Vastasyntynyt vasikka tarvitsee lämpöä
Vasikoiden terveydelle, kehitykselle ja hyvinvoinnille on erittäin tärkeää, että syntymän aikoihin koettu stressi minimoidaan. Yksi suuri ongelma talvisaikaan on vastasyntyneiden vasikoiden altistuminen kylmälle. Poikimiskarsinoiden olosuhteisiin, poikimisten valvontaan sekä pikkuvasikoiden pitopaikkoihin ja alkuhoitoon kannattaa kiinnittää nautojen hoidossa sekä terveydenhuollossa erityistä huomiota. Yksi tärkeä alkuhoidon tavoite on pitää vastasyntyneet vasikat lämpiminä.
Lämmönsäätelyllä tarkoitetaan tasalämpöisten eläinten kykyä pitää ruumiinlämpönsä suhteellisen tasaisena ympäristön lämpötilasta riippumatta. Eläimet tuottavat aineenvaihdunnassaan lämpöä ja toisaalta taas luovuttavat sitä ympäristöönsä. Jos ympäristön lämpötila on niin kylmä tai kuuma, ettei ruumiinlämpöä voida kunnolla säädellä elimistön normaaleilla lämmönsäätelyn mekanismeilla, eläimet altistuvat stressille.
Terveetkin vasikat ovat paljon alttiimpia kylmettymään kuin vanhemmat naudat, ja vaikeasta poikimisesta kärsineiden tai sairaiden vasikoiden lämmönsäätely toimii vielä merkittävästi huonommin. Vasikoiden kylmettymistä kannattaa ehkäistä, sillä kylmästressin tiedetään olevan eläinten terveydelle ja kehitykselle erittäin haitallista.
Koettu lämpötila näkyy käyttäytymisestä
Lämpömittari vasikkakarsinan seinällä ei kerro koko totuutta vasikoiden olosuhteista, vaan huomio kannattaa kiinnittää vasikan tasolle. Paljon tietoa vasikoiden kokemasta lämpötilasta saa katsomalla eläimiä.
Lihasvärinä on aina merkki vilusta ja siksi lisälämmön tarpeesta. Myös karvapeite kertoo paljon. Jos vasikoilla on märkiä kohtia karvoissaan, karsinoiden kuivitus ei ole riittävää. Lisäksi vasikoiden karvat ovat pörrössä varsinkin naaman alueella, jos niillä on kylmä tai jos ne kuumeisina kokevat olonsa viluisiksi.
Koska vasikat säätelevät ruumiinlämpöään valitsemalla erilaisia asentoja, vasikoiden käytös kertoo paljon niiden kokemasta lämpötilasta. Miten vasikat makaavat yksilökarsinoissa? Ovatko ne kaivautuneet kuivikkeisiin? Nukkuvatko vasikat ryhmäkarsinassa kyljellään hajallaan eri puolilla karsinaa? Vai makaavatko kaikki tiukasti vierivieressä? Nukkuvatko vasikat rauhassa REM-unta?
REM-unen tunnistaa siitä, että nukkuvan vasikan pää tukeutuu kehoon, alustaan tai toiseen vasikkaan ja vasikkaa on vaikeaa saada hereille. Silmät, korvat ja jalat voivat tehdä outoja liikkeitä.
Myös vasikoiden juomista kannattaa tarkkailla. Jos kylmällä ilmalla navetassa oletetulla vapaalla maitojuotolla olevien vasikoiden tuttiämpärit kolisevat tyhjinä enemmän kuin lämpöisellä säällä, tarjolle voisi kiikuttaa lisää lämmintä maitoa.
Hapanjuoma on usein liian kylmää navetan ollessa poikkeuksellisen viileä, ja vasikat tärisevät juodessaan ja heti juonnin jälkeen. Silloin on syytä pohtia, voisiko juoman tarjoilla hieman tavallista lämpöisempänä ainakin paukkupakkasten aikana.
Eläinten tarkkailun lisäksi hoitajan kannattaa aktiivisesti tehdä havaintoja vasikoiden ympäristöstä. Esimerkiksi makuualustan kuivuuden voi kokeilla yksinkertaisesti käymällä karsinaan polvilleen. Jos polvet kastuvat, kuivitusta on lisättävä.
Myös vedottomuus kannattaa varmistaa siltä tasolta, missä vasikat nukkuvat. Samoin ilman laatu voi karsinan vieressä seistessä tuntua ihan hyvältä, mutta karsinan pohjalta nouseva ammoniakki alkaakin kirvellä silmiä heti, kun laskeutuu nenä kiinni kuivikkeeseen.
Silloin tällöin vietetty hetki vasikkana vasikoiden joukossa siis kannattaa ja antaa arvokasta tietoa hoidokkiemme olosuhteista.
Teksti ja kuvat: Ann-Helena Hokkanen
Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2018