Yli-Simolan tilan ensimmäiset käytännön kokemukset tempoporsaista lupaavia
Finnpigin taustatahot HKScan ja Atria ovat ottaneet kokeiluun uudet tempokarjut. Uudella jalostuslinjalla on todettu käytännössä monia hyviä ja myös yllättäviä ominaisuuksia. Uusi sika vaatii uudet hoitotavat.
Lupaukset uuden temporisteytyssian ominaisuuksista tuntuivat liian hyviltä ollakseen totta, sanovat sikayrittäjät Anne ja Antti Varjola. Käytännön kokemukset ensimmäisen vuoden ajalta ovat kuitenkin yllättäneet tilanväen ja sikojen hoitajat Lapinjärven Porlammilla.
Temporisteytyssiat kasvavat, syövät ja käyttäytyvät eri tavalla kuin tähän asti kasvatetut durocristeytykset.
Yli-Simolan sikalan omistajat ovat henkilökuntansa kanssa joutuneet kuitenkin opettelemaan todella paljon uutta, ja muuttamaan sikojen hoitokäytäntöjä jokaisessa kasvatusvaiheessa. ”Tempoja ei voi hoitaa samoin kuin durocia”, Anne Varjola painottaa.
Lihasian isä on tempokarju, emä on yorkshire TN70-emakko
Ensimmäiset tempokolmirotuporsaat syntyivät Yli-Simolan sikalassa toukokuussa 2023, ja ne teurastettiin syksyllä.
Helmikuusta 2023 saakka sikalassa on käytetty Finnpigin toimittamaa tempokarjujen siementä, joten lähes kaikki syntyneet porsaat ovat tempohybridejä. Vain emakoiden uudistukseen käytetään muuta siementä.
Kun jalostusaines vaihtui, vain isäkarjujen rotu sikalassa muuttui. Emakot ovat edelleen samoja Topigs Norsvin -yrityksen hybridejä, jotka tunnetaan nimellä TN70-emakko.
Tempon jalostanut Topigs Norsvin luonnehtii sitä sanoilla ”valkoinen synteettinen karju, joka on large white -alkuperää”, siis valkoista rotua. HKScanin ja Atrian käyttämän sika-aineksen ulkonäkö vaihtuu temporodun myötä perinteisen yksivärisen vaaleanpunaisen suomalaisen sian suuntaan. Tällaisia rotuja sika-ala kutsuu valkoisiksi roduiksi.
Tempon osuus vain osa sikalan tuloksista ja niiden muutoksista
Yli-Simolan sikalan kokemukset uudesta jalostusaineksesta ovat vasta vuoden ajalta. Yrittäjät varovatkin antamasta tarkkoja kehityslukuja tempon vaikutuksesta, sillä sikalassa on viime vuosina tehty paljon suuria muutoksia, jotka osuvat samaan ajankohtaan genetiikan vaihdoksen kanssa.
Uusi porsitussikala otettiin käyttöön syksyllä 2022. Sen yhteydessä siirryttiin vapaaporsitukseen, jonka opettelemiseen on yrittäjillä ja sikalan työntekijöillä mennyt oma aikansa.
Samalla uusittiin koko emakkopuolen ruokintalaitteisto, eikä sen kaikkia teknisiä ominaisuuksia ole vielä saatu hyödynnettyä täysimääräisesti, sillä käyttöönotossa on ollut omat haasteensa. Ruokintaa on jouduttu säätämään paljon, sekä uusien laitteiden että erityisesti uuden sika-aineksen takia. Nämä kaikki vaikuttavat luonnollisesti sikalan tuloksiin, eikä tempoeläinaineksen vaikutusta voida selvästi erottaa muista muutoksista.
Antibioottien käyttö sikalassa romahti välittömästi
Parasta temporisteytysten ensimmäisissä tuloksissa on niiden terveys. Kun temporisteytysporsaita alkoi syntyä, antibioottien käytössä tapahtui iso pudotus, Anne Varjola kertoo.
