Pääkirjoitus: Kastraatiokielto herättää tunteita

Tätä kirjoitettaessa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta oli juuri päättänyt oman mietintönsä karjuporsaiden kastraatiokiellon perumisesta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta päätyi hallituksen esityksen mukaiseen kantaan, jolloin alun perin vuoden 2035 alkuun suunniteltu täyskielto kastraatiolle peruttaisiin. Seuraavaksi asia siirtyy eduskunnan täysistuntosaliin, ja todennäköistä on, että lakia muutetaan hallituksen esityksen mukaisesti.

Suurin vastustus kastraatiokiellolle tuli jalostavan teollisuuden suunnasta, ei sikayrittäjien suunnasta. Karjunhajun ongelmat, tarvittavat muutostyöt teurastamoilla ja viennin vaikeutuminen erityisesti Kiinaan ja Etelä-Koreaan ovat teurastamoiden suurimmat huolenaiheet.

Teurastamoiden ongelmat ovat oikeita, mutta siitä huolimatta on vaikea perustella, miksi tärkeimmät eurooppalaiset kilpailijamaat pystyvät joko kasvattamaan karjuja (esimerkiksi Espanja ja Alankomaat) tai asettamaan kastraatiokiellon (Tanska vuoden 2030 alusta), mutta Suomi ei pystyisi tähän edes kymmenen vuoden siirtymäajalla.

Hallituksen esitys sai luonnollisesti voimakasta kritiikkiä osalta oppositiopuolueista sekä erityisesti erilaisilta eläinsuojelujärjestöiltä.

Vaikka kastraatiokielto kumottaisiin tänä kesänä, ei sikayrittäjien kannata tuudittautua tähän ajatukseen. Seuraava hallitus saattaa hyvinkin kääntää tilanteen ympäri, varsinkin kun paine muualla Euroopassa on samaan suuntaan. Nykyinen tapa toimia eli tulehduskipulääkkeet ja paikallispuudutus on varsin työllistävä, ja monen sikayrittäjänkin mielestä immunokastraatio tai karjujen kasvatus voisi olla työmäärän näkökulmasta helpotus.

Sinikielitautiin kannattaa varautua

Alkukesä on ollut poikkeuksellisen lämmin eteläisessä ja keskisessä Euroopassa. Monin paikoin tehtiin uusi toukokuun lämpöennätys, muun muassa Ranskassa, Saksassa ja Brittein saarilla ylitettiin 35 astetta jo näin varhain.

Sinikielitaudin pääasiallinen leviämistapa on vertaimevien polttiaisten välityksellä. Polttiaiset puolestaan tarvitsevat erityisesti lämpöä ja kosteutta. Riski siihen, että tautia kantavia hyönteisiä saapuu meille loppukesästä tai syksyllä on iso. Polttiaiset lentävät vain lyhyitä matkoja, mutta tuulien mukana ne voivat siirtyä satojakin kilometrejä.

Sinikielitauti on jo levinnyt kohti pohjoista, ja tautia on löydetty Ruotsista ja Norjasta. Viro ja Latvia ovat toistaiseksi säästyneet taudilta.

Tauti on hankala, koska se saattaa olla lähes oireeton, ja ilmetä vasta talven aikana esimerkiksi nautojen luomisina. Näin kävi Ruotsissa viime talvena; vaikka virallisesti tautia ei havaittu kesällä 2025, oli tauti iskenyt osaan eläimistä.

Polttiaisia vastaan on vaikea suojautua, koska pieni hyönteinen pääsee helposti ilmanvaihdon kautta myös pihattoihin, varsinkin kun kesällä tuuletusta on pakko lisätä. Laiduntavat naudat, lampaat ja vuohet ovat suurimmassa vaarassa. Lampaat ovat taudille herkimpiä ja taudin nimikin juontaa juurensa lampaisiin. Yksi oire lampailla voi olla turvonnut sinertävä kieli.

Sinikielitautia vastaan on käytännössä vain yksi vastustuskeino, rokotukset. Ahvenanmaalla ne sallittiin jo viime kesänä ja tänä vuonna rokotukset on sallittu koko maassa. Koska riski on suurin eteläisessä Suomessa, ainakin tällä alueella jokaisen nautatilan pitää harkita yhdessä eläinlääkärinsä kanssa, onko rokotus tarpeen.