Hyöty irti terveydenhuoltokäynneistä

Suunnitelmallista kotieläinten terveydenhuoltoa on kehitetty Suomessa jo vuosikymmeniä, ja Sikava ja Naseva ovat tulleet kaikille alalla työskennelleille tutuksi.

Terveydenhuoltotyö on osa kotimaista, laadukasta ja vähän mikrobilääkkeitä käyttävää elintarviketuotantoa. Terveydenhuoltokäynneillä pitäisi siis ihan oikeasti pystyä paneutumaan tuotannon ja eläinten hyvinvoinnin ongelmakohtiin tilatasolla.

Sikavalla ja Nasevalla on nyt Ruokaviraston hyväksymä sertifioitu laatujärjestelmä. Praktiikkaa tekevillä kunnaneläinlääkäreiden ja yksityisten eläinlääkäreiden tekemä työ on merkittävä osa Nasevan ja Sikavan laatujärjestelmää.

Terveydenhuoltokäynti ei saisi olla ”rasti ruutuun” tarkastuskäynti, vaan sillä pitäisi pystyä ainakin jossakin määrin tuottamaan lisäarvoa myös tuottajalle sekä koko elintarvikeketjulle.

Terveydenhuoltoon panostaminen on haaste praktikon moninaisen työnkuvan ja työkiireiden keskellä. Etenkin akuuttien sairastapausten hoitoon varautuminen vaikeuttaa terveydenhuoltotyön tekemistä. Silti myös sekatyöläisten työpanosta tarvitaan ja se on arvokasta.

Neuvonnallista terveydenhuoltotyötä voi tehdä kaikilla tilakäynneillä, mutta varsinaiseen suunnitelmalliseen terveydenhuoltoon ei eläinlääkäri eikä tilanväki pysty keskittymään poikimahalvausta hoitaessa.

Varsinainen terveydenhuoltokäynti, jossa keskitytään miettimään karjan terveyttä, hyvinvointia ja tuotantoa kunkin tilan näkökulmasta, auttaa praktikkoa katsomaan tilan asioita syvällisemmin kuin vain hoitaessaan akuutisti sairasta potilasta.

Terveydenhuoltokäynnillä tulee myös keskusteltua tulevaisuuden suunnitelmista ja pohdittua kehittämismahdollisuuksia ja tilan vahvuuksia. Terveydenhuoltotyö auttaa siten eläinlääkäriä palvelemaan tilaa paremmin myös tavanomaisilla sairaskäynneillä.

Vaikka tuotannollinen terveydenhuolto on tärkeää, myöskään tautisuojauspuoli ei saisi unohtua. Yksi osa terveydenhuoltokäyntiä tai ainakin terveydenhuoltosuunnitelman tekemistä ja päivittämistä on tilan tautisuojaukseen liittyvien asioiden läpikäynti.

Valtaosa nauta- ja sikatilojen salmonellatartunnoista on peräisin luonnonlinnuista ja jyrsijöistä, eikä suinkaan teollisista rehuista tai esimerkiksi tuontirypsistä. Rehutehtaiden salmonellariskin hallinta on yleisesti ottaen korkealla tasolla ja nykyään tuontirypsikin lämpökäsitellään.

Tilakoko kasvaa ja sitä myöten myös mahdollisten vahinkojen kokoluokka. Toisaalta tilojen vakuutusturva on heikkenemässä ja vakuutusyhtiöt suhtautuvat eläintautivakuutuksiin entistä kriittisemmin. Toimintatavoissa on tärkeä ottaa huomioon se, että toimintaympäristö on tässäkin suhteessa muuttunut selvästi ankarammaksi kuin vielä pari kolme vuotta sitten. Eläintauti voi olla katastrofi tilan taloudelle.

Navetan henkilösisäänkäynnin yhteydessä olevan tautisulun ja biocheckin tekemisen lisäksi olisi tärkeä kiinnittää myös terveydenhuoltokäynneillä huomiota rehuvarastojen ja ruokintalaitteiden suojaukseen ja haittaeläinten torjuntaan. Erityisesti syksyllä tämä on tärkeää, kun jyrsijät pyrkivät hakeutumaan sisätiloihin etsimään ravintoa ja suojaa. On myös tärkeä katsoa, miten rehut on varastoitu ja varmistaa, etteivät väkirehut ole kasassa lattialla vapaana ruokapöytänä varpusille.

Tilan oma terveydenhuoltosopimuseläinlääkäri on monelle tilalle ensisijainen tiedonlähde myös tautisuojaukseen liittyvissä asioissa, joten eläinlääkärin tietämyksellä ja asenteilla on suuri merkitys hänen asiakastiloilleen. Tämä lähtee jo siitä, miten eläinlääkäri itse käyttäytyy ja suhtautuu tautisuojaukseen tilakäynneillään.

Eläinlääkäreillä on siis mahdollisuus vaikuttaa – ja tuottajilla on toisaalta oikeus vaatia. Tärkeintä on yhteistyö, keskustelu, tärkeiden yksityiskohtien huomioiminen ja pala palalta ongelmakohtien parantaminen. Tilan toimintatapojen ja käytäntöjen sekä erilaisten ruokinta-, lannanpoisto- ja muiden tekniikoiden tuntemuksesta on apua järkevien ratkaisujen keksimisessä.

Eläinten terveys ETT ry:n vetämässä Ruokaketjuhanke 3:ssa on laadittu ja julkaistu haittaeläinten torjuntaoppaat nauta-, sika- ja siipikarjatiloille. Oppaat löytyvät ETT:n nettisivuilta. Niistä saa hyvää lisätietoa haittaeläintorjunnasta.

Jos naakkoja, variksia tai harakoita on tilalla niin paljon, että ne esimerkiksi rikkovat rehupaaleja ja sotkevat rehuja, kannattaa tätäkin ongelmaa miettiä myös tilan eläinlääkärin kanssa. Rehuvarastojen suojaaminen on tärkeintä, mutta tarvittaessa voi harkita lisäavuksi myös poikkeusluvan hakemista varislintujen häiritsemiseen ja ampumiseen myös rauhoitusaikana. Lupa haetaan Riistakeskukselta ja siihen tarvitaan tilan terveydenhuoltoeläinlääkärin lausunto.

Terveydenhuoltokäynti on myös hyvä hetki paneutua eläinten hyvinvointiin ja varmistaa, että eläinsuojelumääräykset täyttyvät. Tämä vähentää stressiä, jos eläinsuojelutarkastus osuu kohdalle.

Yhdessä näkee enemmän ja myös parannusehdotuksia on helpompi keksiä, kun asioita katsoo vähän kauempaa ja uusin silmin. Monesti pienillä parannuksilla on suuri merkitys. ◻