Läntisen Euroopan maitotilojen haasteina rehun hinta ja alan heikko vetovoima
Euroopan maitoalan tämän hetken suurin haaste on rehujen hinnan nousu. Ranskassa sen arvioidaan nousevan 15–61 euroa rehutonnia kohti. Nousu riippuu Ukrainan sodan kestosta. Muita isoja kestohaasteita ovat maitoyrittäjän ammatin vähäinen houkuttelevuus, sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja maitorotuisten vasikoiden kasvatuksen tulevaisuus.
Kun maitotilojen koko kasvaa, yrittäjät kohtaavat uudenlaisia haasteita. Niitä ovat sukupolvenvaihdoksen vaikeutuminen, suuri investointitarve, tulojen epävakaus ja vaativat työajat.
Maitoalan haasteita käsiteltiin Pariisissa huhtikuussa pidetyssä konferenssissa, jonka järjesti ranskalainen kotieläintuotannon tutkimuslaitos IDELE (Institut Français de l’Elevage).
Maitoala ei houkuttele nuoria ammattilaisia
Maatilojen sukupolvenvaihdokset ja maidontuottajan ammatin houkuttelevuus ovat huolenaiheita Ranskassa ja koko Euroopassa.
Suurin määrä Ranskan maataloussektorin sukupolvenvaihdoksista tehdään maitotiloilla. Sukupolvenvaihdosten määrä ilmaistaan prosenttiosuuksina tuotannosta luopuvista. Maitoalalla osuus on keskimäärin 45 prosenttia. Osuus kuitenkin vaihtelee 35:stä 84 prosenttiin eri alueilla.
Sukupolvenvaihdosten tarve olisi selvästi suurempi, sillä nykyinen viljelijäsukupolvi ikääntyy suurin joukoin. Alalle tulevien nuorten viljelijöiden määrä on pysynyt Ranskassa vakaana vuodesta 2010 lähtien, mutta se ei riitä korvaamaan alalta poistuvien aaltoa.
”Noin 50 prosenttia vuonna 2018 toimineista aktiivikarjankasvattajista saattaa lähteä alalta vuoteen 2027 mennessä”, IDELEn Christophe Perrot arvioi.
Perrotin mukaan maitoala kärsii imago-ongelmasta, ja 88 prosenttia nuorista kokee olevansa huonosti perillä kotieläintuotantoon liittyvistä työpaikoista ja -tehtävistä.
IDELEn tutkimukset osoittavat, että useiden Euroopan maiden maanviljelijät jakavat ranskalaisten maidontuottajien huolen. Uusien maatalousyrittäjien keskimääräinen aloitusikä sukupolvenvaihdoksessa on kasvussa, ja aloittavien viljelijöiden alhainen määrä sekä palkattujen työntekijöiden löytäminen ovat maiden yhteisiä ongelmia.
Myös esteet sukupolvenvaihdoksille ovat yhteisiä: tilojen koko ja tarvittavat suuret investoinnit, tulojen epävakaus, työajat ja raskas työ.
Henkilöstön johtamisen ja henkilöresurssien hallinnan vaatimukset kasvavat, kun palkkatyövoiman käyttö lisääntyy. Se lisää tarvetta parantaa ihmissuhdetaitoja maatiloilla. Nyt ongelmia kierretään myös käyttämällä ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä.
Ilmastonmuutokseen voi ja pitää sopeutua
Ranskan maitoala huomioi ilmastonmuutokseen sopeutumisen käynnistämällä Climalait-hankkeen vuonna 2015. Tässä tutkimushankkeessa tehtiin töitä viljelijäryhmien kanssa kahdellakymmenellä pienellä maitotalousalueella vuosina 2015–2019. Hankkeessa löydettiin keinoja sopeuttaa karjankasvatus ilmastonmuutokseen. Keinot liittyvät sekä rehuntuotantoon että eläimiin.
