Eurooppalaista keskustelua turvallisesta ruuasta

Viljelijöiden käsitys siitä, että säännöt vaihtelevat eri maissa, pitää paikkansa. Vaikka meillä on sama EU, lakeja tulkitaan hyvin eri tavoin eri maissa ja myös maiden sisällä. Tämä tuli hyvin esille, kun sain mahdollisuuden osallistua elintarviketurvallisuutta käsittelevälle kurssille Itävallassa. Koulutuksen tavoitteena on parantaa EU-lainsäädännön tulkintojen yhdenmukaisuutta eri EU-maissa.

Tulkintaerot johtuvat eri kulttuureista, hallintorakenteista, olosuhteista, historiasta, eläintautitilanteesta ja eläinten kasvatustavoista. Jokainen ihminen katsoo asioita kuitenkin omilla silmillään, vaikka tulkintoja yritettäisiinkin mahdollisimman hyvin yhdenmukaistaa. Siksi tällaiset kurssit ovat tärkeitä.

Vaikka painatukset vaihtelevat, perusasiat kuitenkin ovat yhteneväisiä ja ne korostuivat myös kurssilla. Hyvän elintarvikehygienian peruslähtökohta kotieläintuotannossa on eläinten puhtaus. Teurastamoissa ei turhaan sakoteta likaisista eläimistä, ja lantapanssareista tule eläinsuojelutarkastuksia.

Eläintautitilanne ja etenkin zoonoosit eli eläimistä ihmiseen leviävät sairaudet, vaikuttavat elintarviketurvallisuuteen ja kansanterveyteen. Riskejä yritetään hallita erilaisilla valvontaohjelmilla. Lääkejäämiä ei elintarvikkeissa saisi olla, ja siksi eläinten lääkitysten valvonta on tärkeä osa elintarviketurvallisuutta.

Suomen eläintautitilanne on niin hyvä, että monissa keskusteluissa minusta tuntui, että olisin ollut melkein eri tähdeltä. Erityisesti tämä koskee salmonellatilannetta. Suomalaisten ja ruotsalaisten tiukka suhtautuminen salmonellaan on hyvin poikkeava EU-maissa. Norjalaisia ja tanskalaisia ei kurssilla ollut. Olen tiennyt, että Suomessa suhtaudutaan tilatason salmonellatartuntoihin hyvin vakavasti, mutta silti valtavat erot yllättivät.

Suomessa salmonellan vuoksi lopetetaan eläimiä ja hävitetään lihaa, pestään ja desinfioidaan rakennuksia, korjataan rakenteita ja rakennetaan uusia rakennuksia. Suomessa salmonellan vastustuksessa rokotukset ja antibioottien käyttö on kielletty. Monessa EU-maassa ne kuitenkin ovat osa keinoja, joilla tartuntoja pidetään kurissa.

Salmonellan nollatoleranssi on perusteltua Suomen erinomaisen salmonellatilanteen vuoksi, mutta maksajaksi ei saisi jäädä ainoastaan tuottajat ja elintarviketeollisuus, koska kyseessä on ennen kaikkea kansanterveyden kannalta merkittävä asia. On väärin, että tätä ei Suomessa ehkä ymmärretä, kun salmonelloosin sairastumisriski suomalaisista elintarvikkeista on niin pieni kuin se on.

Salmonella on kuitenkin vakava sairaus, joka aiheuttaa myös kuolemia. Kansainväliset elintarvikemarkkinat lisäävät epidemiariskiä. Vaikka salmonella kuoleekin kuumennettaessa lihaa riittävästi, vakavia epidemioita oli ollut esimerkiksi Itävallassa. Siinä aiheuttaja oli puolalainen siipikarjanliha.

Kurssilla keskusteltiin myös paljon siitä, miten suuri ja yhä kasvava merkitys eläintenhyvinvoinnin valvonnalla nykyään on, ja miten vaikeaa eläintenhyvinvointia on määritellä tieteellisesti. Siksi monet päätökset ovat poliittisia, vaikka eläintenhyvinvointitukimusta tehdään toki paljon.

Kurssiin kuulunut tilakäynti tehtiin nautatilalle, jonne vasikat tulivat emolehmäkarjoista noin neljän kuukauden ikäisinä loppukasvatukseen. Tilakäynnillä näkyi se, miten eri lailla kukin katsoi tilaa ja sen eläimiä. Useimmat kurssilaiset pitivät huonona sitä, että tilaa ei ollut aidattu.

Nautatila oli erittäin siisti sisältä ja ulkoa. Kasvattamo oli rakennettu vuonna 2010 laatuvaatimusten mukaan, jotka huomioivat erityisen hyvin eläinten hyvinvoinnin. Kaikilla naudoilla oli makuualueella olkikuivikepohja ja varsinaisessa kasvattamossa sonnit pääsivät ulos pieneen, karsinakohtaiseen ulkotarhaan. Tila oli mukana eläinten hyvinvointiohjelmissa ja eläinlääkäri teki tarkastuksen tilalle kahdesti vuodessa. Laatuohjelmaan kuului myös muita tarkastuksia.

Iso teurastamo, johon suuri osa naudoista myytiin, oli kahden tunnin ajomatkan päässä. Muutamia eläimiä myytiin myös pienteurastamoon. Näitä pieniä teurastamoja on Itävallassa kaikkialla. Jos eläin teurastettiin tilalla omaan käyttöön, eläinlääkärin piti silti tulla tarkastamaan se eläintautien varalta. Siksi useimmiten loukkaantuneidenkin nautojen ruhot laitettiin vain raatokuljetukseen. Ajoittainen ongelma tilan eläimillä olivat hengitystietulehdukset, joskus on myös loukkaantumisia. Antibiootteja ei ollut varalla, vaan eläinlääkäri aloitti lääkitykset, jos niitä tarvittiin. Lääkekirjanpito ja eläinrekisterit olivat paperilla ja digitaalisesti.

Keskustelut ja luennot olivat erittäin mielenkiintoisia ja avartavia. Teimme myös paljon ryhmätöitä, näin pääsimme keskustelemaan pienryhmissä. Kansainvälinen yhteistyö ruohonjuuritasolla on viranomaistasollakin tärkeää. Se avartaa maailmankuvaa ja antaa ymmärrystä oman maan vahvuuksista ja kehittämiskohteista. ◻