Villisikatarhakin suojautuu afrikkalaiselta sikarutolta

Villisiat nousivat jälleen otsikoihin, kun Saksasta tavattiin ensimmäiset ASF-tapaukset luonnonvaraisissa villisioissa. Tautia pelätään myös Suomessa, mutta villisikoja myös tarhataan ympäri maan. ASF-pelko ulottuu villisikatarhaankin.

Yksi Suomen itäisimmistä villisikatarhoista on Liperin Viinijärvellä, jossa Juho Reinikainen pyörittää Korpikarjun Riistatila -nimistä tarhaa.
”Ostimme tarhan ja maa-alueen edelliseltä tarhaajalta vuonna 2013. Kun aidat oli korjattu, aloimme kysellä Suomen Villisikatarhaajat ry:n kautta eläimiä. Ostimme emakoita ja karjuja parilta eri tarhalta”, Juho Reinikainen kertoo.
Toistaiseksi tarhaus on ollut Reinikaiselle pääasiassa palkkatyön ohella tapahtuvaa toimintaa, mutta laajentamissuunnitelmiakin on. Siitä kertoo se, että taannoin Reinikainen osti lisää eläimiä toimintansa lopettaneelta tarhalta.
”Lähinnä toiminta on ollut sillä pohjalla, että markkinoille on saatu vähän erikoisempaa lihaa. Villisian lihahan on aika lailla sesonkiluonteinen erikoistuote. Jouluna menee kinkkuja ja pääsiäisen aikaankin halutaan vähän erikoisempaa lihaa. Grillikausi kun alkaa, niin alkaa makkaran kysyntä”, Reinikainen sanoo.
Villisikaa menee kaupaksi paitsi tuoreena leikattuna ja jalostettuna eri muotoon, myös pakasteena ja kokonaisena palvattuna villisikana.
”Toimitamme vaikka juhliin villisian palvattuna ja kuumana pöytään. Haluttaessa tulen tapahtumaan mukaan leikkaamaan sitä.”
Alan ammattitutkinnon suorittanut Reinikainen tekee myös tilateurastuksia sekä teurastaa eläimiä myös lähiseudun yrityksen tiloissa.
Luonnonomainen kasvatus
Villisika ei ole samanlainen tuotantoeläin kuin tavallinen sika, eikä se saa tuotantoon sidottuja eläinyksikkötukia. Tuotanto on täysin markkinaehtoista.
Korpikarjun riistatilalla on tällä hetkellä kaikkiaan 150 villisikaa ja reilun kahden hehtaarin kokoisessa tarhassa käy tasainen röhkinä. Tarha on jaettu kahteen osaan lihasioille sekä emakoille ja porsaille.
Villisikatarhan reilun kahden metrin korkuinen teräsverkkoaita on kaivettu koko aitauksen matkalta vähintään 40 cm:n syvyyteen maan sisään. Villisiat tonkivat maata tehokkaasti ja aitauksen kunnossapito vaatii säännöllistä huoltoa.
”Joka toinen vuosi olemme vuokranneet kaivurin ja parannelleet aitausta tarhan sisäpuolelta”, Reinikainen sanoo.
ASF:n eli afrikkalaisen sikaruton varalta villisikatarhoihin on asennettu sähköaitaus teräsverkkoaidan yhteyteen. Teräsverkkoaidan ja sähköaidan vaatimuksista on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 166/2018. Villisikatarhat saivat asetuksen voimaantulon jälkeen aitausavustusta ja Reinikainen kertoo, että ely-keskus kävi myös tarkastamassa aitauksen säädöksen mukaan tehdyksi.
Pakollinen sähköaita on tarhan verkkoaidan ulkopuolella nelilankainen. Kolmessa langassa kulkee sähkövirta ja yksi langoista on maadoituslanka. Tarhan sisäpuolella on oltava asetuksen mukaisesti vielä kaksilankainen sähköaita.
Reinikainen on asentanut lisäksi yhden sähkölangan verkkoaidan yläreunalle. Sen tehtävä on pitää esimerkiksi ilvekset tai muut pedot poissa aitauksesta.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 5/2020.