Se näkyy Sikavassa selvästi. Kun ensimmäiset tempopahnueet vieroitettiin kesäkuussa 2023, antibioottien käyttö välikasvattamossa väheni lähes 90 prosenttia. Käyttömäärä on myös pysynyt todella pienenä ja selvästi Sikavan vertailutiloja vähäisempänä siitä lähtien.
”Kokonaan lääkitysten vähenemistä ei kuitenkaan voi lukea tempojen ansioksi”, Varjolat sanovat.
”Meillä on ollut tuotannon käynnistämisen ja laitteiden toimivuuden kanssa alussa ongelmia, joiden ratkettua lääkitystarve myös väheni.” Lääkitystarpeen vähenemiseen on kaksi temporodun käyttöön liittyvää syytä: hännänpurennan ja porsasripulin väheneminen.
”Kaikki lääkintä ei kuitenkaan ole hännänpurentaa tai ripulia, eikä hännänpurentaa ollut sikalassamme alunperinkään suurissa määrin. Vuosi sitten 1,45 prosentilla noudetuista duroclihasioista oli häntävaurio, nyt 0,2 prosentilla.”
”Olemme saaneet ratkaistua monta ruokintaan ja laitteisiin liittyvää ongelmaa samalla ajanjaksolla. Myös eläintiheys ja eläinten hyvinvointi on parantunut uusien investointien myötä”, isäntäväki kertoo.
”Lihasikalassa on samanlainen kehitys antibioottien käytössä kuin pikkuporsailla, mutta väheneminen alkoi jo ennen tempojen siirtymistä lihasikalaan. Tosin se on siitä asti pysynyt yhtä alhaisella tasolla. Käyttömäärä on myös pysynyt todella pienenä ja selvästi Sikavan vertailutiloja vähäisempänä.”
HKScanin selvitys viisi vuotta sitten osoitti, että hännänpurentaa on paljon
Hännänpurenta on suomalaisissa sikaloissa ollut yksi durocrodun ongelmakohdista ja jalostusaineksen vaihdon taustalla.
”Durocit ovat olleet herkkiä hännänpurennalle ja se on vaikeuttanut niiden kasvatusta”, HKScanin vanhempi asiantuntija Jan Vugs sanoo durocristeytyksistä
Vuonna 2019 HKScanin teurastamolla tehdyssä tutkimuksessa seurattiin viikon ajan teurassikojen häntiä. Koe osoitti, että noin puolella sioista hännät olivat täysin ehjiä, mutta iso osa kärsi eriasteisista häntävaurioista. Hännänpurennan vähentämiseksi testattiin ja muutettiin durocien ruokintaa lihasikaloissa, muun muassa lisättiin aminohappojen määriä. Näillä muutoksilla hännänpurentaa saatiin jo jonkin verran rauhoittumaan, Vugts kertoo.
Kun Alankomaissa vertailtiin duroc- ja temporisteytyksiä, todettiin, että tempoilla oli huomattavasti vähemmän hännänpurentaa. Hännänpurennan määrä vaihtelee paljon eri sikaloissa, joten yhden sikalan kokemukset hännänpurennasta eivät riitä todisteeksi, että eläinaineksella olisi eroa, Vugts muistuttaa.
”Useista sikaloista on kuitenkin saatu nyt sama palaute.”
Sekä hännänpurennan väheneminen että siihen liittyvä antibioottien käytön väheneminen vähentävät ja helpottavat sikalassa tehtävää työtä.
Suolistoterveydessä tapahtui olennainen parannus
Tempon jalostuksessa suoliston terveys on osa jalostustavoitetta. Tässä onnistuminen näkyy myös Yli-Simolan sikalassa.
Kun porsaiden suolisto on terve, porsitusosaston ripulitilanne on selvästi aiempaa parempi ja hännänpurenta on kaikissa vaiheissa olennaisesti aiempaa vähäisempää, Anne Varjola sanoo.
