Pääkirjoitus

Hiekka haastaa muut alustaratkaisut

Monissa isoissa maidontuottajamaissa hiekkaparret ovat erittäin yleisiä. Suomessa hiekkaparret ovat vasta nyt yleistymässä.

Tutkimusten mukaan hiekka on yksi parhaista alustoista lehmille niin jalkojen terveyden kuin levon kannalta. Lehmä pystyy muokkaamaan hiekasta itselleen sopivan alustan makaamiseen, eikä levon ja märehtimisen merkitystä lehmille voi korostaa liikaa.

Suomessa hiekkaparsien esteeksi on useimmiten koettu sopivan hiekan saanti ja käsittely, talvikelit ja hiekan jäätyminen. Yksi iso pelko on ollut hiekan kulkeutuminen lannan ja erityisesti lietelannan sekaan ja lannankäsittelyn vaikeutuminen.

Kaikkiin näihin on ongelmiin on tarjolla teknisiä ratkaisuja, mutta selvää on, että vanhan parsi- tai pihattonavetan muuttaminen hiekkaparsille on varsin haastavaa. Ainoastaan syväkuivikepohjaisessa navetassa vaihto onnistuu pienin muutoksin.

Aito mahdollisuus hiekkaparsien käyttöön tulee, kun rakennetaan uutta tilaa naudoille. Jos lähistöltä on saatavilla sopivaa hiekkaa, niin hiekkaparsi on harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Useiden sorkka-asiantuntijoiden mielestä hiekka on paras vaihtoehto sorkkaterveyden kannalta. Hiekkapedit soveltuvat myös automaattilypsyyn.

Hiekka soveltuu myös koko navetan pohjan alustaksi eikä pelkästään parsiin. EuroTierissä esitelty hollantilainen hiekkapohjainen ja lähes täysin kalusteeton navettakonsepti haastaa nykyiset pihattoratkaisut, ja Suomestakin löytyy jo samansuuntaisia kokeiluja. Hiekkapohjaisessa, avoimessa navetassa ollaan jo hyvin lähellä laiduntamisolosuhteita.

Tärkeintä nautojen jalkaterveyden kannalta on kuitenkin se, ettei kävelyalusta ole liukas ja se on mahdollisimman puhdas ja kuiva. Jos kävely- tai lepoalustaa pystyy vielä pehmentämään, niin sitä parempi. Kumimatot, parsipedit, turve, kutteri, olki ja hiekka ovat kaikki parempia alustoja naudoille kuin kova lattia tai ritilä.

Sika-alalla toiveikkuutta, mutta ASF-riski jatkuu

Koko maailman sikamarkkina on ollut valtaisassa myllerryksessä viimeisen parin vuoden aikana. ASF ja korona ovat sekoittaneet tuotantoa, kulutusta ja kauppavirtoja. Hintaralli on ollut poikkeuksellisen kovaa, erityisesti Saksassa, jossa lyhyessä ajassa tipahdettiin yli 200 euron lihan hinnasta pahimmillaan alle 120 euron.

Vaikka ASF-tilanne on edelleen huolestuttava Puolan ja Saksan raja-alueilla ja itäisessä Euroopassa, on markkina ainakin hetkellisesti hieman vakaampi. Kysyntä Aasiassa on edelleen vahva.

Brittien lähtö EU:sta on sikamarkkinoiden näkökulmasta sujunut yllättävänkin rauhallisesti, vaikka rajamuodollisuudet kasvoivatkin.

Jokerina markkinoilla on Venäjä, joka nousi viime vuonna sianlihan suhteen omavaraiseksi. Maan tautitilanne estää nyt laajamittaisen sianlihan viennin, mutta jos tautitilanne saadaan kuriin, niin halvan työvoiman ja ennen kaikkea halvan rehuviljan Venäjä saattaa kohta haastaa EU:n sianlihan viennissä.