Automatiikka auttaa, mutta hoitajan roolia ei pidä unohtaa
Erilaiset automatisoidut eläinten tarkkailu- ja seurantajärjestelmät ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi. Erityisesti automaattiset lypsyjärjestelmät ja kameroihin sekä ruokintajärjestelmien vaakoihin perustuvat järjestelmät ovat tuoneet valtavan määrän dataa eläinten käyttäytymisestä, rehunkäytöstä ja myös eläinten terveydestä.
Automatiikka on toimiessaan ylivertainen tapa saada informaatiota eläimistä niin ryhmä- kuin yksilötasolla. Automatiikka toimii 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa. Karjan hoitajalla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä valvoa eläimiä yhtä tiheään.
Hoitajan katsetta ja läsnäoloa ei kuitenkaan voi unohtaa. Yksi tärkeimmistä asioista on eläinten tottuminen ihmisen läsnäoloon ja ihmisen kosketukseen. Vaikka eläimen sairastuminen havaittaisiin automatiikan avulla, eläimen hoitotoimenpiteet ovat käytännössä lähes aina ihmisen tekemää käsityötä. Silloin on äärimmäisen tärkeää, että eläin pysyy rauhallisena ja helppohoitoisena. Sairas eläin on aina arempi kosketukselle ja kiputilanteessa kosketus voi myös sattua.
Eläin on helpoin totuttaa ihmiseen jo pienenä eli vasikoiden ja porsaiden käsittely on äärimmäisen tärkeää eläimen tulevaisuuden kannalta.
Kotieläinten kanssa työskentelyyn liittyy aina vaaroja. Ihminen jää aina tappiolle, jos vastassa on hiemankin isompi nauta tai sika.
Varsinkin lihantuotannon puolella kontaktit ihmisen ja eläinten välillä voivat jäädä pieniksi, joten automatiikan avulla vapautuvaa työpanosta voi ja pitääkin siirtää eläinten tarkkailuun.
Navetassa ja sikalassa kuljeskelu, eläimille puhuminen ja eläinten rapsuttelu voi oikeasti olla erittäin tehokasta ja taloudellisesti järkevää työtä.
Hyvinvointilain viimeinen puristus
Uuden eläinten hyvinvointilain voimaansaaminen tämän eduskunnan aikana jää jälleen ihan kalkkiviivoille.
Uutta lakia on punnerrettu jo toista kymmentä vuotta eikä pitkittynyt prosessi ole kunniaksi kenellekään.
Laista löytyy varmasti puolin ja toisin moitittavaa, mutta olennaista olisi nyt saada uusi laki voimaan ja lähteä kehittämään kotieläintuotantoa sen mukaan. Kotieläintuotannon investoinnit ovat nykyisin erittäin kalliita, joten yrittäjällä pitää olla varmuus siitä, ettei lakeja ja säädöksiä muuteta äkillisesti.
Uuden lain siirtymäajat ovat siedettäviä, ja kun katsoo taaksepäin huomaa, että viimeisen 10–15 vuoden aikana tuotantotavat -ja käytännöt ovat muuttuneet huomattavasti eivätkä pelkästään säädösten takia, vaan yrittäjien omien kehitysinvestointien myötä.
Uusi laki ja tämän vuoden alusta voimaan astuneet uudet hyvinvointikorvausten ehdot ovat vaativia yrittäjien kannalta, mutta elinkeinon on kehityttävä yhteiskunnan asettamien vaatimusten mukaan. Paineet kotieläintuotantoa kohtaan lisääntyvät, mutta suomalaiset kotieläintilat ovat jo nyt hyviä maailman mittakaavassa kaikilla mittareilla.