”Maidontuottajille on tarjolla monia apuvälineitä, jotka liittyvät eläinten jalostukseen, rakennusten mukauttamiseen ja rehuresurssien hallintaan”, sanoo IDELEn Aurélie Madrid, joka on työskennellyt vuodesta 2016 lähtien ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvissä ranskalaisissa ja eurooppalaisissa hankkeissa.
”Eläinten jalostuksessa voidaan hyödyntää olemassa olevaa perinnöllistä vaihtelua ja valita parhaat siitoseläimet ilmastonmuutokseen sopeutuneista populaatioista. Se on erittäin tehokas keino, jolla on kumulatiivinen vaikutus sukupolvien yli”, Aurélie Madrid selittää.
IDELEn työssä eläinrakennuksille laadittiin toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on vähentää korkean kuumuuden vaikutuksia eläimiin. Rakennuksille määriteltiin viisi toimenpidettä niiden maantieteellisen sijainnin ja rakennuksen toteutustavan mukaan: 1) kastelumahdollisuuksien parantaminen, 2) rehun maittavuudesta huolehtiminen, 3) varjon tarjoaminen laiduntaville eläimille, 4) suoran ja epäsuoran auringonvalon vähentäminen rakennusten sisällä ja 5) rakennusten luonnollisen ilmanvaihdon parantaminen.
Lypsyrotuisten vasikoiden vienti kasvaa Euroopassa
Kun maitotilat erikoistuvat ja valkoisen vasikanlihan ja nuorten nautojen markkinat supistuvat, maitorotuisten vasikoiden kasvattaminen lihaksi on tullut ajankohtaiseksi monessa maassa.
Markkinatilanteen muutoksen vuoksi IDELE selvitti vasikoiden jatkokasvatusta kymmenessä Euroopan maassa.
Tutkituista kymmenestä maasta kuusi on Euroopan unionin jäseniä. Osa on vasikoiden nettotuojia kuten Espanja, Puola ja Alankomaat. Osa on nettoviejiä kuten Irlanti, Saksa ja Tanska.
Selvityksessä mukana olleet maat kasvattavat lypsyrotuisia vasikoita eri tavoin. Alankomaat tuottavat valkoista vasikanlihaa. Alankomaat, Tanska ja viime aikoina myös Irlanti tuottavat vaaleanpunaista vasikanlihaa. Espanja ja Tanska tuottavat alle 12 kuukauden ikäistä nuorta nautaa. Saksa, Espanja ja Irlanti tuottavat nuorta nautaa ja Irlanti myös sonnivasikkaa.
Valkoista vasikanlihaa saadaan vasikasta, jota ei ruokita lainkaan karkearehulla.
Liha pysyy valkoisena, kun vasikka saa vain juomarehua. Vasikasta ei tule märehtijää, ja sen veren hemoglobiinipitoisuus on vähäinen, joten lihaan ei kehity väriä, vaan se on valkoista. Tätä on 2000-luvulla alettu pitää hyvinvointiongelmana ja eettisesti tuomittavana.
Vaalenpunainen vasikanliha syntyy, kun vasikkaa ruokitaan normaalilla märehtijäksi kehittyvän vasikan rehustuksella. Lihaan tulee punertava väri, mutta kun vasikka teurastetaan nuorena, liha on vielä vaaleampaa kuin aikuisena teurastetun naudan liha.
Euroopan ulkopuolelta selvityksessä olivat mukana Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Näiden kahden maan harjoittama pienten vasikoiden teurastaminen lihantuotantoa varten on yleisen mielipiteen vastaista ja paine sen lopettamiseksi kasvaa koko ajan. Nämä maat kasvattavat lypsyvasikoita myös muilla enemmän tai vähemmän menestyksekkäillä tuotantotavoilla, kuten kasvattamalla härkiä.
Euroopan unionin jäsenvaltiot vievät vuosittain 1,7–2 miljoonaa vasikkaa, eikä kaupankäynnin kohteena olevien vasikoiden määrä ole juurikaan muuttunut vuodesta 2010.