Porsaiden suolistoterveys on nyt hyvä erityisesti imetysvaiheessa. Vieroituksen jälkeen ripulia vielä esiintyy, muttei enempää kuin duroceillakaan.
Aiemmin porsaat söivät liian vähän. Nyt ne syövät vieroituksen jälkeen liikaa. Tähän sikalassa haetaan vielä ratkaisua. Sen toivotaan löytyvän rehun vaihdon ajoittamisesta tai kuidun lisäämisestä rehuun.
Tempoja pitää ruokkia eri tavalla kuin aiempia sikoja
Tempojen kasvatus vaatii selkeää asennemuutosta ruokinnassa, Anne Varjola painottaa. Niitä ei voi ruokkia, kuten durocristeytyksiä.
Ruokinnan erilaisuus alkaa jo porsituskarsinasta. Kun aiemmin pikkuporsaita piti houkutella syömään kiinteää rehua, pikkutempot aloittavat syömisen jo varhain. Ne syövät ja myös tarvitsevat paljon porsasrehua. Yli-Simolassa porsaat saavat Rehuxin myymää alankomaalaisen Nusciencen porsasrehua.
Imemisvaiheen jälkeenkin tempot ovat hyviä syömään, välillä jopa liiankin ahneita. Kastroidut karjuporsaat voivat ahmia valtavia määriä rehua, jopa niin paljon, että niille syntyy suolikierre, jolla voi olla hyvinkin huonoja seurauksia.
Karjuporsaiden ahneus on niin voimakasta, että ne on pakko erottaa emakkoporsaista. Muuten leikot syövät jokseenkin kaiken rehun ja imisät jäävät niistä jälkeen kasvussa.
Samasta syystä leikkojen ruokinnan rajoittaminen noin 70 kilosta alkaen on erittäin tärkeää, eikä se onnistu ilman porsaiden lajittelua. Siksi sukupuolet lajitellaan Yli-Simolassa erilleen noin 30 kilon painossa. Imisät saavat syödä lähes ilman rajoituksia.
Ahmiminen pitää ottaa huomioon myös rehun kuitupitoisuudessa ja jauhatuskarkeudessa. Rehuun tarvitaan enemmän kauraa. Myös rukiin lisääminen seoksiin on testissä, ja jauhatuskarkeutta pitää edelleen tutkia, Vugts sanoo.
”Kun ruokinta saadaan kuntoon, kaikki on ok”, Vugts vakuuttaa. ”Tähän tarvitaan paljon työtä, ja pitää tottua eri tavalla käyttäytyviin sikoihin.”
Vaikka temposikojen ruokinnassa on omat erityispiirteensä, tempot eivät kuitenkaan ole yhtä herkkiä ruokinnassa tapahtuville muutoksille kuin durocit. Tempoille ei ole suuri ongelma, jos ruokintalaitteeseen tulee lyhytaikainen toimintaongelma. Duroceille se oli iso haitta.
”Duroc oli herkkä ruokinnan häiriöille. Tempo ei hermostu yhtä helposti”, Anne Varjola sanoo.
Herkät siat vaativat malttia ja uutta asennetta hoitajalta
Temporisteytykset ovat Varjoloiden mukaan monessa asiassa herkempiä kuin aiemmat durockarjujen jälkeläiset. Ne ovat herkkiä valolle, lämpötilalle ja ympäristön muutoksille.
Ne ovat varovaisia ja vähän ennakkoluuloisia, mikä tekee niistä hankalammin siirrettäviä. Tämä näkyy huonona liikkumisena, kun sikoja siirretään ja lastataan.
”Tämä on herkkä sika, vähän säikky ja huonosti kulkeva, ja vaatii rauhallisen hoitajan”, Antti Varjola tiivistää.
Tempot ovat myös herkempiä lämpötilan suhteen.
