Vapaus tuo vastuuta – Eläinlääkeluovutuksen perusta on toimiva kommunikaatio

Mitä se lääkeluovutus tilalle käytännössä tarkoittaa? Mitä mahdollisuuksia, uhkia ja vaatimuksia se tuo? Lue tämä, niin tiedät.

Aikaisemmin eläinlääkäri ei saanut luovuttaa tilalle muita lääkkeitä, kun hoitamalleen yksittäiselle eläimelle sen jatkohoitoa varten. Lisäksi vastaanotolta sai hakea utaretulehdusnäytteen perusteella intramammaareja eli vetimeen annosteltavia penisilliinivalmisteita, eikä hoidon aloittaminen vaatinut eläinlääkärin fyysistä vierailua lehmän äärellä. Penisilliini-injektio ja intramammaari yhdistelmähoidon aloittaminen taas vaati eläinlääkärin käynnin. Ajan myötä tätä sääntöä hiukan ehkä oiottiin ja esimerkiksi kipulääkettä luovutettiin enemmän, kun kyseisen lehmän hoito vaati.

Onneksemme lakia eläinten lääkitsemisestä päivitettiin, niin että saimme oikeuden luovuttaa lääkkeitä varalle tulevia sairastapauksia varten tilalla yleisimmin todettuihin ja helposti tunnistettaviin sairauksiin. Tilan on silloin kuuluttava valtakunnalliseen Naseva terveydenhuolto-ohjelmaan ja eläinlääkäri tekee tilalle lääkeluovutussopimuksen sekä lääkityssuunnitelman. Lääkitysten aloittamisen ja suunnittelun perusta on Nasevassa ja navetalla on tulostettuna lääkityssuunnitelma. Itse aloitetut lääkitykset kirjataan lääkityksille varattuun paperiin tai vihkoon tai suoraan Nasevaan. Paperilta lääkitykset on kirjattava kuitenkin säännöllisesti Nasevaan.

Lääkeluovutuksen piirissä olevilla tiloilla tehdään vuosikäynnin lisäksi tietty määrä tilannekatsauksia vuodessa. Yhteensä 4–24 käyntiä, riippuen eläinmäärästä. Mikrobilääkkeiden osalta lääkeluovutus on tästä edelleen tiukentunut ja vastuueläinlääkäriltä vaaditaan muun muassa mikrobilääkkeiden käytön seurantaa ja niiden raportointia Ruokavirastoon, sekä tavoitteiden asettamista antibioottien käytön vähentämiseksi. Tavoitteiden asettaminen on tietenkin yhteistyötä tilan kanssa ja vaatii ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä seurantaa.

Parhaimmillaan tilalla on jatkuvaa yhteistoimintaa useamman asiantuntijan kanssa, ja sairauksia ei vain hoideta antibiooteilla ja kipulääkkeillä, vaan tehdään yhdessä toimenpiteitä sairastumisien ennaltaehkäisemiseksi. Tämä on sekä kustannustehokasta tilalle että toivottavaa mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseksi, ja tietenkin parantaa eläinten hyvinvointia.

Antibiooteille resistentit bakteerit ovat valitettavasti tulevaisuutta. Käymme jatkuvasti kilpajuoksua mikrobien kanssa. Antibioottien käyttö on aina eläinlääkärin vastuulla. Lääkeluovutussopimus voidaan sanoa irti, jos tila ei noudata suunnitelmaa tai pidä kirjaa annetuista lääkityksistä. Käytännössä ajanpuute, erityisesti kiireellisillä kunnaneläinlääkäreillä sekä halu palvella asiakasta ja myötäelää heidän arkensa ja taloutensa haasteita, aiheuttavat joskus sen, että katsomme asioita hiukan sormiemme läpi. Lääkeluovutuksesta vastaava eläinlääkäri on viimekädessä vastuussa lääkkeiden oikeasta käytöstä, ja että tilallinen on merkinnyt lääkitykset Nasevaan ajallaan ja oikeilla hoitokoodeilla.

Tilannekatsauksen yhteydessä katsotaan käyntien väliset hoidot ja lääkeinventaario läpi. Jos näissä asioissa ilmenee toistuvasti puutteita ohjeistuksesta huolimatta, eläinlääkärillä on velvollisuus keskustella asiasta asiakkaan kanssa ja tarvittaessa jopa purkaa lääkeluovutussopimus.

Emme siis halua olla nipottavia kirjanpidon tarkistajia, mutta laki on laki ja tässä kohtaa on se oma lehmä ojassa. Siispä, tärkeintä on tilan ja eläinlääkärin välinen yhteisymmärrys, luottamus ja riittävän selkeä ohjeistus, jotta vältytään ongelmilta, anti- bioottivahingoilta, eikä hoideta eläimiä väärin tai jopa turhaan antibiooteilla. Senhän me kaikki tiedämme mihin se tie johtaa, kun katsotaan Keski-Euroopan tilannetta. Onneksi meillä on vielä toistaiseksi melko hyvä tilanne ja mikrobit vastaavat yleisimpiin käytössä oleviin antibiootteihin. Hälytyskellojen pitäisi soida esimerkiksi siinä vaiheessa, jos utaretulehdustutkimuksissa putkahtelee runsaasti antibiooteille resistenttejä Staphylococcus aureuksen ja koagulaasi-negatiivisten stafylokokkien (KNS) aiheuttamia utaretulehduksia, tai Streptococcus uberis -utaretulehdukset eivät parane varhaisesta hoidosta huolimatta.

