Eläinlääkintähuoltolain luonnos tukee kotieläintuotantoa

Ensimmäinen julkinen luonnos uudesta eläinlääkintähuoltolaista tuli MMM:n verkkosivuille syyskuun lopulla. Voimassa oleva laki on vuodelta 2009.

Lakiluonnos ei ole vielä lähtenyt lausunnoille, eikä eduskunnan käsittelyyn. MMM:n eläinlääkintätyöryhmä sai lisäaikaa työhön. Lisäaikaa sai myös Eläinlääkäriliiton tulevaisuustyöryhmä. Vaikka laki ei ole vielä valmis, luonnos antaa käsityksen, mihin suuntaan ollaan menossa.

Mielestäni valmistelijat ovat tehneet hyvää työtä. Siihen on onnistuttu kokoamaan olennaiset asiat, joilla uskon päästävän tässä välttämättömässä uudistuksessa eteenpäin.

Jo lain tarkoitus rauhoittaa mieltä. Lakiluonnoksen mukaan lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kansanterveyttä erityisesti varmistamalla eläinlääkäripalveluiden laatu sekä turvaamalla yhdenvertaiset, toimivat ja kohtuuhintaiset julkiset eläinlääkäripalvelut koko maassa.

Maaseutua ja kotieläintuotantoa ei ole unohdettu. Eläinlääkäripalveluiden tuottamista ei ole jatkossakaan tarkoitus jättää yksinomaan markkinavoimien armoille.

Lakiluonnoksessa eläinlääkäripalvelut jaetaan järjestämisvastuuseen kuuluviin palveluihin, päivystyksen järjestämisvastuuseen sekä muihin kuin järjestämisvastuuseen kuuluviin eläinlääkäripalveluihin.

Järjestämisvastuu on kunnilla. Laissa järjestämisvastuun piiriin määriteltyjä palveluita voidaan rahoittaa osittain julkisin varoin, muut palvelut pitää tuottaa markkinaehtoisesti. Kunnan järjestämisvastuuseen virka-aikana kuuluvat eläinlääkäripalvelut määritellään laissa yksityiskohtaisesti.

Lista takaisi nykyisen kaltaiset eläinlääkäripalvelut elintarvike- tai turkistuotantoa varten pidettäville eläimille ja mukana on myös terveydenhuolto. Pieneläinten ja hevosten lista on lyhyt, ja siitä puuttuvat lähes kaikki pieneläinten leikkaukset, kissojen ja koirien kastraatiota sekä kissojen sterilisaatiota ja keisarileikkausta lukuun ottamatta.

Lisäksi kunnille olisi jäämässä kiireellisen eläinlääkäriavun järjestäminen virka-ajan ulkopuolella. Yksityisillä eläinlääkäripalveluiden tuottajilla ei ole velvollisuutta tuottaa palveluita kuin haluaminaan ajankohtina.

Kiireellinen eläinlääkäriapu tarkoittaa eläimen äkillisen ja vakavan sairastumisen, vahingoittumisen tai sairauden vaikeutumisen edellyttämää välitöntä arviointia ja hoitoa, jota ei voi siirtää ilman sairauden pahenemista tai eläimen merkittävää kärsimystä sekä eläimen lopetusta eläinsuojelullisin perustein. Kiireellistä eläinlääkäriapua on annettava kaikille järjestäjän alueella oleville kotieläimille.

Lähtökohtana lakiluonnoksessa on se, että kunnissa rahoitetaan julkisin varoin harraste-eläinten eläinlääkäripalveluita, joiden katsotaan olevan välttämättömiä eläinsuojelun kannalta, mutta muut palvelut tulee tuottaa markkinahintaisesti eläimen omistajan tai haltijan kustantamana, eikä kunnalla ole niiden järjestämisvastuuta.

Järjestämisvastuu koskee ensi sijassa kotieläimiä, joiden omistajan tai haltijan asuin- tai kotipaikkakunta tai eläinten pitopaikka sijaitsee järjestäjän alueella. Kiireellistä eläinlääkärinapua on järjestettävä myös eläimille, joiden omistaja tai haltija ei asu alueella, jollei voida pitää olosuhteisiin nähden kohtuullisena sitä, että eläin viedään hoidettavaksi omistajan tai haltijan kotipaikalle.

Virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkärinapua varten kuntien tulee järjestää päivystyspalvelu yhteistoiminnassa yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Ensi sijassa päivystys tulee järjestää eriytettynä siten, että vastaanotolla ja eläinten pitopaikoissa hoidettavia eläimiä hoitaa pääasiassa eri henkilökunta.

Päivystyksen eriyttämisvaatimuksesta voidaan poiketa päivystysalueella, jonka eläintiheys on pieni tai jossa vastaanotolla hoidettavien kotieläinten osuus on kaikista päivystysalueella pidettävistä kotieläimistä vähäinen tai se on muusta erityisestä syystä perusteltua.

Lakiluonnoksessa on annettu velvoite huolehtia siitä, että eläinten pitopaikassa annettavien palveluiden käyntimaksut ja matkakustannusten korvaukset tulee määritellä tavalla, joka poistaa kohtuuttomat etäisyyksistä johtuvat erot maksujen suuruudessa. Pitkien etäisyyksien alueella tämä edellyttänee subventioiden säilymistä, mikä on tärkeä asia.

Uskon, että näillä säännöillä turvattaisiin eläinlääkäripalvelut koko Suomessa kilpailulainsäädännön mukaisesti. Eläinlääkintähuollon kehittyessä yhä kiihtyvämpää vauhtia on tärkeää myös se, että kunnat keskittyvät turvaamaan peruspalvelut 24/7 ja eläinten erikoissairaanhoidon palvelut siirtyvät omistajien itse kustantamiksi.

Lakiluonnoksessa praktiikkaa tekeville kunnaneläinlääkäreille on jatkossakin tarkoitus jättää tärkeä rooli eläintautivalmius- ja eläinsuojelutyössä, eikä jättää näitä tehtäviä täysin erikseen vain valvontatyötä tekeville. Tämä on hyvin tärkeä linjaus.

Eläintautivastustuksen kannalta on ensiarvoista, että meillä on mahdollisimman paljon jo virkansa puolesta tähän sitoutuneita eläinlääkäreitä. Vakavassa kriisitilanteessa ei ammattitaitoisia tekijöitä ole koskaan riittävästi. Myös valvontatyön kannalta on olennaista, että tiivis yhteistyö praktikoiden ja valvontaeläinlääkäreiden välillä säilyisi.

Kiireellinen tautivastustus- ja eläinsuojelutyö olisi ilman kuntapraktikoita myös hyvin vaikea järjestää. Kustannukset varalla olosta olisivat korkeat ja sitovaan päivystystyöhön on haasteellista saada tekijöitä. Päivystäminen vaatii erilaista ajattelu- ja elämäntapaa kuin tavanomainen virka-aikaan tehtävä työ, johon itsestään selvänä kuuluu ilta-, viikonloppu- ja pyhävapaat. ◻