Ohutnahkaiset siat tarvitsevat aiempaa enemmän lämpöä
Ehkä hieman yllättävä ominaisuus temposioissa on niiden nahka, joka on ohuempi kuin aiemmin Suomessa käytetyillä sioilla. Ohuus näkyy ja tuntuu monessa asiassa.
Vastasyntyneillä porsailla ohut nahka näkyy hoitajalle siten, että ihan pienetkin porsaat voivat olla naarmuilla. Kun ne nahistelevat alkuvaiheessa keskenään saadakseen oman nisän, ne raapivat toisiaan pienillä terävillä sorkillaan. Nisäkamppailu näkyy jälkinä ihossa.
Milloinkaan aiemmin vastasyntyneillä porsailla ei ole ollut naarmuja, sikalanhoitaja Nea Kettunen sanoo.
Tempoporsaat tarvitsevat enemmän lämpöä kaikissa muutosvaiheissa. Se tarkoittaa ensimmäistä viikkoa tai ensimmäisiä päiviä porsitusosastolla, välikasvattamossa ja vielä lihasikalassakin.
Ohutnahkaisuus säilyy läpi elämän, ja siksi tempot saavat helposti naarmuja vielä vanhempanakin siirroissa ja lastaustilanteisssa. Haitta on Varjoloiden mukaan lähinnä esteettinen, sillä naarmut eivät herkästi tulehdu eikä niiden vuoksi ole esimerkiksi tarvinnut lääkitä eläimiä.
Pahnueeseen syntyy puoli elävää porsasta enemmän
Tempokarjujen pahnueisiin on HKScanin kokeiluissa syntynyt noin puoli porsasta enemmän eläviä porsaita kuin durockarjuille. Yli-Simolan sikalassa trendi on samanlainen, mutta on vaikea sanoa, mikä vaikutus porsastuotokseen on vapaaporsitukseen siirtymisellä tai uudella sikalalla ja ruokinnalla.
Vuoden 2024 aikana Yli-Simolassa elävänä syntyneiden määrä pahnueissa on keskimäärin 16,4 porsasta. Kuolleena syntyneitä on keskimäärin yhden porsaan verran pahnuetta kohti. Osa vaihtelusta selittyy vapaaporsituksella, osa ruokinnan muutoksilla. Emakkoa kohti vieroitetaan noin 34 porsasta vuodessa.
Porsasmäärän kasvu nykyisestä ei kuitenkaan ole tavoiteltava, sillä liian isoissa pahnueissa porsaat jäävät jo syntyessään turhan pieniksi, eikä emakon ternimaito riitä, jos pahnue on liian suuri.
Yli-Simolassa pahnueet tasataan siten, että emakon alle jää 15–16 mahdollisimman tasakokoista porsasta. Pienimmät kootaan hyvälle imettäjäemakolle.
Tasaus on kuitenkin ongelmallista, jos sitä joudutaan tekemään paljon, koska nämä ylimääräiset pahnueet eivät kasva yhtä hyvin, eivätkä toimi ja kehity samassa rytmissä kuin porsineen emakon itse hoitamat pahnueet.
Antti Varjola pitääkin pahnuiden tasaisuutta ja porsaiden laatua paljon tärkeämpänä kuin pahnueen suurta kokoa. Yli 16 elävänä syntyneen porsaan pahnueet eivät ole toivottavia. ”Pienempi määrä hyviä porsaita on parempi kuin paljon huonoja porsaita.”
Lihasikalassa tarvitaan vielä säätöä ruokintaan
Ensimmäiset Yli-Simolan tempolihasikaerät on teurastettu syksyllä 2023. Tähän mennessä teurastamoon on päätynyt jo monta sikaerää.
”Tempo kasvaa nopeasti ja menee helposti ylisuureksi”, Antti Varjola toteaa ensimmäisistä kokemuksista lihasikalassa.
