Pääkirjoitus: Salmonellan torjunta ei voi olla pelkästään kotieläintuottajien vastuulla
Suomessa on koko EU-ajan noudatettu tiukkaa salmonellavalvontaa kotieläintuotannossa. Suomalainen maito, liha ja kananmunat ovat olleet koko maailman mittakaavassa turvallisimpia tuotteita salmonellan kannalta.
Salmonellavapaus ei ole ollut halpaa. Kaikista ehkäisytoimista ja salmonellavakuutuksista huolimatta salmonellan kuriin saaminen on tuhonnut monen tilan talouden ja pahimmillaan koko elinkeinon. Salmonellasaneeraus on aina vaikeaa, sillä maatilaolosuhteissa rakennusten ja laitteistojen puhdistaminen on erittäin työlästä.
Koko EU-ajan ollaan myös käyty keskustelua siitä, miten salmonellasaneeraukset tulisi korvata kotieläinyrittäjille. Pääosin asia on hoidettu vakuutusten kautta ja erityisesti ryhmävakuutuksen kautta. Varsinkin sikapuolella vakuutusten kautta saatava turva on kuitenkin varsin heikko, ja sitä on ollut pakko täydentää lisävakuutuksin. Nykyinen sikatiloja koskeva korvausjärjestelmä on voimassa vain vuoden 2024 loppuun, joten päätökset jatkosta on tehtävä nopeasti.
Viime aikoina kotieläintuottajia on puhuttanut luomumunatilan salmonellatapaus, joka osoittautui laboratoriossa tapahtuneeksi erehdykseksi. Valitettavasti virhe huomattiin vasta sen jälkeen, kun tilan tuottamat munat ja tilan munintakanat oli jo tuhottu. Onneksi tila pystyi palaamaan tuotantoon varsin nopeasti, mutta siitä huolimatta tila kärsi valtavat tappiot. Tutkimuksen tehnyt ja siinä epäonnistunut laboratorio ilmoitti korvaavansa vain välittömät tutkimuskulut. Tuottajajärjestön olisi syytä lähteä tilan avuksi ja selvittää vahingonkorvausasia oikeusteitse, sillä tällaisesta tapauksesta tarvitaan ennakkopäätös.
Salmonellavapaudesta hyötyvät eniten ennen kaikkea suomalaiset kuluttajat eli veronmaksajat paremman kansanterveyden kautta. Siksi valtion pitää ottaa suurempi rooli salmonellariskin taloudellisesta kantamisesta.
Opittiinko BSE:stä mitään?
BSE eli kotoisemmin hullun lehmän tauti oli koko 1990-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ylivoimaisesti puhutuin eläintauti.
Syy oli selvä, tauti yhdistettiin jo vuonna 1996 ihmisten Creutzfeldt-Jakobin taudin uuteen varianttiin. Pahimmillaan maalailtiin uhkakuvia siitä, että sadat tuhannet tai jopa miljoonat ihmiset saisivat uuden tautivariantin.
Valtaosa tautitapauksista niin naudoilla kuin ihmisillä oli Isossa-Britanniassa, mutta kun yksittäisiä BSE-tautitapauksia löytyi lähes kaikista länsimaista Suomi mukaan lukien, seuraukset olivat mittavia. Nautojen testausta tehtiin pitkään kaikille teurastetuille naudoille ja Suomessa vasta 2013 säädöksiä helpotettiin. Edelleen kuitenkin testataan tietyt riskimateriaalit ja vanhat eläimet. Kustannukset testauksesta ovat olleet valtavat, ja vielä suuremmat kustannukset aiheutuivat erilaisia myyntikielloista.
Creutzfeldt-Jakobin taudin osalta tulkintoja on edelleen useita. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että mahdolliset riskit ovat jo toteutuneet ja tautitapausten ja kuolemien määrä jää suhteellisen pieneksi. Toiset arvioivat, että taudin itämisaika saattaa olla hyvinkin pitkä ja tautitapauksia saattaa ilmentyä vielä 20–50 vuotta riskimateriaalille altistumisen jälkeen. Loppulaskua BSE:sta ei ole vielä nähty, mutta ainakin kallis opintojakso eläintautien riskeistä on läpikäyty.