Noin 95 prosenttia viedyistä vasikoista päätyy Euroopan kotimarkkinoille. Suuri vasikoiden viejä, Saksa lisäsi vientiä vuosina 2010–2020.
Vasikoiden kauppatase (vienti – tuonti) kasvoi Saksassa 150 000 yksilöllä jakson aikana ja oli 636 000 vasikkaa vuonna 2020.
Alankomaat on edelleen Euroopan suurin vasikoiden maahantuoja. Vuonna 2020 se toi 830 000 pientä vasikkaa ja sillä on vahvasti miinusmerkkinen kauppatase, –638 000 vasikkaa.
Espanja, joka oli Euroopan toiseksi suurin pienten vasikoiden tuoja jo vuonna 2010, vahvisti asemaansa. Myös Espanjan tase on miinusmerkkinen eli se toi 621 000 vasikkaa enemmän kuin vei maasta vuonna 2020. Espanjan tuonti kaksinkertaistui seitsemässä vuodessa, ja se toi 640 000 päätä vuonna 2020.
Ranskalla on myös tärkeä rooli pienten lypsyrotuisten vasikoiden kaupassa Euroopassa. Vaikka sen kauppatase oli vielä tasapainossa 2000-luvun puolivälissä, Ranskasta on sittemmin tullut Euroopan toiseksi suurin lypsyrotuisten vasikoiden viejä vuoden 2020 lähes 320 000 eläimen positiivisella taseella. Ranskan vienti suuntautuu pääasiassa Espanjaan. ◻
Kirjoittaja on ranskalainen vapaa toimittaja.
Venäjän ja Ukrainan sota kasvattaa maitotilojen kustannuksia
IDELE-instituutin asiantuntijat ennustavat maidon tuotantokustannusten nousevan 15–61 eurolla tuhatta maitolitraa kohti riippuen siitä, miten Venäjän ja Ukrainan välinen sota jatkuu.
”Raaka-aineiden hinnat nousivat jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 24.2.2022”, muistutti IDELEn taloustutkimuksen johtaja Philippe Chotteau.
Helmikuusta 2021 helmikuuhun 2022 kaikki Ranskassa tuotetun lehmänmaidon tuotantopanosten hinnat ovat nousseet: ostorehut 13,3 prosenttia, lannoitteet 81,9 prosenttia, energia ja voiteluaineet 29,5 prosenttia sekä laitteet 23,8 prosenttia.
Tuotantopanosten hintojen nousuun on vaikuttanut myös merirahdin hinta, sillä suuret yhtiöt kuten MSC ja Maersk & CMA-CGM ovat keskeyttäneet toimintansa Venäjän satamista ja satamiin maaliskuun alusta lähtien.
Moni riippuvainen Ukrainan viljan viennistä
Venäjän ja Ukrainan välinen sota on johtanut raaka-aineiden ja öljykasvien siementen hintojen ennätyskorkeaan nousuun. Mustanmeren alueelta tulevat tuotteet muodostavat 30 prosenttia vehnän ja 15 prosenttia maissin maailmankaupasta.
”Ukrainan ja Venäjän suuri painoarvo maailman vehnän, maissin ja auringonkukan viennissä herättää pelkoa pulasta”, Chotteau totesi. Hän arvioi viljan ja öljyn hinnannousu vaikuttavan ensimmäisenä Välimeren itä- ja eteläosien väestön elintarviketurvaan.
Monissa Afrikan maissa Venäjältä ja Ukrainasta tulevan vehnän osuus ylittää 60 prosenttia kokonaistuonnista. EU-27 on myös merkittävästi riippuvainen Ukrainasta, sillä sen osuus Ukrainan maissin ja auringonkukan kokonaisviennistä oli kauden 2020/2021 kaupasta 29 prosenttia. Euroopan unioni on vahvasti riippuvainen myös venäläisestä auringonkukasta. EU osti 56 prosenttia Venäjän auringonkukan kokonaisviennistä kaudella 2020/2021.