Vaikka porsituspuolella ripulia ei juuri ole ollut, vieroitusripulia on ollut jonkin verran. ”Ei kuitenkaan enempää kuin durocilla”, isäntä sanoo. ”Ollaan kuitenkin alkutaipaleella, eikä kaikkea vielä tiedetä.”
Siat syövät hyvin lihasikavaiheessakin. Ne ovat myös paljon rauhallisempia kuin durocit.
”Eivät käy punttiin kiinni, kuten durocit. Niillä on koko ajan ruoka mielessä”, Antti Varjola toteaa.
Yli-Simolan lihasiat saavat kolmea erilaista seosta, joissa jokaisessa on oma kivennäis- ja vitamiinipremiksinsä. Rehuseosten raaka-aineina on ohraa, kauraa, vehnää, ruista ja heraa. Valkuaislähteenä on ohravalkuaisrehu, ja ykkösrehussa on myös vähän soijaa.
Temposikojen päiväkasvut ovat viimeisimmissä erissä olleet 1 050–1 100 grammaa. Kasvussa on noin 50 gramman ero durociin, Antti Varjola arvioi, ja on tyytyväinen kasvutuloksiin.
Viimeisimpien erien lihaprosentti oli noin 58,8 ja teuraspaino keskimäärin 91 kiloa, kun teurastamolla oli ruuhkaa. Sukupuolilajittelu ja ruokinnan muutokset paransivat molempia lukuja ensimmäisiin teuraseriin verrattuna, Antti Varjola sanoo.
Leikkoja yritetään myydä hieman pienempinä, noin 88-kiloisina. Imisillä teuraspainotavoite on 90–91 kiloa.
Talousvaikutusten arvioidaan olevan plussan puolella
Varjoloilla on sen verran lyhyt kokemus tempokolmirotuporsaista, ettei mitään talouslaskelmia niiden kasvatuksesta voi vielä olla olemassa. Useat havaittavat muutokset kuitenkin viittaavat siihen, että temporisteytykset ovat hyviä myös talousvaikutuksiltaan.
Sikojen lääkitsemistarve on vähentynyt, antibioottien käyttö on vähentynyt, ruhojen hylkäykset ovat vähentyneet, Anne Varjola luettelee.
Myös työmäärä on kokonaisuutena vähentynyt, vaikka sitä on joissain vaiheissa tullut lisääkin. Esimerkiksi sukupuolten lajittelu erilleen on yksi työvaihe lisää, mutta muissa vaiheissa työtä tarvitaan vähemmän.
Ruhojen lihaprosentti on saatu nyt hyväksi. Alussa tempo oli huonompi kuin aiemmat durocristeytykset, mutta kun ruokintaa on muutettu, tempokarjujen lihaprosentti on parempi, viimeisimpien tulosten mukaan 58,8.
Sikojen ohutnahkaisuus aiheuttaa aiempaa enemmän lämmitystarvetta, koska tiloja on pidettävä muutosvaiheissa lämpimämpinä kuin ennen. Varsinkin kylmänä talvena tämän merkitys korostuu, mutta on mahdotonta laskea, miten paljon lämmityskustannukset mahdollisesti nousevat. Yli-Simolassa lämmitetään pääosin hakkeella, mutta kuluneena pakkastalvena on jouduttu polttamaan myös öljyä.
”Terveyshyödyt tuovat paljon hyvää”, Antti Varjola summaa temporisteytysten ominaisuuksia. ◻
Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.
Yli-Simolan sikala
Tuoreimmat tuotantotulokset vuoden 2024 alusta
Porsastuotanto
- Elävänä syntyneitä/pahnue 16,4
- Vieroitettuja/pahnue 14,5
- Porsimisprosentti 91
- Vieroitettuja/emakko/vuosi 34
Lihasikatuotanto
- Teuraspaino, kg 91,2
- Lihaprosentti 58,8
- Osaruhohylkäykset, % 2,7
- Häntävaurioita teurastuksessa, % 0,2
Sianjalostus Suomessa
Suomessa on kaksi sikojen eläinaineksesta vastaavaa yritystä, Figen ja Finnpig. Finnpig nojaa kansainväliseen jalostukseen ja eläinaineksen tuontiin. Figen perustaa työnsä Suomessa jalostettuun sikaan ja tähtää myös vientiin.
