Yrittäjältä: Riutunut Suomi-neito
Olen aina katsellut tätä maailmaa optimistilasien läpi. Ensimmäisen kerran tunnustan linssien nyt vähän huurtuvan. Syynä tähän on maamme talouden korpivaellus viimeisen seitsemäntoista vuoden ajan ilman merkittävää kasvua. Enkä kuulemani mukaan ole edes ainoa huolestunut.
Kasvuttoman elämän karuus alkaa pikkuhiljaa paljastua, kun rahaa ei ole missään. Sote-alueet, opetustoimi, maanpuolustus tarpeineen muiden muassa ovat kaikki ahdingossa. Kehittää pitäisi ja mennä eteenpäin, mutta leikkauslistoihin silti kerta toisensa jälkeen päädytään aitoon 90-luvun malliin. Ja leikkaamalla ei kehitytä.
Kasvua jaksetaan edelleen kaivata pelastukseksi tähän ahdinkoon. Vaan kovista toimista huolimatta tämänkin vuoden odotukset ovat hiipuneet. Pessimistisimmät eivät luota enää ensi vuoteenkaan.
Syitä surkeuteen on varmasti monia enkä yksinkertaisena maajussina varmasti läheskään kaikkia edes tunnista. Mutta yhteen olen ystävien ja kollegojen kanssa puhellessa törmännyt.
Aika moni yrittäjä on kohdannut vaikeuksia rahoittaa yrityksensä kasvua ja kehittymistä. Toisilla taas omistajanvaihdos on saattanut kariutua evättyyn rahoitukseen. Ilmiö ei rajoitu maataloustoimialaan vaan tuntuu olevan yleismaailmallinen ulottuen monelle eri toimialalle.
Pankkimiesten vakioselitys tilanteeseen on Euroopan keskuspankin harjoittama säätely. Toki se tiukentui eurokriisien jälkimainingeissa kokonaan uudelle tasolle. Nyttemmin mukaan ovat myös tulleet kestävyysvaatimukset taksonomia säännöksien muodossa eräille toimialoille. Nämä ovat tuoneet tullessaan monenlaista lisääntynyttä seurantaa raportointivelvollisuuksineen. Kaikesta huolimatta rahoittajien taholta vakuutetaan, että kaikki järkevät hankkeet rahoitetaan.
Ehkä ”järkevä hanke” on kuitenkin käsitteenä hieman tulkinnan varainen, vaihdellen tapauksesta toiseen. Sillä todella paljon nyt tulee vastaan valituksia rahoittajan käsittämättömistä vaatimuksista. Kaksikin tuttavaani on pitkään yrittänyt ikääntymisen myötä myydä yritystään eteenpäin. Toisessa tapauksessa ostajan rahoitus kaatui varaston liian korkeaan arvoon, toisen konepääoman liian suureen määrään. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli pitkään toimineet yritykset, joilla asiakaskunta vakiintunut ja selkeät näytöt toiminnan tuloksellisuudesta olivat olemassa.
Maitosektorilla moni toimintaansa laajentamista suunnitellut viljelijä on kokenut karvaan pettymyksen rahoitusneuvotteluissa. Suuremmissa hankkeissa rahoitusehdot ovat myös voineet olla todella tiukat.
Minulla oli kesäkuun lopulla tilaisuus osallistua European Dairy Farmersin vuotuiseen kongressiin, tällä kertaa Portugalissa. Käytin siellä tilaisuutta hyväkseni ja tein pieneen haastattelututkimukseen maitotilojen rahoitusmahdollisuuksista Euroopan eri osissa. Huomasin niiden vaihtelevan merkittävästi maittain, vaikka kaikki me toimimme saman EKP:n alaisuudessa. Onko siis säädösten tulkinta täysin maakohtaista? Jos on kuten näyttää olevan, miksi me täällä ammumme omaan jalkaan vaikeuttamalla yritystemme elämää ja kansantalouden kasvua?
Tavallinen yrittäjä tuntee säätelyn aiheuttaneen tilanteen, jossa kukaan ei pysty, ei uskalla tai aina edes halua ottaa enää riskiä? Ja tottahan varman päälle on hyvä elää. Silloin ei vain pidä valittaa kansantalouden kitumisesta ja hyvinvointivaltion hitaasta nääntymisestä. On vain tehtävä leikkauslistoja.
Välillä on myös käynyt mielessä, mikä merkitys maailman muutoksella digitaaliseksi on ollut tässä kaikessa? Ennen pitäjän pankinjohtajalla johtokuntineen oli nykyistä paljon suurempi rahavalta käsissään. He tunsivat pitkältä ajalta paikkakunnan kaikki yrittäjät, niin heidän historiansa kuin luotettavuutensakin. Saattoipa mukana olla joskus häivähdys ”hyväveli”- verkostostakin. Rahaa sai ilman loputonta byrokratiaa, ehtoja voitiin rukkailla tilanteen mukaan ja toiminta oli muutenkin kaikin puolin joustavaa.
Asiat etenivät, talous ja sen myötä hyvinvointi kasvoi. Totta kai epäonnistumisiakin sattui, kuten aina tosielämässä. Niiden pelon ei kuitenkaan annettu lamauttaa koko touhua.
Onko säätelyssä siis menty liian pitkälle? Vastauksilla ja muutoksilla alkaa olla jo kiire! Suomi -neito ei voi nyt häävisti, huuletkin jo sinertävät! Kohta voi varakas, mutta epämieluisa sulhaspoika tulla ja kaapata hänet komentoonsa – vaikka vasten neidon omaa tahtoa! ◻