Yrittäjältä: Halpuuttamisesta kannustimiin ja kasvuun

Pitkinä pyhinä on hyvää aikaa oikein urakalla rallattaa äänikirjoja ja podcasteja päänsä läpi: politiikkaa, self helppejä, ammattiasiaa ja kaikkea muutakin taivaan ja maan väliltä. Vielä en ole päässyt täyteen selvyyteen, mitä siitä kaikesta jää mieleen, vai jääkö mitään? Jotenkin paperilta luettu teksti tuntuu selkeämmältä ja helpommalta mieltää. Vaan se lienee ikäpolvikysymys – ainakin nuorison mielestä.

Ajankäytöllisesti se on vaan niin kivaa, kun kuunnellessaan pystyy tekemään jotain ohessa. No, työn tuottavuus on vähän niin ja näin, eikä liene vielä aukottomasti tutkittu sitäkään, mitä tarkkaavaisuuden hajauttaminen vaikuttaa tällaisen ”putkiaivon kuvitellulle aivotoiminnalle ja mielenterveydelle”.

Vaan riskeistä viis jo tällä ikää.

Yksi mielenkiintoisimmista kuuntelemistani opuksista oli Nalle Wahlroosin ”Kuinkas tässä näin kävi?” Hän on sen kirjoittanut jo ennen korona- ja muita kriisejä viime vuosikymmenen lopulla ja analysoi siinä maamme sen hetkistä tilaa ja ongelmia, jotka sittemmin ovat vielä edelleen kärjistyneet.

Toki asioita ja ilmiöitä hän tarkastelee rahamiehen näkökulmasta, jota tällainen tavallinen tallaaja aluksi vierastaa. Mutta, mitä pidemmälle kirjassa etenee ja kuulee hänen perustelujaan mielipiteilleen sitä enemmän joutuu kallelleen, että näinhän tämä asia on tosiaan mennyt, ja siksi ollaan nyt tässä.

Wahlroos tarkastelee maamme sodanjälkeisen ajan talouden ilmiöitä. Kuinka sotakorvaukset ja itäkauppa ohjasivat teollisuustuotannon kehitystä ”henkkamaukkojen tai ikeoiden” sijaan konepajatuotteisiin, joissa tarvetta innovoinneille ei niinkään ollut. Kuinka oikeisto taltutti vasemmistoradikalismin konsensuspolitiikalla kiihkeällä 70-luvulla, mutta osat vaihtuivat lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta. Silloin vuorostaan vasemmisto omi konsensuksen käyttöönsä jarruttaessaan yhteiskunnallisia uudistuksia.

Elintaso ja julkiset menot mitoitettiin Nokia-huumassa tasolle, josta ei huomattu tai haluttu tinkiä ja sopeutua takaisin arkiselle tasolle. Kaikki muistamme Sipilän Kiky-sopimuksen tuskaiset väännöt.

Kirjaa kuunnellessa jäin pakosta miettimään, kuinka sitten ruokaketju on sopeutunut näihin historian vaiheisiin, vaikken väitä mikään taloustieteilijä olevanikaan.

Sodan jälkeen oli täysi työ selvitä asutuksesta ja tyydyttää kansan nälkä, kunnes 60-luvulla törmättiin ylituotantoon ja maaltapakoon. Ne taisivat aloittaa haasteiden aikakauden, joka johti EU-jäsenyyden kautta nykypäivään. Tänä aikana maatalouden tuottavuuden nousu on ollut ilmiömäinen väen vähetessä tuotantomääriä nopeammin ja voimakkaammin.

Mielestäni yksi parhaimmista mittareista kehityksen arvioimiseksi on ollut ruokakulujen osuus kuluttajien kokonaismenoista, joka on tasaisesti laskenut 50-luvun yli puolesta viime vuosien reiluun kymmeneen prosenttiin. Mielestäni se on meiltä erinomainen suoritus, vaikka tukien osuus kehityksessä huomioidaankin.

Osaltaan tämä halpuuttaminen on tiukan säätelyn ohella haastanut arkeamme. Kannattavuuden säilyttäminen on tilatasolla edellyttänyt tiukkaa kulukuria, mikä puolestaan on ajanut esimerkiksi halvan energian turvin valmistettujen tuotantopanosten käyttöön tai tärkeiden korvausinvestointien lykkäämiseen. Toisaalta pilkuntarkka säätely on vain kohottanut kustannuksia.

Nallen lääke tilanteesta pääsemiseksi on selvä: menestyvät yritykset ovat hyvinvoinnin moottori ja siksi niiden toimintaedellytykset sekä myös yrittäjien kannustimet ovat oltava kunnossa. Ja tämä koskee myös meitä, maatilayrittäjiä. Kuluneet kahdeksantoista kasvutonta vuotta ovat osoittaneet, etteivät nykyiset konstit toimi. Työntekoon ja riskinottoon on kannustettava aivan uudenlaisella otteella.

Vahva lukusuositus, sillä mielipiteeseen on helppo yhtyä! ◻