Sikarotujen lyhyt historia
1900-luvun alussa suomalaisia maatiaissikoja alettiin risteyttää Englannista tuotujen Yorkshire-sikojen kanssa. Näillä roduilla mentiin jokseenkin sata vuotta, toki joitain pieniä rotukokeiluja tapahtui.
1990-luvulla herättiin siihen, että sikatuotanto ja eläinaines maailmalla kehittyy vinhaa vauhtia. Tuolloin alettiin kokeilla muitakin rotuja, ja lihatalot ottivat kokeiluun kolmirotuporsaat. Niissä maatiaisen ja Yorkshiren risteytysemakko tiineytettiin Hampshire- tai Duroc-karjulla.
2000-luvun puolella alkoi tapahtua. Lihatalojen aloitteesta MTT testasi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä erilaisia rotuyhdistelmiä, joissa oli suomalaisia rotuja, Norjan maatiaista, Durocia ja Ruotsin Hampshireä.
Kaksi suurta lihataloa, Atria ja HK halusivat tuontieläinainesta, ja perustivat sitä varten Finnpig Oy:n, joka toi sikoja ja spermaa Norjasta ja Ruotsista. Suomalainen sika jäi Faban ja Snellmanin leiriin.
Sittemmin Hampshire jäi pois Finnpigin rotuyhdistelmistä, ja 2020-luvulle tultaessa Finnpigin emärotuja ovat maatiainen ja yorkshire, joiden risteytystä, hybridiä, käytetään tuotantoemakkona. Duroc on isärotu, jota käytetään lihasikaporsaan isänä. Finnpig on tähän saakka hankkinut eläinaineksensa Topigs Norsvinilta ja DanBredilta, jotka ovat kansainvälisiä jalostusyrityksiä. Emakkorotuina käytetään Topigs Norsvin:in emärotuja TN Landrace eli TN maatiainen, TN Z-line ja näiden hybridiä TN70. Lihasikaporsaiden isänä on käytetty eniten DanBredin durocia ja toisena Topigs Norsvin durocia. Durocin korvaaminen tempolla on meneillään.
Finnpig tuo eläinaineksen Suomeen keinosiemennyskarjuina Norjasta ja Tanskasta. Eläinaines jalkautetaan sikaketjuun keinosiemennyksen ja ensikoiden myynnin avulla.
Figenin suomalaiset rodut ovat Figen Maatiainen ja Figen Yorkshire. Isälinjana on synteettinen Figen Muskeli. Figenin jalostusohjelma ja -tavoitteet uusittiin vuoden 2017 alusta. Silloin Figen siirtyi suomalaisen sianjalostuksen perinteisestä kahden rodun yleisjalostuksesta uuteen kolmen linjan jalostusmalliin. Nykyisessä jalostusohjelmassa Figen Maatiainen ja Figen Yorkshire jalostetaan Matriarkka-emälinjoina ja uusi Muskeli erillisenä isälinjana. PM
Porsastilakokeista toivottu tulos
TEKSTI: Jan Vugts, HKScan
HKScan päätti testata uutta isärotua heti riittävän suurella testiryhmällä, jotta selviäisi, miten uusi karju menestyisi Suomen olosuhteissa. Tempokarjun siemennellä tiineytettiin lähes 5 000 emakkoa seitsemällä eri tilalla. Ensimmäiset tempoporsaat syntyivät huhtikuussa 2023.
