Pääkirjoitus – ASF piirittää nyt Suomea
Ruotsin löydetyt, afrikkalaista sikaruttoa kantaneet villisiat muistuttivat sikayrittäjiä ja myös suurta yleisöä tautiriskistä. Tautia löytyy nyt Suomen etelä-, länsi- ja itäpuolelta, joten riski taudin leviämisestä kasvaa.
Raja- ja rekkaliikenne Venäjän suunnasta on vähentynyt rajusti, mutta edelleen on riski tautia kantavien villisikojen kulkeutumisesta Suomeen. Suurin riski onkin nyt Viron ja Ruotsin suunnasta tulevassa liikenteessä ja niissä kulkeutuvissa tuontielintarvikkeissa. Ruotsin kautta kulkeva rekkaliikenne on erittäin tärkeä Suomen viennille, mutta se on tässä tapauksessa myös iso riski.
Monelle ruotsalaiselle (ja lahden takaa asiaa seuranneelle suomalaiselle) tuli yllätyksenä, kuinka rajuihin rajoitustoimiin taudin takia voidaan ryhtyä. Parhaaseen marjastus- ja sienestysaikaan osuva liikkumiskielto metsissä herättää jo vähän kovapäisemmänkin kansalaisen huomion.
Ruotsissa villisikapopulaatio kasvoi räjähdysmäisesti jo parikymmentä vuotta sitten, joten sen saaminen kuriin on erittäin vaikeaa. Suomessa villisikakanta on saatu pidettyä melko hyvin kurissa, mutta leudot talvet ja villisikojen luonnollisten saalistajien vähäisyys avaavat mahdollisuuden kannan kasvuun. Valtiovallan kannattaisi kannustaa metsästäjiä villisikajahtiin vaikka erillisen ”häntärahan” avulla. Tämä olisi pieni kustannus ASF:n aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna.
Ruotsissa havahduttiin siihen, että biojätteiden käsittely jäteasemilla oli pahasti retuperällä ja villisiat pääsivät niihin käsiksi. ASF:n arvioidaan levinneen Ruotsiin virusta sisältäneestä elintarvikkeesta, jota villisiat pääsivät syömään.
Myös Suomessa on edessä samoja ongelmia, erityisesti kun biojätteiden erilliskeräystä ollaan lisäämässä taajama-alueilla. Villisialle ei ole mikään ongelma kaataa nurin taajama-alueilla käytössä olevaa normaalia 140 litran muovista biojäteastiaa. Toinen riskipaikka on maanteiden varsien levähdysalueet, jossa monesti ruokaillaan ja ruokajätteiden käsittely on usein valitettavan leväperäistä. Ruokavirasto on kiitettävästi tuonut ohjetauluja levähdyspaikoille, mutta valitettavasti tarvitaan vain yksi huolimaton ihminen ja riski toteutuu.
Helppo päättää, vaikea toteuttaa
Uusi eläinten hyvinvointilaki edellyttää puudutusta porsaiden kastraation yhteydessä vuoden 2027 alusta lähtien ja kastraatio kielletään kokonaan vuoden 2035 alusta.
Poliitikkojen oli helppo tehdä päätös asiasta, mutta käytännön toteutus on haastavampi. Erityisesti teurastamot ovat vastustaneet täyskieltoa.
Porsaiden puudutus ennen kastraatiota kuulostaa helpolta, mutta asiaa selvittävä työryhmä on havainnut, että puudutukseen liittyy paljon ongelmia.
Puudutus ei ole helppoa, ja kun puudutettavien eläinten määrä on iso, joukkoon väistämättä osuu epäonnistumisia. Uusi työvaihe myös lisää työtä alalla, joka jo muutenkin kärsii työvoimapulasta.
Puudutuksen teho alkaa viiveellä, joten porsas on eristyksissä emostaan pitempään kuin aiemmin ja puudutuksen jälkeen riski porsaan jäämisestä emon alle on suurempi.
Myöskään puudutusaineista ei ole riittävästi tietoa ja parhaiten soveltuvia puudutusaineita ei ole meillä edes vielä tarjolla. Seuraavan kolmen vuoden aikana edessä onkin paljon tutkimusta ja koulutusta, jotta neuvojilla, sikayrittäjillä ja sikalatyöntekijöillä on aikaa oppia tarvittavat taidot.