REHUVILJAA RIITTÄÄ tilojen ja teollisuuden tarpeisiin
Rehuviljaa riittää ensi vuoden satoon asti sekä kotieläintilojen että rehuteollisuudenkin tarpeisiin, sillä kesän rehuviljasato oli määrältään vähintään kohtalainen, kaurassa jopa hyvä. Painoissa sen sijaan oli etenkin kauroissa vaihtelua, ja myös DON-toksiinipitoisuudet olivat koholla.
Luonnonvarakeskus Luken tuoreimman satoarvion mukaan tämänvuotinen viljasato on noin 3,2 miljardia kiloa. Luken ja Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) laatimassa viljatasearviossa rehuviljan kotimainen käyttö eläinten rehuksi on vajaat 1,7 miljardia kiloa. Siitä maatiloilla käytetään hieman yli miljardi kiloa ja teollisuudessa loput.
Kesän rehuviljasato siis riittää määrällisesti ja laadullisesti rehukäyttöön maatiloilla ja teollisuudessa. Käyttöä varmistaa lisäksi, että rehuksi siirtyy elintarvikekäyttöön laatunsa puolesta kelpaamattomia viljaeriä.
Luken laatima ohrasatoarvio on neljänneksen pienempi kuin keskimäärin, ja monilla tiloilla ohrasato onkin ollut pettymys. Viime vuoden satoon verrattuna korjattiin tänä vuonna kuitenkin hieman parempi sato.
Kaurasadossa arvio on viidenneksen suurempi kuin viime vuonna. Viljatasearvion mukaan kauraa riittää vietäväksi jopa 450 miljoonaa kiloa.
Laatuvaihtelut otettava huomioon
Tämänvuotisen rehuviljasadon ongelmana ovat olleet paikoin hyvinkin alhaiset hehtolitrapainot. Rehuviljaa käyttävän teollisuuden mukaan etenkin kaurassa ja monitahoisissa ohrissa vastaanotettu vilja on jäänyt kevyeksi.
Kehityspäällikkö Sari Peltonen ProAgriasta pitää alhaisia painoja ongelma etenkin sikojen ja siipikarjan rehukäytössä. Nautakarjatiloilla alhaiset painot voidaan kompensoida maksimoimalla säilörehuruokinta, sillä varsinkin toinen ja kolmas säilörehusato olivat viime kesänä hyviä.
Tänäkin syksynä punahomeen aiheuttamat kohonneet DON-toksiinipitoisuudet ovat olleet ongelmana, joskaan teollisuuden mukaan vastaanotetun viljan toksiinitilanne ei ole läheskään yhtä paha kuin vuosi sitten. Kohonneita pitoisuuksia on mitattu kauran lisäksi myös vehnällä ja ohralla.
Peltonen huomauttaa, että kotieläimistä lihakarja ja lypsylehmät ovat kestävimpiä toksiinien suhteen ja yksimahaiset kaikkein herkimpiä.
”Etenkin yksimahaisten suhteen on tiloilla syytä olla tarkkana. Toksiiniriskien vähentämiseksi kannattaa tehdä kaikki mahdolliset toimet, joilla voidaan parantaa ruokinnassa käytettävän oman viljan laatua.”
”Niitä ovat esimerkiksi lajittelu epäpuhtauksien ja pienten jyvien poistamiseksi”, hän suosittelee.
Tällaisena riskivuonna kannattaa lisäksi mitata oman rehuviljan toksiinipitoisuuksia varsinkin silloin, jos viljalla ruokitaan toksiineille herkimpiä eläinryhmiä. Tilakäyttöön soveltuvien pika-analyysimittareiden käyttöönottaneiden viljelijöiden mukaan niiden hankinta tienaa varsin nopeasti hintansa.