Heti, kun ensimmäiset pahnueet syntyivät, huomattiin, että porsaat olivat elinvoimaisempia ja menivät nopeasti imemään. Vaikka pahnueen koko kasvoi keskimäärin 0,5 porsaalla, tasaisuus pahnueen sisällä parani. Hyvin pieniä porsaita on vähemmän ja pienetkin porsaat imivät usein hyvin. Samalla huomattiin, että pahnuekoon kasvaessa vuoroimetys on tärkeää. Kun porsaspesä ja huoneen lämpötila ovat kunnossa, tempoporsaat näyttivät olevan vähemmän herkkiä sairastumaan ripuliin.
Vieroituksen jälkeen ero duroc- ja tempoporsaiden välillä oli vielä selvempi. Ensimmäisenä huomattiin, että tempoporsaat tarvitsevat hieman korkeampaa lämpötilaa ensimmäisen viikon aikana vieroituksen jälkeen. Kun varmistaa, että olosuhteet ovat porsaille mukavat, ne alkavat syödä hyvin.
Koska temporisteytysporsailla on erittäin hyvä ruokahalu, ne ovat herkempiä ylensyömiselle, joten ensimmäisen viikon lopussa ja toisen viikon alussa kannattaa olla hieman varovaisempi. Kun porsaat ovat saaneet hyvän alun, ne kasvavat erittäin hyvin. Sekä koe- että käytännön kokemus osoittavat, että tempoporsaat kasvavat välikasvatuksessa nopeammin ja tasaisemmin durocporsaisiin verrattuna.
Kaikki seitsemän emakkotilaa havaitsivat erittäin suuren eron porsaiden käyttäytymisessä, eläimet ovat vähemmän aggressiivisia. Se, mitä rodulta toivottiin, toteutui, sillä tempoporsaat ovat paljon vähemmän herkkiä hännän puremiseen. Joillakin tempotiloilla hännän pureminen on kadonnut välikasvatusvaiheessa lähes kokonaan. Tämä johti parempaan porsaiden hyvinvointiin ja vähensi työtä ja anti-bioottien käyttöä yli 80 prosenttia. Kun porsastuottajilta kysyttiin, haluavatko he jatkaa tempogenetiikan käyttöä, kaikki vastasivat kyllä.
Isärodulla on suuri merkitys kilpailukykyyn
TEKSTI: Niina Immonen, Atria
Tempo-duroc-vertailun lihasikakoe tehtiin Atria-ketjun koeyksikössä Honkamaan tilalla.
Imisät ja leikot jaettiin omille ruokintaventtiileille rodun mukaan. Ruokinta oli kaksivaiheinen A-Rehun konseptin mukainen, lähes vapaa liemiruokinta, jossa päiväkohtainen maksimiannos oli noin 34 megajoulea.
Tempokolmirotuporsaiden alkupaino lihasikavaiheen alussa oli suurempi kuin durocporsaiden. Sikojen päiväkasvu oli rodusta ja sukupuolesta riippumatta erittäin korkea.
Merkitsevä ero löydettiin rotujen välisessä lihakkuudessa. Erityisesti tempoleikkojen lihakkuus oli alhaisempi kuin durocleikkojen. Kokeessa havaittiin, että temporisteyssikoja ei voi ruokkia samalla tavalla kuin durocristeytyksiä tai niiden lihakkuus heikkenee. Honkamaan tilalla tehtiin rotuvertailun jälkeen toinen koe, jossa ruokintaa rajoitettiin 32 megajouleen päivässä. Ruokinnan rajoittamisella saatiin nostettua lihakkuutta selvästi. Lihanlaadun arvioinnissa eroja ei rotujen välillä juuri havaittu.
Yleisesti ottaen temporisteytyssioilla oli vähemmän lihantarkastusmerkintöjä ja vähemmän herkkyyttä hännänpurentaan. Myös pikkuhiljaa lisääntyvät teurasaineisto tukee tätä havaintoa. Tulosten pohjalta voidaankin arvioida, että tempo on varteenotettava vaihtoehto ketjun kannalta. Ruokinnan osalta on kuitenkin oltava tarkkana.