Ukrainan maitotuotteiden kauppa vähäistä
IDELEn järjestämässä konferenssissa selvitettiin myös Venäjän ja Ukrainan asemaa maitotuotteiden kansainvälisessä kaupassa.
”Ranskan kauppa Venäjän ja Ukrainan kanssa on edelleen vähäistä”, IDELEn talousjohtaja Gérard You sanoi. Ukraina, jonka lypsylehmien määrä on vähentynyt noin 20 prosentilla vuosina 2011–2021, on marginaalinen maitotuotteiden viejä. Se vei 500 miljoonaa maitokiloa vastaavan määrän tuotteita vuonna 2020.
Venäjä on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin maitotuotteiden tuoja. Vuonna 2020 se toi yhteensä 5 miljardia maitokiloa vastaavan määrän tuotteita. Venäjä on kuitenkin kaukana Kiinasta, joka toi 13 miljardia maitokiloa vastaavan määrän tuotteita vuonna 2020.
Valko-Venäjä oli Venäjän johtava maitotuotteiden toimittaja 1,8 miljardilla eurolla vuonna 2021. Sen osuus oli selvästi suurempi kuin EU-maiden kanssa käyty kauppa. EU-27 vei samana vuonna vain 252 miljoonalla eurolla maitotuotteita Venäjän markkinoille.
Rehujen hintojen nousu riippuu sodan kestosta
Venäjän ja Ukrainan välisellä sodalla voi olla suuriakin vaikutuksia Ranskan maitotiloilla.
”Hyvin epävakailla ja arvaamattomilla markkinoilla on oltava varovainen”, Gérard You sanoi.
IDELE on haarukoinut maitotilojen tulevaa tilannetta laskelmalla, jossa on kaksi vaihtoehtoista oletusta: 1) Maltillinen vaikutus tuotantoon tilanteessa, jossa oletetaan tapahtuvan melko nopea paluu olosuhteisiin, jotka vallitsivat vuoden 2022 alussa ennen sotaa. 2) Suuri vaikutus tuotantoon, jos jännitteet ja epävakaus jatkuvat ja hinnat pysyvät maaliskuun 2022 alun tasolla.
IDELEn asiantuntijoiden mukaan ostorehun hinta voisi nousta maltillisessa vaihtoehdossa yhdeksän prosenttia ja rankassa vaihtoehdossa 40 prosenttia. Polttoaineiden hinnat nousisivat 26–83 prosenttia ja typpilannoitteiden hinnat 30–61 prosenttia.
You havainnollisti, mitä tällainen hintojen nousu tarkoittaa maitotiloilla. Sitä on mallinnettu 133 lypsykarjatilan ryhmässä, jossa käytetään keskimäärin 2,15 henkilötyövuotta ja tuotetaan 346 000 maitolitraa henkilötyövuotta kohti.
Tulokset osoittavat maidon tuotantokustannusten nousun vaihtelevan malitillisen vaihtoehdon 15 eurosta/1 000 litraa aina 61 euroon/1 000 litraa rankassa vaihtoehdossa. Ostoväkirehujen kustannus on molemmissa vaihtoehdoissa merkittävin maidon tuotantokustannukseen vaikuttava erä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa se on seitsemän euroa rehutonnia kohti ja toisessa vaihtoehdossa 38 euroa rehutonnia kohti.
IDELE on myös selvittänyt viljelijöiden keinoja selviytyä jyrkästi nousevista raaka-ainekustannuksista. Yksi näistä keinoista on väkirehuannoksen vähentäminen, jalostustekniikan ja ympäristöosaston projektipäällikkö Benoît Rouillé kertoi. Hänen mukaansa rehuannoksen valkuaismäärää voidaan vähentää tietyissä tapauksissa, esimerkiksi seosrehuruokintaa voidaan täydentää laidunruokinnalla. Laidunrehulla voidaan korvata noin puolet seoksesta. PC