
Pääkirjoitus: Automatiikka on välttämättömyys
Kotieläinyksiköiden koon kasvu on lisännyt automatiikan tarvetta kotieläintaloudessa. Nykypäivänä yksimahaisten tuotantoeläinten ruokinta on käytännössä kokonaan automatisoitu ja märehtijöilläkin automaation aste kasvaa voimakkaasti.
Automaation alkua on vaikea määritellä, mutta vesivoimalla toimiva ja rehuviljaa jauhava mylly lienee tulkittavissa ensiaskeleeksi. Nykymuotoisen maatalousautomaation alku löytynee 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa esitellyistä lypsykoneista. Sähkö- ja hydrauliikkatekniikan myötä automaatio laajentui ruokintaan, lannanpoistoon ja ilmanvaihtoon ja nykyisin lähes kaikkiin kotieläinrakennuksessa tapahtuviin toimintoihin on saatavilla automatisoitu ratkaisu. Käytännössä eläinten hoitotyöt, kuten lääkintä, siemennys ja sorkkahoito ovat niitä töitä, joissa ihmistyö on edelleen täysin välttämätöntä.
Muutama vuosikymmen sitten ajatus lypsyrobotista, sikalaa pesevästä, lantakäytävää kolaavasta tai rehua eläinten eteen työntävästä robotista olisi ollut varsin kaukainen, mutta nyt ne ovat arkipäivää.
Automaatio helpottaa merkittävästi työntekoa, mutta tuo myös uuden riskin. Automatiikan hajotessa se on saatava nopeasti toimimaan. Jokainen rikkoontuneen lantaraapan tai jämähtäneen ruokkijan kanssa korjauksia tehnyt tietää, miten stressaavaa automatiikan hajoaminen on, ja miten kriittinen asia on huollon ja varaosien saatavuus.
Kotieläintilojen määrän vähentyessä riskinä on, että huolto ja varaosat karkaavat kauemmaksi, joten toimintavarmuuden takia on syytä pitää varastossa tärkeimpiä ja usein vaihdettavia varaosia. Viljelijät ovat tunnetusti taitavia korjaamaan rikki menneitä laitteita, mutta ennakoivassa huollossa on itse kullakin paljon opittavaa.
Lämpö tuo uusia ongelmia
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa uusia ongelmia kotieläintaloudelle monellakin tapaa. Suomessa tarve kotieläinrakennusten ilmanvaihdolle ja jopa ilmastoinnille kasvaa, sillä liika lämpö heikentää kaikkien eläinten tuotantoa.
Lämpö tuo myös uusia tauteja. Tänä vuonna sinikielitauti levisi jälleen eteläiseen Ruotsiin ja eteläiseen Norjaan, mutta toistaiseksi Baltian maat ja Suomi ovat välttyneet taudilta.
Lämpimien kesien lisääntyessä lienee vain ajan kysymys, kun tuulten mukana satojakin kilometrejä siirtyvät ja tautia levittävät polttiaiset päätyvät myös Suomeen.
Sinikielitauti aiheuttaa merkittäviä oireita ja jopa eläinten kuolemia naudoille, lampaille ja vuohille. Naudoilla oireina ovat maitotuotoksen lasku, kuume, ruokahaluttomuus, erilaiset sorkka- ja ontumisoireet sekä haavaumat ja verenpurkaukset. Virus voi siirtyä istukan läpi sikiöön ja aiheuttaa epämuodostumia ja abortteja.
Lampailla oireet ovat hyvin samankaltaisia, mutta lampaille sinikielitauti on vakavampi. Tauti onkin saanut nimensä hapenpuutteesta johtuvasta kielen sinerryksestä. Lampailla yleisemmin havaittu hengitysvaikeuksia aiheuttava keuhkopöhö lisää kuolleisuutta, joka voi olla katraassa jopa 75 prosenttia.
Todennäköisintä onkin, että tautia havaitaan ensimmäisenä eteläisen Suomen laiduntavissa lampaissa tai naudoissa, joten eläinten tarkkailu kesäisin on entistäkin tärkeämpää.