Uusi isärotu ensimmäisenä Pohjoismaissa
TEKSTI: Heikki Hassinen, Finnpig
Sianlihantuotanto perustuu kaikkialla maailmassa kolmirotuohjelmiin. Emärotujen jalostuksessa keskitytään hedelmällisyyteen, emo-ominaisuuksiin ja kestävyyteen. Isäroduissa kehitetään erityisesti rehuhyötysuhdetta, nopeaa kasvua sekä hyvää ruhon ja lihan laatua. Kun emä- ja isärotujen jalostuksessa keskitytään eri ominaisuuksiin, jalostus etenee nopeammin.
Pohjoismaissa on perinteisesti käytetty isärotuina durocia ja hampshirea. Keski-Euroopassa nämä rodut eivät ole menestyneet. Finnpig on tehnyt vuosien varrella lukuisia rotuvertailuja varmistaakseen parhaan eläinaineksen, siksi testattiin Pohjoismaiden ulkopuolella hyvin menestynyttä isärotua.
Topigs Norsvinin tempo perustuu yorkshire- ja pietrainrotuihin. Vuodesta 1976 tempoa on jalostuttu omana rotuna, eikä siihen ole tuotu eläinainesta ulkopuolelta. Tempo on suunnattu markkinoille, joilla halutaan nopeaa kasvua, korkeaa teuraspainoa, hyvää rehuhyötysuhdetta ja maltillista lihakkuutta. Tempon jälkeläiset ovat vahvarakenteisia, tasalaatuisia ja erittäin elinvoimaisia. Erityisesti hännänpurenta- ja ripulialttius on vähäinen. Odotammekin tempon vähentävän sikaketjun häiriöherkkyyttä ja lihantarkastuslöydöksiä.
Topigs Norsvin siirsi tempon ja z-linjan jalostuksen Kanadaan Manitobaan muutama vuosi sitten. Uudella karjutestiasemalla on yksilöruokinta-asemat rehuhyötysuhteen laskentaan, kasvuseuranta, ja kaikki karjut CT- skannataan eli tietokonetografiakuvataan. Skannauksella saada elävistä karjuista samat tiedot kuin aiemmin kantakoeleikkuulla, joten parhaat karjut voidaan valita suoraan keinosiemennykseen. Tempokolmirotuporsaat sopivat hyvin karjukasvatukseen, koska vain 2–3 prosentilla karjuista todetaan karjunhajua teurastuksessa.
Finnpig toi 30 tempokarjua Alankomaista duroc-tempo-vertailuun ja kenttäkokeisiin syksyllä 2022. Tempokarjut saatiin nopeasti tuotantoon ja niiden siemenen laatu on ollut erittäin hyvä. Karjut ovat myös kestäneet tuotannossa paremmin kuin durockarjut. Temposiemen myydään seossiemenenä kuten durocsiemen. Kun tempokarjujen määrä karjuasemalla lisääntyy, tulee markkinoille parhaiden karjujen Tempo Top -seos.
Toinen 45 tempokarjun erä saatiin karjuasemalle maaliskuun puolivälissä ja tuotantoon ennen pääsiäistä. Nyt reilu 10 000 emakkoa voi siirtyä käyttämään temposiemenseosta. Kolmas tempoerä tulee asemalle heinäkuun puolivälissä.
Sikaketjussa on tehty suuria tuottavuusloikkauksia genomisen valinnan ja CT-skannauksen myötä.
Lähivuosina porsastuotos, rehuhyötysuhde ja päiväkasvu kehittyvät hitaammin ja pääpaino jalostuksessa on laadullisissa tekijöissä. Kuolleisuuden alentaminen koko ketjussa, tuotantovarmuus ja emakoiden kestävyys kehittyvät nyt nopeammin.