elinpäivää kohti.
Maitotuotos lehmän elinpäivää kohti lasketaan jakamalla elinikäistuotos elinpäivien määrällä. Tämäkin mittari voidaan laskea sekä elossa oleville että poistetuille lehmille.
ICAR:in tietokantaan elinpäivää kohti laskettuja tuotoksia raportoineiden maiden tulokset vaihtelevat Walesin 8,9 kilosta Alankomaiden 29,3 kiloon maitoa päivässä. Alankomaissa lehmät siis olisivat keskimäärin tuottaneet yli kolminkertaisen määrän maitoa elinpäivää kohti Walesiin verrattuna. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että Alankomaiden luvussa näyttäisi olevan virhe, ja he ovat raportoineet jonkun muun päivätuotoksen kuin lehmien kaikkia elinpäiviä kohti lasketun. Luku on samaa suuruusluokkaa kuin lypsyssä olevien lehmien päivätuotos.
Alankomaiden raportoimista muista luvuista laskettuna maitotuotos elinpäivää kohti olisi samaa tasoa kuin Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, joissa lehmät tuottavat 16,5 maitokiloa elinpäivää kohti.
ProAgrian omassa julkaisussa vuonna 2022 elävien lehmien elinpäivää kohti laskettu tuotos oli 14,9 kiloa ja poistettujen 18,5 kiloa. Energiakorjattuina maitokiloina luvut olivat 15,7 ja 19,3 kiloa EKM elinpäivää kohti.
Elinpäivää kohti tuotettu maitomäärä luonnollisesti riippuu lehmän eliniästä ja lypsykausien määrästä. ProAgrian mukaan viisi kertaa poikineiden lehmien keskimääräinen elinpäivää kohti tuotettu maitomäärä on 20 kiloa ja vähintään kuudesti poikineiden yli 21 kiloa.
Poistoikä kuvaa pysymistä karjassa
Karkeasti yleistäen voidaan todeta, että mitä vanhempi lehmä on, sitä taloudellisempi se on. Poistoikä on yksi lehmien kestävyyttä kuvaavista mittareista. Se lasketaan yksinkertaisesti päivinä, kun tiedetään lehmän syntymäaika ja poistopäivä. Poistoikään vaikuttavat sekä lehmän terveys ja tuotos että karjanhoitajan tapa toimia.
1960- ja 70-lukujen vaihteessa Suomen tarkkailulehmien keskimääräinen poistoikä oli lähes seitsemän vuotta. Kolmessa vuosikymmenessä se lyheni lähes kaksi vuotta ja oli vuosituhannen vaihteessa 4,9 vuotta eli noin 1 800 päivää.
2000-luvulla keskimääräinen poistoikä on Suomessa kääntynyt nousuun, ja on hiljalleen kasvanut. Viime vuonna se oli 1 962 päivää.
Vaikka Suomi pärjää hyvän keskituotoksen ansiosta hyvin lehmien elinikäistuotosten ja elinpäivää kohti laskettujen tuotosten vertailussa, ovat lehmät muihin maihin verrattuna melko lyhytikäisiä. ICAR:in tietopankin mukaan Pohjois-Irlannissa lehmät poistetaan keskimäärin 533 päivää (1,4 vuotta) myöhemmin ja Sveitsissä 475 päivää (1,3 vuotta) myöhemmin kuin Suomessa.
Lehmiä elossa 200 päivää poikimisesta
Uusimpiin lehmien kestoa ja hyvinvointia seuraaviin mittareihin kuuluu karjassa elossa olevien lehmien osuus 200 päivän kuluttua poikimisesta.
”Tuo 200 DIM elossa olevien osuus kuvaa melko hyvin sitä, paljonko lehmiä on kuollut tai poistettu pakottavista terveyssyistä. Suunnitellut poistot ovat yleensä myöhemmin, hedelmällisyysongelmia lukuun ottamatta”, erityisasiantuntija Juho Kyntäjä Mtechistä toteaa.
”Erot näyttäisivät ehkä vielä hurjemmilta, jos raportoitaisiin toisin päin eli ennen 200 DIM poistettujen osuutena, mutta tässä on haluttu pitää positiivinen pohjavire.”
ICAR:in tietokannasta löytyy tietoja muutamalta viime vuodelta muutamista maista. Suomessa elossa olevien lehmien osuus 200 päivän kuluttua poikimisesta oli vuonna 2021 85 prosenttia tuotosseurannassa olevista lehmistä. Sama tulos on raportoitu Norjasta vuodelta 2020.
