Työtä on korvattava automaatiolla
Pentti Törmä päätoimittaja
Kotieläinyrittäjien huolenaiheita on paljon, mutta useimmiten keskustelu heidän kanssaan päätyy työn määrään.
Pienikin parsinavetta tai emakkosikala vaatii jo paljon työtä, varsinkin kun niissä harvemmin on työtä helpottavaa automatiikkaa. Kun mennään suurempiin yksiköihin, koneita ja automatiikkaa on enemmän, mutta sen seurauksena myös huolto- ja ylläpitotöitä ja eläinten tarkkailutyötä on entistä enemmän. Työn luonne voi muuttua tuotannon kasvaessa ja erityisesti työntekijöiden palkkaamisen myötä, mutta harvemmin työmäärä kotieläintiloilla vähenee, kun tuotantoa kasvatetaan.
Tämän seurauksena kotieläinyrittäjät suhtautuvat varsin nihkeästi uusiin asioihin ja erityisesti uusiin lakeihin ja säädöksiin, jotka lisäävät työn määrää. Ilmiö on varsin inhimillinen ja erityisesti, jos sitä vertaa muun yhteiskunnan reaktioihin, kun työmäärää pyritään kasvattamaan. Yrittäjät, maatalousyrittäjät mukaan lukien, tekevät Suomessa huomattavasti suurempia työtuntimääriä viikossa kuin palkansaajat.
Monet viime aikojen kotieläintaloutta koskevista uudistuksista ovat olleet sellaisia, että ne lisäävät työmäärää maatiloilla.
Vaatimukset tulevat useimmiten valtionhallinnolta, ja joskus myös jalostavalta teollisuudelta. Valtionhallinnon pitää pystyä tarjoamaan kotieläintuottajille lisää mahdollisuuksia tuotannon perustoimintojen automatisointiin, jotta työmäärää ei kasva liikaa. Jalostavan teollisuuden pitää pystyä tuottamaan uuden työn avulla kotieläinyrittäjälle parempaa tuottajahintaa. Kotieläinyrittäjien pitää itsekin nykyistä enemmän miettiä investointeja työnmenekin kautta, sillä työssäjaksaminen on elinehto toiminnalle.
Alan jatkon kannalta kotieläintilojen työmäärän pienentäminen on välttämätöntä. Nuoret eivät halua enää lähteä alalle, jos tiedossa on muihin ihmisiin verrattuna kohtuuton työmäärä.
Nykyisin vapaa-ajan arvo on ihmisille usein rahaakin tärkeämpi asia.
Lisärahaa hyvinvoinnista ja luomusta
Tiukka taloudellinen tilanne ja samaan aikaan tapahtunut elintarvikkeiden hintojen nousu on muokannut selvästi kulutustottumuksia.
Elintarvikkeissa esimerkiksi luomutuotteiden ja korkeasti jalostettujen tuotteiden kysyntä on hiipunut. Myös luomutuotanto, niin lihan kuin maidon osalta, on pienentynyt.
Samaan aikaan elintarvikeketju yrittää saada eläinten hyvinvoinnista lisäarvoa tuotteille. Tuore selvitys kertoo, että eniten eläinten hyvinvointia lisäävistä elintarvikkeista on hyötynyt kauppa, sitten jalostajat ja kotieläintuottajille on jäänyt vain rippusia. Tilanne on täysin päinvastainen kuin sen pitäisi olla. Nimenomaan kotieläinyrittäjää pitää kannustaa rahallisesti eläinten hyvinvointia parantavaan tuotantoon.
Nykyisellään kauppa ottaa lisäkatetta näistä tuotteista, vaikka sille riittäisi ihan hyvin normaalit katteet tai korkeintaan marginaalisesti isompi kate hieman lisääntyviä logistiikkakulujen kattamaan. Kaupan tuotevalikoimat ovat nykyisin muutenkin niin laajoja ja sisältävät paljon pienen kulutusvolyymin tuotteita, joten perusteet pientuotteiden erikoiskohtelusta voi heittää roskiin. Kauppa pystyy valinnoillaan ohjaamaan koko tuotantoketjua, jos se haluaa. Virikehäkkimunien kohtelu on hyvä osoitus siitä.