Lääkeluovutus ei ole kuriiripalvelu

Vaikka ajelemme pitkin maaseutua peräkontti täynnä lääkkeitä, se ei tarkoita sitä, että lääkeluovutus antaisi tuottajalle oikeudet lääkkeiden nettishoppailuun kotiinkuljetuksen kera. Lääkeluovutuksen ehdoissa on hyvin selkeästi rajattu, mihin sairauksiin lääkkeitä saa käyttää.

Vaikka penisilliinipurkkeja jääkaapista löytyykin, ei niitä saa piikitellä kuumeisille tai epämääräisen oudoille syömättömille lehmille ilman asianmukaista diagnoosia. Esimerkiksi niveltulehdus, akuutti kohtutulehdus tai niin kutsuttu naula eli vierasesine ruuansulatuskanavassa eivät kuulu lääkeluovutuksen piiriin. Eikä myöskään mikään muu sairaus, mitä ei löydy lääkityssuunnitelmasta.

Suunnitelmaa päivitetään tarvittaessa, jos tilalla alkaa ilmenemään useampia tapauksia tiettyä sairautta. Esimerkiksi ajotulehdusepidemian puhkeaminen, vasikat alkavat ripuloida tai yskiä. Ensin tehdään diagnoosi ja otetaan uloste- tai sierainlimanäytteet. Niiden perusteella tehdään hoitosuunnitelma, missä ilmenee selkeästi taudin oireet ja missä vaiheessa aloitetaan kipulääkitys, missä vaiheessa antibiootti ja mikä antibiootti. Siellä kerrotaan myös tukihoitotoimet. Jatkossa näytteet pitää ottaa vähintään vuosittain. Ajotulehdus diagnoosin voi tehdä oireiden perusteella ja myös yhteistyössä sorkkahoitajan kanssa.

Akuutit sairastapaukset vaativat aina eläinlääkärin käynnin. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa akuutti utaretulehdus, josta ei vielä ole näytetulosta, akuutti kohtutulehdus, halvaukset, syömättömät ynnä muut. Sekä tietenkin nupoutukset ja hedelmällisyyshoidot.

Kipulääkkeitä saa ja pitää käyttää. Niiden osalta ei ole mitään diagnoosirajoituksia. Toki pitää muistaa, että diagnoosien käyttö voi vääristää tilastoja siinä vaiheessa, kun terveydenhuoltokäynnillä tulkitaan raportteja. Onneksi tämän voi huomioida, kun asian tiedostaa. Lypsyrobotin ohjelmia kannattaa myös hyödyntää datan keräämisessä. Ja nyt tarkoitan ainoastaan sitä, että kun oikea tieto on kerätty, se on teitä varten. Ei tarkastuksia varten.

Hoitokoodistoon on onneksi tulossa lisäyksiä, kun ETT ry lanseeraa Nasevaan tuottajan itse aloittamien lääkityksien koodeihin myös kipulääkkeiden osalta diagnoosinumeroita. Tällä hetkellä hoitokoodeissa on muutamia diagnooseja varattu tuottajan itse aloittamille lääkityksille. Ne löytyvät hoitokoodilistalta 600-alkuisina. Mutta esimerkiksi pitkittyneen poikimisen takia kipulääkkeen saanut nauta menee poikimavaikeus 072 diagnoosin alle.

Enemmän ei aina ole parempi

Rokotusohjelmat tulevat varmasti lisääntymään lähitulevaisuudessa. Tilalle voidaan luovuttaa rokotteita näytetulosten perusteella ja tilallinen itse hoitaa rokottamisen. Tällä hetkellä rokotteita on esimerkiksi vasikkaripulia, vasikoiden hengitystietulehduksia sekä tiettyjä utaretulehduksia vastaan, uusimpana Str. uberikseen tehoava rokote.

Lääkkeen tullessa markkinoille, se on käynyt valtavan määrän kokeita, tutkimuksia ja kaikkea paperinpyöritystä, ja sitten on saatu aikaan lääkkeen annosteluohje. Tämä on oikeasti huomioitava asia.

Kipulääkkeitä on useita eri valmisteita. Samaa vaikuttavaa ainetta eri vahvuuksissa. Puhumattakaan mikrobilääkkeiden annostelusta. Enemmän ei aina ole parempi ja toisaalta hiukan liian vähän tai liian lyhyen aikaa voi heikentää paranemista merkittävästi.

