Elävien eläinten kuljetus on pysyvä ongelma EU:ssa
Elävien eläinten kuljetus ja erityisesti elävien eläinten vienti EU:n ulkopuolella on ollut jo pitkään ongelmallista EU:n päättäjille.
Kauhukuvat täyteen ahdetuista laivoista rahtaamassa nautoja Pohjois-Afrikkaan sekä aktivistien voimakas painostus pakottivat EU:n päättäjät uudistamaan eläinten kuljetussäädöksiä.
Eläinkauppa on myös yksi merkittävä tekijä eläintautien leviämisessä, joten kuljetusten vähentäminen parantaa myös tautitilannetta. Toisessa vaakakupissa on varsinkin keskisen EU:n kotieläintuotannon rakenne, jossa eläinten myynti maan rajojen yli on hyvin yleistä, ja myös vienti EU:n ulkopuolisiin maihin on tärkeää tuotannon kannalta.
Nyt EU on kiristämässä pitkien kuljetusten sääntöjä, mutta jälleen kerran ehdoissa ollaan unohtamassa pitkien etäisyyksien maat ja pohjoiset olot. Suomessa elävien eläinten pitkät kuljetukset ovat erittäin harvinaisia, käytännössä niitä tapahtuu vain teuraskuljetuksissa. Eläinkauppa tiloilta toisille on Suomessa kaikkiaan varsin vähäistä ja suurin osa siitäkin tapahtuu suhteellisen lähellä toisiaan olevien tilojen välillä. Sikojen ja siipikarjan siirrot alku-, väli- ja loppukasvatuspaikkojen välillä tapahtuvat meillä varsin lyhyillä siirroilla.
Kotieläintilojen ja teurastuspaikkojen määrän vähentyessä on uhkana, että Suomessakin kaavaillut kuljetusajat ylittyvät, jolloin kuljetuksiin olisi järjestettävä tauko, ja kylmillä keleillä tauko lämpimässä tilassa. Tämä olisi iso kustannuskysymys elinkeinolle ja asettaisi kaukana teurastuspisteistä olevat kotieläintilat haastavaan tilanteeseen. Lihaa jalostavan teollisuuden on mietittävä uudelleen teurasautojen logistiikka ja reitit, jotta mahdollisimman suuri osa ja mielellään kaikki kuljetukset saadaan hoidettua uusien kuljetusaikarajojen sisällä.
Peruseläinlääkintä siirtyy osittain eläinten hoitajille
Tuotantoeläintilojen ja tuotantoeläinlääkärien määrän vähentyessä tuotantoeläinten lääkintähuolto on haastavassa tilanteessa. Jo nyt päivystys- alueet ovat isoja, etäisyydet suuria ja akuuteissa tilanteissa päivystävä eläinlääkäri voi olla kiinni toisessa akuutissa tapauksessa kymmenien tai jopa satojen kilometrien päässä.
Toisaalta kotieläinyrittäjät ovat nykyisin paremmin koulutettuja, ja tiloilla on myös koulutettuja työntekijöitä, joten vastuuta eläinten peruseläinlääkinnästä siirtyy koko ajan enemmän elänten hoitajille. Myös nykyteknologian mahdollisuudet, kuten videopuhelut, helpottavat tilannetta. Aina eläinlääkärin paikallaolo ei ole välttämätöntä.
Siksi on erittäin järkevää, että lääkkeiden luovutussäädöksiä on lievennetty, jotta eläinten hoitaja voi tarvittaessa itse antaa lääkeannoksen eläimelle. Tämä vaatii kuitenkin erittäin vastuullista toimintaa ja huolellista kirjanpitoa. Selvää on, että jos epäkohtia ilmenee, luovutussäännöksiä voidaan tiukentaa uudelleen. Jokaisen kotieläintuottajan on nyt otettava vastuu huolellisesta lääkkeiden käytöstä.