Homemyrkkyjen haitat naudoille pahempia kuin aiemmin uskottiin

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tiedote viljasadon laadusta sisälsi viime vuonna varoituksen punahomeen aiheuttamasta DON-hometoksiinista. Sen runsaan esiintymisen vuoksi ongelmia oli odotettavissa talven ja kevään aikana 2017. Sikatiloilla homemyrkkyongelma tunnetaan, ja siihen on osattu varautua. Nautatiloilla sitävastoin homeiden muodostamat myrkyt ovat tulleet ikävänä yllätyksenä, sillä hometoksiineja on löytynyt viljan ohella myös säilörehuista. Menneen sisäruokintakauden kokemukset osoittivat, että naudat eivät siedä homemyrkkyjä niin hyvin kuin on haluttu uskoa.

Kauan uskottiin nautojen pystyvän hajottamaan rehujen mahdollisesti sisältämät homemyrkyt pötsin mikrobien avulla, mutta yhä useammin nähdään oireita etenkin lypsylehmillä. Suuret rehumäärät kulkevat nopeasti pötsin läpi, joten hajotusta ei ehdi tapahtua.

Toisaalta jotkut hajoamistuotteet ovat jopa myrkyllisempiä kuin alkuperäinen homesienen tuottama myrkky. Sen lisäksi jotkut homemyrkyt, kuten tuhoavat pötsimikrobeja.

Neljännes maailman sadosta saastunut

Mykotoksiinit eli homemyrkyt tai hometoksiinit ovat kauan tunnettu ja laajalle levinnyt ongelma. FAO:n arvion mukaan noin neljännes maailman elintarvikesadosta on homemyrkkyjen saastuttamaa.

Ongelmaa on alunperin lähestytty elintarvikkeiden ja ihmisten terveyden kannalta. Sittemmin on havahduttu homemyrkkyjen eläimille aiheuttamiin terveyshaittohin ja niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Nykyään yleisimmille homemyrkyille on EU:ssa asetettu pitoisuusrajat myös rehukäytölle.

Stressaantunut home on vaarallinen

Homemyrkyt ovat homesienten tuottamia myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita. Homemyrkkyjen muodostumiseen vaikuttavat suuresti kasvukauden sääolot ja viljelytekniikka.

Homemyrkkyjä pidetään homesienten puolustautumiskeinona: myrkyt ehkäisevät muiden ravinnosta ja elintilasta kilpailevien mikro-organismien kasvua. Myrkyntuotannon voi laukaista esimerkiksi kuivuus, liiallinen märkyys, lämpötilanvaihtelut tai kasvitaudit. On todettu että ”vain vihainen homesieni tuottaa myrkkyä”.

Homemyrkkyjen analytiikka kehittyy

Homesienet voivat tuottaa myrkkyjä jo kasvukauden aikana pellolla tai myöhemmin korjuun jälkeen varastoinnin aikana. Kerran muodostuneita myrkkyjä ei voi mitenkään poistaa tai tuhota. Voi vain yrittää estää niiden muodostumista ja rajoittaa niiden haittavaikutuksia.

Homemyrkkyjä on tunnistettu noin 500 ja niitä uskotaan löytyvän lisää. Analyysimenetelmät ovat jatkuvasti kehittyneet, joten yksittäisiä myrkkyjä pystytään havaitsemaan yhä alhaisempina pitoisuuksina.

Sama homesienilaji pystyy tuottamaan useampia eri myrkkyjä, samalla kun useat eri homeet voivat tuottaa samaa myrkkyä. Useimmiten yhdestä rehunäytteestä löytyy useampia eri homemyrkkyjä. Yksittäiset pitoisuudet voivat olla pieniä, mutta myrkkyjen yhteisvaikutus vahvistaa niiden myrkyllisyyttä.

Analyysi on ainoa keino osoittaa homemyrkkyjen esiintyminen, koska myrkyt eivät näy päällepäin, eivätkä ole yhteydessä näkyvään homekasvustoon. Homemyrkyt eivät ole tasaisesti jakaantuneina rehussa, mikä vaikeuttaa edustavan näytteen saamista. Analyysimenetelmiä on useita, mutta tulosten luotettavuus vaihtelee.

Rehujen analysointi myös maksaa, joten käytännössä usein ryhdytään vastatoimenpiteisiin kaiken varalta. Koska hyvä homemyrkkysieppari vaikuttaa nopeasti, voidaan sen avulla tehdä pikadiagnoosi kotioloissa.

