Pääkirjoitus
Salmonellan torjunta on elinkeinon, mutta myös koko Suomen etu
EU-ajan alusta lähtien Suomi on pyrkinyt estämään salmonellan leviämisen kotieläintuotteisiin. Vaikka tautitapauksia tulee vuosittain ja muutama iso ryöpsähdyskin on ollut, on salmonella saatu pidettyä kurissa.
Suomi on yksi harvoista maailman maista, jossa salmonella ei ole jatkuva uhka kansanterveydelle.
Meidän suomalaisten on usein vaikea hahmottaa, kuinka iso ongelma salmonella on maailmalla. EU:ssa ja Yhdysvalloissa on tehty laskelmia ja molemmilla alueilla puhutaan vuosittain noin kolmen miljardin euron kustannuksesta terveydenhuollolle.
Meillä ihmisten salmonellatartunnat ovat olleet laskussa jo vuosia. Pääsyynä lienee se, että ihmiset ovat oppineet varomaan riskiruokia ulkomailla matkustaessaan.
Kotimaassa salmonellan riskiä tuskin edes tiedostetaan, sillä suomalainen maatalouselinkeino ja sen tuotteita jalostava teollisuus on pitänyt huolen siitä, että salmonellan riski on meillä hyvin pieni, jos käyttää kotimaista ruokaa. Yhteiskunta säästää ison rahasumman ja siitä kiitos kuuluisi maanviljelijöille. Oikea tapa kiittää on tuotteista maksettava hinta, mutta valitettavasti salmonellattomuus ei näy tuottajahinnoissa.
Salmonellan torjunta ei ole halpaa. Kustannuksia on pyritty hoitamaan vakuutusten kautta ja myös se reitti on osoittautunut vaikeaksi, sillä vakuutustoiminta on ollut kannattamatonta. Erityisesti ongelma koskee suurien sikatilojen salmonellasaneerauksia ja niiden kustannuksia.
Asiaan haettiin ratkaisua useamman vuoden ajan ja viranomaisilla ja alan toimijoille oli jo sovittuna uusi rahastomalli, mutta viime hetkellä sosiaali- ja terveysministeriö nykäisi maton alta koko hankkeelta tuomiten sen vakuutustoiminnaksi. Päätös yllätti kaikki, ja nyt haetaan tilapäistä ratkaisumallia, jossa jatketaan vakuutusten ja valtion rahaston avulla.
Uusi pysyvä ratkaisu on kuitenkin saatava aikaan, jos Suomen hyvästä salmonellatilanteesta halutaan pitää kiinni.
Rehujen hinnannousu pakottaa muutoksiin ruokinnassa
Syksyn aikana viljan hinta on noussut ennätyslukemiin. Varsinkin tärkeimmästä rehuviljasta eli ohrasta on pulaa ja sen hinta tuntuu jatkavan nousuaan.
Viljelijöiden on pakko hakea uusia ratkaisuja ruokintaan sekä rehuviljan saatavuuden että hinnan takia.
Naudoilla säilörehun ja sivujakeiden, kuten juurikasleikkeen, lisääminen on kohtuullisen helppoa, jos vain niitä on saatavilla. Yksimahaisten ruokinnassa ja erityisesti sioilla ongelma on suurempi, kun kaikesta rehuviljasta on nyt pulaa.
Koska sianlihan markkinatilanne on myös heikentynyt selvästi Kiinan viennin tyrehtyessä, lienee järkevin ratkaisu koko alan kannalta tuotannon hetkellinen ja mahdollisesti jopa pysyvä supistaminen. Teurastamojen ja myös valtiovallan tulisi nyt tarjota hyviä tapoja tuotannon supistamiseen, jotta päästään vaikeimman tilanteen yli.