Ennaltaehkäisevillä lääkkeillä tartuntatauteja vastaan
Karjakokojen kasvaminen on tuonut mukanaan eläintautikentälle uusia tuulia ja pyyhkinyt historiaan Suomen lintukodon, jossa vaikkapa kryptosporidioosi oli vain suuren maailman ongelma.
Bakteeri-, virus-, sieni- ja loistartunnat leviävät monin eri tavoin. Tartunnan voi aiheuttaa niin mikroskooppisen pieni määrä taudinaiheuttajia, ettei parhaimmallakaan varautumisella kaikelta pystytä välttymään.
Lääkinnälliset keinot tukena
Taudinpurkauksessa tilan sisäiset keinot tartuntataudin saneeraukseen, tartuntapaineen hillintään ja tautien kliinisen muodon lieventämiseen tulee saada kuntoon nopeasti. Tilan terveydenhuollosta vastaava eläinlääkäri luo tilan väen kanssa suunnitelman, jossa huomioidaan kattavasti tilan terveydenhuollon tilanne, rakenteelliset puitteet sekä henkilöstöresurssit.
Tartuntatautitilanteita pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan ryhmittelyllä, eristyksellä, tehostetuilla hygieniatoimilla, laadukkailla olosuhteilla ja ruokinnalla sekä tukihoidoilla. Taudinpurkauksen alkuvaiheeseen avuksi saatetaan myös tarvita ennaltaehkäisevää lääkitystä tartuntapaineen madaltamiseksi.
Tavoite tartuntatautienkin hillitsemisessä on edistää eläinten hyvinvointia korkealaatuisen maidon ja lihan tehokkaaksi ja taloudelliseksi tuottamiseksi. Vaikutukset näkyvät positiivisina niin päiväkasvuissa, hedelmällisyydessä, maitotuotoksessa kuin eläinten yleisen vastustuskyvyn kehittymisessäkin.
Rokotuksilla aktivoidaan immuniteettia
Rokotteilla ehkäistään taudinaiheuttajan lisääntymistä ja erittymistä joko aktiivisen tai passiivisen immuniteetin kautta. Rokottaminen perustuu aktiivisen immuniteetin kehittymiseen, jolloin eläimelle annostellaan ennen oletettua tartuntahetkeä joko elävää heikennettyä tai tapettua taudinaiheuttajaa, jota vastaan elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita. Kun karjassa esiintyvä tartuntatauti tavoittaa yksilön, vasta-aineet ovat valmiina taudinaiheuttajan tuhoamiseen eikä tauti ennätä kehittyä kliiniseen muotoonsa tai esiintyy lievempioireisena.
Rokotevalmisteesta riippuen annostelu tapahtuu joko injektiona tai sieraimeen annosteltavana suihkeena. Näin toimivat esimerkiksi vasikoiden hengitystietulehduksia, utaretulehduksia ja pälvisilsaa vastaan kehitetyt rokotteet.
Vasikkaripuleita vastaan rokotetaan jo poikimaan tulevat lehmät. Rokotus saa lehmät tuottamaan vasta-aineita ternimaitoon. Laadukkaalla, riittävän suurella sekä oikea-aikaisesti annostellulla ternimaitoannoksella lisätään vasikoiden passiivista immuniteettia taudinaiheuttajia vastaan sekä verenkierrossa että paikallisesti suolistossa.
Hygienialla hillitään tartuntapainetta
Nautojen loistartuntoja vastaan ennaltaehkäisevät lääkinnät keskittyvät vasikkaripuleita aiheuttavien kryptosporidioosin ja kokkidioosin hallintaan. Kumpaakin vastaan lääkinnässä pyritään tilapäisyyteen, kunnes tartuntapaine ja hygieniaolot saadaan tasoittumaan. Ympäristön puhtaus, kuivuus ja oikeat tehokkaat desinfiointiaineet ovat avainasemassa kokkidioosin ja kryptosporidioosin ennaltaehkäisyssä. Karsinaa käyttävien eläinyksilöiden tai ryhmien välissä pitää jäädä aina useamman päivän käyttöväli hyvän hygieniatason saavuttamiseksi.
Lääkinnällä pyritään ehkäisemään taudinaiheuttajan lisääntymistä ja taudin kliinisen muodon esiintymistä sekä rajaamaan ookystien erittymistä ympäristöön. Näin vähennetään ympäristön tartuntapainetta. Kun samalla paranneaan hygieniatoimia tehoa, ennaltaehkäistä uusien yksilöiden sairastuminen.
Vain oikein annosteltu lääkitys tehoaa
Rokotteiden aiheuttaman vasta-ainemuodostuksen teho on riippuvainen ajankohdasta, jolloin lääkitys annetaan. Vasta-aineiden muodostumiselle täytyy jäädä aikaa ennen oletettua tartuntahetkeä. Toki annoksen ja antoreitin tulee olla oikeat, ja lääkkeet tulee säilyttää ja sekoittaa oikein tehon takaamiseksi.
Vasikkaripuleita vastaan suunnatun rokotuksen lisäksi on huolehdittava riittävän vasta-ainemäärän päätymisestä vasikkaa.
Nykysuosituksen mukaan immunoglobuliinitarve ensimmäisellä juotolla on 200–300 grammaa IgG:tä, jolloin ternimaitoa, jonka Brix % -luku on 22, tulisi juottaa vasikalle 4–6 litraa ensimmäisten elintuntien aikana. Jos ternimaidon laatu- ja määrävaatimukset eivät täyty, ei rokottamisen hyötyäkään voida taata.
Kokkidioosin ja krytosporidioosin ennaltaehkäisyyn tarkoitetut lääkkeet annostellaan painon mukaisin annoksin. Saakin olla tarkkana aliannostelun välttämiseksi, ja ajankohdallisesti ennen oletettua tartunta-ajankohtaa.
Laumaimmuniteetti suojaa yksilöä
Yksilötasolla ennaltaehkäisevän lääkityksen merkitys on suojata nimenomaan aktiiviselta kliiniseltä sairastumiselta, kun taas laumassa merkitys korostuu tartuntapaineen madaltumisena taudinaiheuttajan erittymisen hillitsemisen myötä.
100 prosenttista suojaa yksikään lääke ei tarjoa, ja ilman muita olosuhde- ja ympäristön saneerauksen toimia lääkitysten tehosta ei saada sitäkään vähää irti. Osana kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa ne ovat kuitenkin piste i:n päälle. ◻