Luomusikatuotanto onnistuu vanhassa rakennuksessa, mutta vaatii kekseliäisyyttä
Luomusialle on nyt kysyntää ja sen markkinoiden laajentamista on selvitelty. Suomessa markkinoita on kasvatettu maltillisesti, vaikka suomalainen luomusika on kysyttyä myös muualla Euroopassa. Tuotanto on edelleen vähäistä ja luomusikatiloja oli vuoden 2016 alussa vain 11 kappaletta. Määrä on pysynyt lähes samana viime vuosien ajan. Luomusianlihaa tuotetaan noin 700 000 kiloa ja sen osuus koko sianlihan tuotannosta Suomessa on noin 0,2 prosenttia.
Erikoistuminen luomusianlihantuotantoon voi olla hyvä vaihtoehto. Sianlihantuotannossa eläinten siirtymäaika luomuun on vain kuusi kuukautta, silloin kun kaikki luomueläintuotannon tuotantoehdot toteutuvat hyväksytysti.
Peltoviljelyssä yksittäisten peltohehtaarien siirtymäaika luomutuotantoon on kaksi vuotta, ja luomuun voi siirtyä vaiheittain. Jo toisen siirtymävaihevuoden omaa viljaa voidaan käyttää sikojen ruokinnassa sata prosenttia.
Luomusikatuotanto asettaa rakennuksille ja tuotannolle omat vaatimuksensa. Porsastuotannossa emakot porsivat vapaana ja imetysjakso on pidempi kuin tavanomaisessa porsastuotannossa.
Muutamassa vuodessa paljon muutoksia
Vehmaalla Otto Alastalon isännöimällä tilalla tuotetaan luomuporsaita. Alastalot ovat kasvattaneet sikoja 1980-luvulta lähtien.
”Tilan pellot siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2009, ja yhdistelmätuotannossa olleet sikalat siirrettiin luomuporsastuotantoon vuonna 2012”, Alastalo kertoo.
Tila on kasvanut vuosien mittaan, ja nyt Alastalon viljelyssä on vuokramaineen noin 122 hehtaaria. Pelloilla viljellään kauraa, seosviljaa ja härkäpua. Lisäksi osa pelloista on nurmella.
”Rehuksi viljellään ohran ja kauran seosta”, Alastalo kertoo. ”Aiemmin mukana oli myös vehnää, mutta joutilaille emakoille siitä tuli helposti liikaa energiaa, joten se jätettiin pois.”
Tilalla viljellään myös luomukauraa elintarvikekäyttöön, ja sen markkinatilanne onkin isännän mukaan ollut hyvä. Härkäpapuun Alastalo on ollut tyytyväinen, eikä ongelmia kasvuston tai puinnin suhteen ole ollut.
Nurmesta kootaan talteen muutama hehtaari. ”Kesällä sioille niitetään heinää tuoreena, mutta sioille hyvin maistuvaa säilörehua myös paalataan talven varalle.”
Vanhaan lihasikalaan tilat joutilaille
Alastalon sikaloissa on tilat yhteensä 50 emakolle. Joutilaat emakot asustavat vuonna 1994 rakennetussa sikalassa, joka toimi ennen muutostöitä lihasikalana. Noin 400 neliön sikalarakennuksessa emakot ovat enintään kuuden yksilön ryhmissä.
Luomuun siirryttäessä rakennukseen tehtiin jonkin verran muutoksia. Osa joutilasosaston kalusteista on hankittu vanhoina, ja isäntäväki on muokannut ne sikalaan sopiviksi.
Lietekuilut sijaitsivat ennen sikalan ulkoseinien vieressä ja rakennuksen keskellä oli käytävä. Nyt seinän vierillä ovat käytävät, joista eläinten siirrot ja kulkeminen ulos sujuvat helposti.
Karsinoiden veräjät sulkemalla rakennuksen keskelle muodostuu lantakäytävä, jota pitkin pääsee ajamaan pienkuormaimella. Ikkunapinta-alaa lisättiin rakennuksen päätyseinään.
Joutilaiden emakoiden karsinoihin lisätään olkea kerran viikossa. Kahden viikon välein Alastalo tyhjentää pienkuormaimella karsinoiden keskikäytävältä likaiset kuivikkeet lantalaan.
”Joutilassikalassa lämpötila pidetään 5–10 asteen välillä. Se riittää eläimille hyvin”, Alastalo toteaa.
Rakennuksen toisella pitkällä seinällä on kahdeksan kulkuaukkoa ulos. Sinne eläimet pääsevät kulkemaan karsinoistaan veräjistä tehtyä reittiä pitkin.
Emakot ulkoilevat mielellään aina huhtikuusta lokakuulle saakka. Yhden ryhmän ulkoalue on noin 20 neliötä. Ulkoilualue on valettu kiinteäpohjaiseksi ja rakennuksen ulkoseinän vieressä on ritilälattia.
Karsinoiden vapaaruokintasäiliöt täytetään aamulla ja siat saavat syödä rehunsa niistä vapaasti pitkin päivää. Joutilaat saavat ohraa, kauraa, 5–7 prosenttia tiivistettä, kivennäisiä, kalkkia ja seleeniä. ”Sikala on toimiva, mutta melko työläs ja käsitöitä vaativa se kuitenkin on”, isäntä sanoo.
Sikalan vanhin osa peräisin 1800-luvulta
Rakennus on kaksiosainen. Vanhojen 1800-luvulta peräisin olevien kiviseinien sisällä ovat isommat porsaat emoineen sekä jo vieroitetut porsaat. Toisessa osassa sijaitsee varsinainen porsitusosasto ja pienemmät porsaat. Porsituspuoli on rakennettu vuonna 1991.
Porsitusosastolla on luomuun siirryttäessä tehty muutostöitä, muun muassa vaihdettu vanhat porsitushäkit karsinoiksi. Myös lattioihin ja ikkunoihin tehtiin muutoksia sekä rakennettiin ulkotarhat.
Emakot porsivat kuuden eläimen ryhmissä vapaasti, jokainen omassa porsituskarsinassaan. Porsimisia valvotaan ja pääsääntöisesti ne sujuvat ongelmitta.
Porsituskarsinoissa on lattiassa noin kolmasosalla alasta lattialämmitys sekä porsas-pesät vastasyntyneille. Porsimiskarsinoihin jaetaan olkea ja kutteria.
”Heti porsimisen jälkeen olkia ei kannata laittaa karsinaan, sillä porsaat häviävät niihin ja voivat joutua helpommin emakon alle”, isäntä sanoo.
Kolmen viikon ikäisinä emakot porsaineen siirretään perhekarsinaan, jossa emakoita porsaineen voi olla neljäkin. ”Emakot imettävät porsaitaan vuorotellenkin, eivätkä ole niin tarkkoja vaikka imemässä on muidenkin emakoiden porsaita.”
Lue koko juttu KMVETin numerosta 1/2017
Teksti ja kuvat: Anne Nieminen