Pahnuekoko jatkaa kasvuaan: pitäisikö emakoiden nisälukua lisätä?
Porsastuotantotulokset jatkavat voimakasta kehittymistään sianlihantuotantoon satsaavissa maissa. Useilla tiloilla päästään jo yli 30 porsaaseen. Jalostuksen myötä emakoilla on hyvät perinnölliset edellytykset tuottaa suuria pahnueita, mutta myös nisiä tulisi olla riittävästi. Suuri nisämäärä on jalostuksessa tavoiteltava ominaisuus, mutta suora ratkaisu kasvavien pahnuekokojen haasteisiin se ei ole. Viime vuonna jo yli puolella Topigs Norsvinin TN70-jalosteen emakoilla oli vähintään 16 nisää. Nisäluku herättää keskustelua sika-alalla.
Emakoiden nisien määrällä on merkitystä porsaiden ensimmäisten elinpäivien aikana. Jokaisella porsaalla tulisi olla oma nisä, sillä vastasyntyneet saavat emakon ternimaidosta elintärkeitä vasta-aineita ja energiaa.
Vasta-aineiden määrä ternimaidossa vähenee pahnueen ensimmäisten porsaiden imiessä nisistä parhaan ternimaidon. Myöhemmin syntyneen ja myöhään utareelle ehtivän porsaan vastustuskyky jää näin heikommaksi. Tällaisella porsaalla on suurempi vaara sairastua ripuliin tai verenmyrkytykseen.
Isoissa pahnueissa ja pahnueissa, joissa on paljon kokohajontaa, voi utareella olla paljon tappelua. Jotta porsaat saisivat riittävästi ternimaitoa, tulisi niiden olla emakon kanssa vähintään 12 tuntia.
Jalostuksessa käytettävien minimivaatimusten mukaan emakolla on oltava oikeassa ja vasemmassa nisärivissä vähintään seitsemän nisää eli yhteensä vähintään 14 toimivaa nisää. Nisät tarkastetaan noin kahdeksan kuukauden iässä ennen kuin kasvatettava ensikko hyväksytään tiineytettäväksi.
Emakoilla voi olla enemmänkin nisiä, mutta niitä saattaa myös vaurioitua ja jäädä pois käytöstä emakon tuotantouran aikana.
Lue sianjalostusyritysten ja tutkijan kommentit emakoiden nisäluvusta ja pahnuekoosta KMVETin numerosta 3/2018.
Jutun yhteydessä myös suurimpien lihatalojen tuotantoketjujen porsastuotannon tulokset vuodelta 2017.
Teksti: Anne Nieminen, kuva: Pirjo Mälkiä