Jos karjassa havaitut oireet lievenevät homemyrkkysiepparin avulla viimeistään viikon sisällä, voidaan olettaa homemyrkkyjen olevan ongelmien aiheuttaja. Mikäli selvää parannusta ei tapahdu parin viikon sisällä, on syitä etsittävä muualta.

Haittojen syy vaikea tunnistaa

Homemyrkyt aiheuttavat harvoin kuolemaan johtavia, akuutteja myrkytyksiä. Tiloilla nähtävät oireet ovat usein epämääräisiä, häilyviä ja vaikeasti diagnostisoitavia. Jossakin menee pieleen, mutta siihen ei löydy selvää syytä. Havaittaville oireille voi olla monta selitystä, mutta jos kaikki muut syyt ja taudinaiheuttajat on suljettu pois, saattavat kyseessä olla homemyrkyt.

Heikentynyt tai vaihteleva rehunsyönti on yleistä, kun rehu on hometoksiinien saastuttamaa. Samoin ripuli ja vaihteleva sonnan koostumus.

Saastuneen rehun rehuarvo usein on alentunut, mikä johtaa eläimen kasvun heikkenemiseen tai maitotuotoksen vähenemiseen. Myrkkyjen vaikutukset suolistoon ja sisäelimiin, kuten maksaan ja munuaisiin, johtavat ravinnonsaannin heikentymiseen huonomman imeytymisen ja muuttuneen aineenvaihdunnan kautta.

Lypsylehmillä ja muilla naudoilla homemyrkkyjen vaikutus pötsin mikrobeihin aiheuttaa asidoosiin eli happamaan pötsiin viittaavia oireita. Homemyrkyt heikentävät eläimen vastustuskykyä, joten niiden on nähty lisäävän muun muassa maidon solulukua sekä utaretulehduksia ja yleistä sairastavuutta.

Homemyrkyt voivat aiheuttaa myös tiinehtyvyysongelmia ja luomisia. Ongelmien laajuus ja vakavuus riippuvat homemyrkkyjen määrästä ja altistumisen pituudesta, samoin kuin karjan terveydentilasta ja tuotoksesta.

Homemyrkkyjä on myös karkearehuissa

Homemyrkyistä on Suomessa puhuttu lähes yksinomaan viljojen, ja etenkin kauran, ongelmana. Homemyrkkyjä voi kuitenkin esiintyä kaikissa rehuissa, myös säilörehuissa ja oljissa.

Hyvällä viljely- ja korjuutekniikalla sekä oikealla varastoinnilla voi yrittää minimoida riskejä, mutta kokonaan niitä ei voi poistaa. Koko säilörehuketju korjuusta syöttöön tulisi hallita niin, etteivät homeet missään vaiheessa pääse kasvamaan.

Aina korjuussa ja säilönnässä ei onnistuta, jolloin ollaan hankalassa tilanteessa. Varsinkin saastuneen säilörehun korvaaminen muilla rehuilla on hankalaa ja kallista, jopa mahdotonta.

Silloin on yritettävä rajoittaa homemyrkkyjen haittavaikutuksia. Tähän on olemassa homemyrkkysieppareita, jotka pystyvät sitomaan myrkkyjä niin, etteivät ne imeydy ruoansulatuskanavasta. Periaate on sama kuin lääkehiilen (aktiivihiilen) käytössä ruokamyrkytyksen yhteydessä ihmisillä.

Varhaisimmat rehuissa käytetyt myrkkysiepparit ovat erilaisia savimineraaleja kuten bentoniitti, sepioliitti tai montomorilloniitti. Ne ovat edullisia, mutta niiden haittapuolena on tarve runsaaseen annosteluun. Sen lisäksi ne sitovat myös muita rehun sisältämiä aineita, kuten vitamiineja ja hivenaineita. Siksi on yhä enemmän siirrytty käyttämään erilaisia hiivasta ja mikrolevistä saatavia suurimolekyylisiä yhdisteitä kuten glukomannaaneja.

Rehutehtailla on näitä myrkkysieppareita käytössään, ja niitä voidaan tarvittaessa lisätä rehuseoksiin. Markkinoilla on myös tilakäyttöön tarkoitettuja valmisteita homemyrkkyjen sitomiseen.

Teksti: Ulla Tennberg

Kuva: Pirjo Mälkiä

Lue koko juttukokonaisuus KMVETin numerosta 5/2017.