Vastuu kaikilla, vastuunkanto niillä toisilla
Mennyt vuosi on ollut monin paikoin paluuta perusasioiden äärelle: halvan energian, puoli-ilmaisen ruuan ja löysän rahan aika on ohi. Omavaraisuudesta puhutaan paljon, sitä pidetään tärkeänä ja sen parissa toimivia arvostetaan.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten kaikki on ollut huolissaan etenkin ruuan riittävyydestä. Maatalouden kustannuskriisi on saanut paljon huomiota ja siitä ollaan huolissaan laajalla rintamalla. ”Vastuu omavaraisuudesta on meillä kaikilla” on sanottu useammankin kerran, mutta kuka lopulta sen vastuun kantaa? Kun katsoo yrityksen taloudellisia tuloksia viime vuodelta ja tämän vuoden ensimmäiseltä puoliskolta, voinee todeta – vastuu meillä kaikilla, vastuunkanto vain niillä toisilla.
Tämä vuonna vaihtui eläinten hyvinvointikorvauksen (EHK) rahoituskausi. Edellisellä rahoituskaudella vapaaporsitus yleistyi hurjasti, ja tämän vuosikymmenen loppuun mennessä lähes kaikki emakot tulee porsimaan vapaana. Tämä on loistava saavutus ja kertoo EHK:n voimasta.
Onko tämä vastuullista sikatalouden kehittämistä? Itse sanoisin, kyllä. EHK:n ansiosta eläinten hyvinvointia voidaan parantaa heikentämättä alan kilpailukykyä. Vapailla markkinoilla meidän on hyväksyttävä hintakilpailu. Toki markkinatoimijat voisi halutessaan ottaa Suomen lainsäädännön kilpailutuskriteeriksi, jolloin kilpailukenttä olisi neutraali.
Vaikka EHK on todistanut toimivuutensa, haluaisi moni kirjata tulevana syksynä todennäköisesti hyväksyttävään eläinsuojelulainsäädäntöön vapaaporsituksen pakolliseksi. Tämän siitäkin huolimatta, että EHK:lla hyvinvointitoimenpiteet saadaan käytäntöön nopeammin samalla kun annetaan kotimaiselle tuotannolle mahdollisuus kilpailla tuontia vastaan.
On tärkeä muistaa, että kun toimenpide on laissa määrätty, siitä ei voi maksaa eläinten hyvinvointikorvausta – vastuu meillä kaikilla, vastuunkanto vain niillä toisilla.
Menneen vuoden aikana inflaatio on noussut lukuihin, joita ei ole pitkään aikanaan nähty. Kustannusinflaatio on iskenyt erityisen kovaa kotieläintiloihin. Ruuan hinnan noususta on moni huolissaan ja aika yleinen huoli on, miten vähävaraisilla riittää rahat ruokaan. ”Ruokaan ja asumiseen menee lähes puolet suomalaisen käytettävissä olevista tuloista” sanotaan usein. Se mikä jätetään sanomatta, että ruokaan menee reipas 10 prosenttia ja asumiseen vajaa 40 prosenttia. Ruuan osuus kulutusmenoista on erittäin pieni, ruuan hinta todella alhainen ja veron osuus ruuan kokonaishinnasta jopa 50 prosenttia.
STTK:n pääekonomisti kehotti yrityksiä osallistumaan inflaation torjuntatalkoisiin pidättäytymällä hinnankorotuksista. Todennäköisesti pääekonomisti kohdistaa kehotuksensa kaupalle, joka jälleen kerran teki kaikkien aikojen suurimman tuloksen. Samaan suuntaan on vastuun maatalouden kustannuskriisin ratkaisemisesta heittänyt myös poliitikot.
Samaan aikaan julkisen sektorin keittiöiltä poliitikot ei vaadi yhtään mitään, vaikka siellä luulisi heidän vaikutusvaltansa olevan suurin. Kauppa aukaisi hankintasopimukset kesken hintakauden, julkisissa hankinnoissa ei kustannuskriisiä tunneta. Ei siellä tosin tunneta suomalaista lainsäädäntöäkään tai siitä ei välitetä, kun kilpailutuskriteereissä ei edellytetä Suomen lainsäädännön mukaisia tuotantomenetelmiä. Hinta ratkaisee – vastuu on meillä kaikilla, vastuunkanto niillä toisilla.
Lihan syöntiä, autoilua ja metsän talouskäyttöä halutaan vähentää ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Jännästi ilmastonmuutoksen torjunta kilpistyy (Helsingin kivihiilivuoria lukuun ottamatta) noihin kolmeen juttuun.
Samaan aikaan lähes täydellisessä ilmastokeskustelun katveessa on lento- ja vaateteollisuus. Lentämisen osuus maailman ilmakehää lämmittävästä vaikutuksesta on 5 prosenttia, tekstiiliteollisuudella noin 2 prosenttia. Lihan osuus globaalista hiilidioksidipäästöistä on noin 17 prosenttia. Suomalaisen lihan hiilijalanjälki on noin 50 prosenttia kansainvälisestä keskiarvoluvusta.
Voidaankin todeta, että jos maailman liha tuotettaisiin suomalaisilla tuotantomenetelmillä, olisi lihan osuus maailman hiilidioksidipäästöistä noin 8,7 prosenttia.
Maapallosta on tärkeää pitää huolta, mutta mittakaava ja johdonmukaisuus on hyvä pitää mielessä, ettei jälleen vastuu ole meillä kaikilla, mutta vastuunkanto vain niillä toisilla. ◻
HEIKKI SAMPOLAHTI
Suomen Sikayrittäjät Ry varapuheenjohtaja