Yhdistyneet kuningaskunnat on raportoinut Englannin, Walesin, Skotlannin, Pohjois-Irlannin ja Jerseyn alueilta samoina vuosina 85–96 prosentin lukemia. Muut maat eivät ole laskeneet tai ainakaan lähettäneet tietoa ICARin tietokantaan. ◻
Lähteenä käytetty:
www.proagria.fi, www.icar.org
Lisää kansainvälisiä vertailutuloksia KM:n numerossa 8/2023.
Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.
Lue lisää lehmien keskituotosten kehityksestä ICAR:n jäsenmaissa Käytännön Maamiehen numerosta 8/2023.
Suomen parhaat elinikäistuotokset
ProAgria on listannut poistettujen lehmien elinikäistuotoksen mukaan 500 Suomen parasta tilaa. Listalla oli vuonna 2022 kaksi karjaa, joissa poistettujen lehmien elinikäistuotos ylitti 70 000 maitokiloa. 12 parasta karjaa ylitti 60 000 kiloa, ja 68 tilaa ylitti 50 000 kilon rajan.
500 parhaan listalle pääsi elinikäistuotoksella 38 566 kiloa, ja tässä joukossa on 47 yli sadan lehmän tilaa. Osa tiloista on voinut kieltää tulostensa julkaisemisen.
Koko lista löytyy sivulta www.proagria.fi/uploads/Tuotosseuranta-2022-parhaat-500-karjaa-poistettujen-elinikaistuotoksen-mukaan.pdf
ICAR kokoaa tuotostietopankkia
Lehmien maitotuotoksia on mitattu ja merkitty muistiin jo pitkälti toistasataa vuotta. Sitä varten on perustettu kansainvälinen tuotosseurannan yhteistyöelin, ICAR (International Committee for Animal Recording), joka kehittää ja standardisoi toimintoja eri maissa. ICAR myös kokoaa tuotosseurannalla kerättyä tietoa, ja sen alaan kuuluvat muutkin maito tuottavat eläimet kuin lehmät.
ICARilla on jäseniä noin 60 maassa. Joistakin maista mukana on useita organisaatioita, joten kaikkiaan jäseniä on noin 130. Jäsenistö painottuu kehittyneisiin länsimaihin.
ICAR:n tietopankista voi katsoa ja ladata tietoa haluamistaan maista ja kiinnostavista maidontuotantoon liittyvistä tiedoista. Tämän jutun tiedot perustuvat ICAR:n kokoamaan aineistoon, ellei tekstissä toisin mainita. PM
Maitoa voi tuottaa monella tavalla
ICAR:in tilastoissa on hyvin erilaisia maita. 2000-luvun tulosten ääripäät ovat Israel ja Uusi-Seelanti. Israelissa viime vuoden keskituotos on noin 13 500 kiloa, Uudessa-Seelannissa 4 400 kiloa lehmää kohti vuodessa.
Muiden maiden tulokset sijoittuvat näiden kahden väliin. Kehitys eri maissa on edennyt eri tahtiin.
Euroopan ykkönen keskituotoksissa on Espanja. Siellä tuotoksen kehitys on 2000-luvulla ollut nopeaa. Vain Virossa keskituotokset ovat nousseet Espanjaa nopeammin.
Lehmäluvultaan Euroopan suuria maita ovat Saksa ja Ranska. Niiden keskituotokset ovat Euroopan keskitasoa, 9 000 kilon tuntumassa.
Pohjoismaissa on suuriin maihin verrattuna vähän lehmiä. Keskituotokset Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa ovat keskitason yläpuolella, Norjassa ja Islannissa keskitasoa pienempiä.
Kanada ja Yhdysvallat ovat merkittäviä ja kehittyneitä maitomaita. Niiden keskituotokset ovat muihin verrattuna korkeita.
Japanin maidontuotanto muistuttaa eurooppalaista tuotantoa monessa asiassa. Japanissa on runsaat puoli miljoonaa tuotosseurantalehmää, mikä on samaa luokkaa esimerkiksi Espanjan, Sveitsin, Tšekin ja Itävallan kanssa.
Japanin keskituotokset ovat samaa luokkaa Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Euroopan maista vain Espanjan lehmät lypsävät keskimäärin enemmän.
Uusi-Seelanti ja Australia ovat omanlaisiaan maidontuotantomaita. Molemmissa on paljon lehmiä tuotosseurannassa, ja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan verrattuna pienet tuotokset.
Lue lisää lehmien keskituotosten kehityksestä ICAR:n jäsenmaissa Käytännön Maamiehen numerosta 8/2023.
Lähteenä on käytetty ICAR:n tuotosseurannasta kokoamaa tietopankkia www.icar.org sekä ProAgrian tuottamia tilastoja.