Pääkirjoitus: Uudet ravitsemussuositukset neuvovat vähentämään lihajalosteiden käyttöä
Uudet ravitsemussuositukset perustuvat yhteisiin Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, jotka valmistuivat 2023. Kotieläintuotannon kannalta on olennaista, että suosituksissa kehotetaan varsin voimakkain sanankääntein välttämään prosessoitua lihaa.
Prosessoiduksi lihaksi määritellään lihavalmiste, joka on valmistettu esimerkiksi savustamalla, suolaamalla tai lisäämällä nitriittiä maun tai säilyvyyden parantamiseksi. Tähän kategoriaan luokitellaan esimerkiksi makkarat, nakit, kinkut, leikkeleet ja pekonit. Raaka-aineena voi olla punainen liha tai siipikarjan liha.
Suosituksissa on erikseen ohjeet terveyden ja ympäristön näkökulmasta. Terveydellisistä syistä suositellaan naudan, sian ja lampaan lihaa enintään 350 grammaa kypsennettynä lihana viikossa eli noin 500 grammaa raakaa lihaa, josta prosessoidun lihan osuuden tulisi olla mahdollisimman vähäinen. Suosituksen mukaan ympäristösyistä punaisen lihan kulutuksen tulisi olla huomattavasti alle 350 grammaa viikossa.
Lihaa valittaessa suositellaan vähärasvaisia vaihtoehtoja tyydyttyneen rasvan saannin vähentämiseksi. Lihan kulutuksen vähentäminen tulisi korvata ensisijaisesti kasviperäisellä ruoalla, esimerkiksi palkokasveilla ja täysjyväviljalla, tai kestävästi pyydetyllä ja kasvatetulla kalalla.
Ravitsemussuositukset ovat suosituksia ja jokainen kuluttaja päättää itse, mitä syö, mutta ohjeet vaikuttavat erityisesti erilaisten ruokapalveluiden tarjontaan. Ja kun tarjontaa supistetaan suositusten mukaisesti, myös kulutus laskee.
Lihan kokonaiskulutus on laskenut viimeiset viisi vuotta ja näköpiirissä tuskin on kulutuksen voimakasta kasvua, eikä myöskään suurta romahdusta. Olisi toivottavaa, että uudet suositukset lisäisivät tuoreen, prosessoimattoman lihan menekkiä ja samalla nostaisivat ruuanvalmistuksen arvoa.
Onko edessä Tanskan malli?
Suomessa ja Ruotsissa on noudatettu salmonellan suhteen paljon tiukempaa linjaa kuin muualla EU:ssa.
Meillä tavoitteena on ollut, että salmonellaa ehkäistään ensisijaisesti kotieläintiloilla. Siten vähennetään ratkaisevasti riskiä sille, että salmonellaa päätyisi eläinten mukana teurastamolle ja sitä kautta kuluttajille. Ratkaisu on ollut toimiva kansanterveyden kannalta, sillä meillä salmonella aiheuttaa sairastumisia ja kuolemia huomattavasti vähemmän kuin muualla Euroopassa. Kotieläintiloille salmonellan torjuntajärjestelmä on kuitenkin ollut raskas sekä taloudellisesti että henkisesti. Erityisen vaikea tilanne on sikatalouden puolella, sillä korvausjärjestelmä ei ole enää riittävä salmonellasaneerausten korvaamiseen.
EU:n Pohjoismaista Tanska on valinnut toisen tien. Siellä tuottajia kannustetaan salmonellan torjuntaan, mutta varsinainen tautitorjunta tapahtuu teurastamossa tarkan hygienian kautta.
Jollei Suomessa löydetä tuottajien kannalta kestävää ratkaisua salmonellan torjuntakustannusten kattamiseen maatiloille, on meilläkin edessä väistämättä Tanskan malli. Poliittisten päättäjien on tehtävä asiassa ratkaisut suuntaan tai toiseen. Kansanterveyden kannalta paras ratkaisu on nykyinen malli, jossa salmonella torjutaan jo tiloilla.