
Yrittäjältä: Mietteitä vuoden vaihtuessa
Tuntuuko teistä muista siltä, että vuodet ovat viime aikoina lyhentyneet? Rakettejahan ammutaan nykyään aivan yhtenään! Näistä tuntemuksista huolimatta, vuoden vaihtuessa katseet kohdistuvat aina tulevaisuuteen. Mitä alkava vuosi ja aika sen jälkeen mahtavat tuoda tullessaan?
Lyhenemisen myötä tulevien vuosien ennustaminen tuntuu myös käyvän vaikeammaksi. Myllerrysten vauhti maailmassa kiihtyy, erilaiset ismit vaikuttavat ihmisten ajatteluun eikä selkeää ennustettavuutta tunnu löytyvän enää mistään.
Maatalousyrittäjän pitäisi kuitenkin menestyäkseen pystyä viemään yritystään oikeaan suuntaan, vieläpä tulevia muutoksia ennakoiden. Mitä pitäisi tässä tilanteessa ottaa suunnitelmissaan huomioon?
Globaali kuvahan on meille ruuantekijöille nyt varsin myönteinen. Ihmisten lisääntyessä ja heidän elintasonsa kohotessa ruuan kulutus tulee väistämättä kasvamaan. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen tulevat toisaalta kaventamaan tuotantomahdollisuuksia.
Aikaa myöden uskon tämän johtavan ennen näkemättömään resurssitehokkuuteen ja hävikin minimoimiseen. Ruokasysteemistä ei tulla jatkossa heittämään mitään pois, vaan kaikki mahdollinen jalostetaan syötävään muotoon. Tapahtuipa se sitten suoraan pellolta tai kotieläimien kautta.
Tämä luo tilaa myös erilaisille keinoruoan tuotantomenetelmille. Niille pahimmaksi rajoittavaksi tekijäksi muodostunee kuitenkin päästöttömän energian saatavuus. Fossiilittomuuteen pyrkivässä maailmassa puhtaalle energialle on ottajia tungokseen saakka. Ennakoin siis meitä molempia, niin perinteisiä kuin keinotuottajiakin, jatkossa tarvittavan.
Mitä ihmiset sitten haluavat syödä tulevaisuudessa? Kukaan ei ainakaan tunnu uskovan nopeisiin muutoksiin ruokailutottumuksissamme. Kyse on jokaiselle hyvin henkilökohtaisesta asiasta, se some-palstojen keskusteluista käy hyvin ilmi. Varmasti länsimaiden hyvin toimeentulevat ihmiset tulevat entistä tiedostavimmiksi. Mutta samaan aikaan toisaalla sadat miljoonat elintasonsa noustessa alkavat kuluttamaan pitkään haaveilemallaan tavalla eli syömään hyvin.
Kulutus niin kasvi- kuin kotieläintuotteissa ennustetaan siis lisääntyvän, alueelliset painotukset saattavat ehkä muuttua.
Meille länsimaalaisille ruuan tuottamisen kestävyys on noussut entistä tärkeämmäksi tekijäksi ja se kehitys varmasti tulee jatkumaan. Toimintamme vaikutukset niin ympäristöön, ilmastoon kuin muuhun yhteiskuntaan meidän on otettava entistä paremmin huomioon. Meidän on kyettävä vakuuttamaan kuluttajat saadaksemme oikeuden toimintaamme.
Erilaiset kestävyysraportoinnit (ESG) tekevät jo tuloaan maatalouteen jalostavan teollisuuden ja rahoittajien omien järjestelmien kautta. Tässä me suomalaiset olemme lähtökohtaisesti varsin vahvoilla. Me teemme jo nyt tiloillamme uskomattoman paljon erilaisia kestävyystekoja, itse asiassa huomaamattamme. Raportoinneissa onkin lähinnä kyse näiden tekojen sanoittamisesta ja kertomisesta muiden toimijoiden lisäksi myös kuluttajille. Samalla me voimme tuoda esiin suunnittelemamme parannukset, ollaksemme jatkossa entistä parempia.
Mitä siis näistä neuvoksi, kun istumme suunnittelulaudan ääressä tilan tulevaisuus mielessä?
Mielestäni nyt olisi tärkeää jo etukäteen sisällyttää suunnitelmiinsa sopeutumisvara, jos mahdollista. Kysyä itseltään, mitä teen, jos maailma keikahtaa niin tai sitten näin. Mikä silloin on B-suunnitelmani?
Talous haastaa meitä nyt taas tiukasti, jolloin on vaikea kasvattaa talouden puskureita. Siihen tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan aina pyrkiä. Siksi maatilan yhtiöittäminen kannattaisi ottaa viimeistään nyt selvityksen alle, sillä se mahdollistaa monella tavoin varautumisen tuleviin haasteisiin. ◻