Mikrobilääkkeissä on bakteriosideja ja bakteriostaatteja. Toinen on annosriippuvainen, eli jos annat kiloihin nähden liian vähän, vaikutus ei ole riittävä, ja toinen on aikariippuvainen eli jos annat liian vähän aikaa, vaikutus ei ole riittävä, mutta nostamalla annosta ei kuitenkaan saada lisää vaikutusta. Tämän takia, ainakin meillä lääkityssuunnitelmissa on kaikille lääkkeille annostelutaulukot, mistä näkee oikean annoksen painokilojen mukaan, eikä tarvitse itse laskea annosta joka kerta uudestaan. Ja kyllä, lehmiä on eri kokoisia!

Riittääkö, että pisto osuu lehmään?

Oikea annostelureittikin on merkittävä. Sillä on merkitystä lääkkeen oikea-aikaisen imeytymisen kannalta ja myös varoaikojen pituudenkin kannalta. Kudosärsyttävä lääke on tärkeää annostella oikeaan paikkaan, jos haluaa vielä jatkossakin pistää lehmäkaveria turvallisin mielin, eikä halua että sen lavat turpoavat kipeiksi. Tietty antibiootti, kuten Mamyzin on myös hyvin tehokas lehmän tappokeino suoneen annosteltuna.

Yleisimpiä käytännön esimerkkejä ovat ihan tavalliset injektoitavat prokaiinipenisilliinit, kuten Penovet ja Ethacillin, jotka annostellaan lihakseen. Lehmällä on paksu nahka ja liikkuva lapa ja nahanalaiskudos. Vaaleanpunainen neula on suhteessa nahkaan ja rasvakudokseen melko lyhyt. Penisilliini annostellaan helposti ainakin osittain rasvakudokseen nahan alle. Yhteen kohtaan pistetty annos ylittää 20–25 millilitraa. Jos lääke injektoidaan aina samaan kohtaan, lihaskudos vaurioituu. Tai, jos pistetään kaulalla liian ylös niskasiteeseen, jolloin imeytyminen voi hidastua, ja se voi vaikuttaa varoaikoihin. Myös riski lääkkeen joutumisesta suoraan verenkiertoon kasvaa.

On myös huomioitava, että jos purkkia ei ravistele riittävästi, suuri osa vaikuttavasta aineesta jää viimeiseen piikityspäivään. Sitten voi päätellä mitä tapahtuu, kun tehdään testejä maidosta päivänä kuusi hoidon jälkeen.

Jos prokaiinipenisilliiniä ei säilytetä kylmässä, sen vaikutusaika lyhenee. Aika ja annosriippuvaisena mikrobilääkkeenä kuuri ei ole enää tehokas ja kas, lehmä ei ehkä parane tai tulehdus uusii.

Mahdollisuus virheisiin kasvaa myös, jos lääkitysasioissa on liian monta sopankeittäjää. Väärin perustein aloitettu kuuri, tuplalääkitykset, kesken jäänyt kuuri. Virheet voivat aiheuttaa neljänneksen tai koko eläimen menetyksen, antibioottivahingon ja ainakin taloudellisia menetyksiä. Selkeintä on, että tilalla on yksi lääkityksistä ja kirjauksista vastaava henkilö, jonka vastuulla on ohjeistaa muut.

Hyvä ja toivottu asia

Tilan vastuulla on toimia vastuullisesti. Tiedä mitä teet, kuka tekee, milloin, miten ja ennen kaikkea miksi. Jos lääkityssuunnitelmasta ei löydy tarvittavaa tietoa tai lehmän äärellä mietityttää, että mitäs nyt pitäisi tehdä, niin mieluummin kannattaa kysyä neuvoa ennen kuin toimii.

Nykyisin kommunikointia helpottavat esimerkiksi whatsapp, videopuhelut ja mediasisällön lähettäminen suoraan eläinlääkärin puhelimeen. Kuvat ja videot auttavat perustietojen antamisen lisäksi todella paljon diagnoosin ja oikean hoidon varmistamiseksi.

On myös muistettava, että lääkeluovutus ei tarkoita sitä, että eläinlääkäriä ei enää tarvitse paikalle hoitamaan sairasta eläintä. Kysymällä ja kommunikoimalla oman eläinlääkärin kanssa, hän voi tehdä päätöksen tuleeko paikalle, vai suositteleeko soittoa päivystävälle eläinlääkärille vai voiko lääkeluovutuksen piirissä kenties aloittaa hoidon kyseisessä tapauksessa.

Voimme kaikki olla tyytyväisiä, että Suomessa on valtakunnallinen eläinlääkäripäivystys 24/7. Oman lääkeluovutuksesta vastuussa olevan eläinlääkärin nukkuessa tai mitä vain, on tuottajalla aina mahdollisuus pirauttaa hänen kollegalleen akuutissa tilanteessa.

Sitä varten me eläinlääkärit olemme olemassa. Meidän tehtävä on saada lehmät terveeksi ja yhdessä me saadaan pidettyä ne terveinä. Lääkkeet ovat vain yksi keino päästä tähän päämäärään. ◻

Kirjoittaja toimii tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoidon erikoiseläinlääkärinä Lehmälääkärit.com-yrityksessä.