Laboratoriotutkimukset tärkeä osa tautivastustusta

Laboratoriotutkimukset ovat tärkeä osa eläintautivastustusta ja eläinten ter-veydenhuoltoa. Ne ovat myös osana lääkeluovutuksen ehtoja nauta- ja sikatiloilla. Suunnitelmallisilla kartoitusnäytteillä todennetaan, että Suomi on vapaa tietyistä tarttuvista eläintaudeista.

Jotta näytteenotto sujuu turvallisesti sekä ihmisten että eläinten kannalta, on tärkeää, että näytteidenottoon on varauduttu ennalta.

Nautatiloilla on tärkeää, että näytteenottoa varten on paikka, missä eläimiltä saa otettua esimerkiksi veri-, sierainlima- tai ulostenäytteet. Emolehmä- ja lihanautatiloilla näytteenotto voi olla haasteellista, jos tilalla ei ole käsittelyhäkkiä.

On erittäin tärkeää, että näytteet otetaan ohjeiden mukaisesti eli riittävästi näytettä, oikeilta eläimiltä ja riittävän suuresta eläinryhmästä. Näytteenotto vaatii asiantuntemusta ja huolellisuutta, jotta näytetulos on mahdollisimman luotettava ja edustava.

Ennen näytteidenottoa on tärkeää selvittää, minne, milloin ja miten näytteet lähetetään ja missä ne tutkitaan, jotta ne ehtivät riittävän nopeasti ja ajoissa. Laboratorioverkoston ja linja-autovuorojen harvennuttua, näytteiden lähetys on vaikeutunut. Läheskään kaikkialta ei voi erikseen lähteä viemään näytteitä autolla pitkien etäisyyksien vuoksi.

Toki, jos kyseessä on vakavan eläintaudin, kuten afrikkalaisen sikaruton tai suu- ja sorkkataudin vuoksi lähettävät näytteet, ne viedään perille niin pian kuin mahdollista, vaikka taksilla. Useimmat näytteet kannattaa ottaa ja lähettää maanantaina tai tiistaina, jos suinkin mahdollista.

Keskeistä on myös se, että kaikki eläinten kanssa työskentelevät osaavat epäillä eläintautia ja ottavat viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin heti epäilyn herätessä. Näin näytteet osataan ottaa heti alkuvaiheessa, ja jos kyseessä olisi joku vakava tarttuva eläintauti, vastustustoimet voidaan aloittaa niin pian kuin mahdollista. Jos epäily osoittautuu vääräksi, negatiivinen tutkimustulos on vain ilouutinen.

Näytteidenotto tulee tehdä ilman turhia viivytyksiä. Eläinlääkäripula asettaa haasteita myös tarvittavien viranomaisnäytteiden otolle. Jos kunnallinen praktikkoeläinlääkäri ei irtoa tunneiksi salmonellanäytteiden ottoon, toivottavasti alueen valvontaeläinlääkärit tulevat apuun.

Tiloille voi tulla ylimääräisä kustannuksia ja lisästressiä, kun eläinliikenne seisoo, jos esimerkiksi zoonoosiasetuksen määräämät, salmonellatartunnan vuoksi annettujen rajoittavien määräysten purkunäytteet viivästyvät. Näiden näytteiden ottoon edellytetään virkaeläinlääkäreitä, joten Eläinten terveys ETT:ltä ei tähän saa apua, ja senkin resurssit ovat hyvin rajalliset.

Myös muut otettavaksi määrätyt näytteet ovat tärkeitä. Vaikka niiden ottoon menee sekä tilojen että eläinlääkäreiden aikaa, jotenkin näytteet olisi vain saatava määräaikaan mennessä otetuksi.

Pälvisilsa kannattaa varmistaa näytteenotolla ennen kuin aloittaa saneerauksen rokottamalla. Pälvisilsarokote tehoaa vain Trichophyton verrucosumn -infektioon, mutta naudalla voi olla myös muita sieni-infektioita.

Näytteiden ottotekniikka vaatii opettelua ja harjaantumista. Kokemattomalle voi olla erityisen haastavaa ottaa verinäytteitä sioista ja siipikarjoista. Olisi tärkeää, että näitä taitoja opetettaisiin säännöllisesti myös val-miuseläinlääkäreille, joiden varassa on kentällä toimiminen, jos Suomeen rantautuu joku vakava, vastustettava eläintauti.

Eläintautitapauksissa paras näyte on usein kuollut eläin kokonaisena, jos sen vieminen tutkimuksiin vain onnistuu. Jos raadonavaus tehdään tilalla, pitää huolehtia siitä, että paikka saadaan puhdistettua. Raadon alle kannattaa laittaa esimerkiksi riittävän iso pressu tai vahva muovi. Honkajoen raadonkeräys vaatii, että raadonavauksen jälkeen raato kursitaan kokoon.

Myös ympäristönäytteiden otto esimerkiksi salmonellatilalla vaatii riittävää asiantuntemusta siitä, mistä näytteet kannattaa ottaa.

Jotta näyte saadaan tutkituksi, pitäisi näytettä saada se määrä, mikä on laboratoriosta pyydetty. Joskus se voi olla hankalaa, kuten saada vasikalta riittävä määrä ulostetta. Toisaalta ei näytettä kannata myöskään lähettää ylisuuria määriä.

Näytteiden hyvä pakkaaminen on tärkeää, koska ne voivat sisältää tartunnanvaarallista materiaalia. Näytepakkaukset eivät saa hajota matkalla, eikä näytteet valua ulos. Näytteet eivät myöskään saa kontaminoida toisiaan. Pakkausten tulisi olla siistejä, ulkopuolelta likaisissa näytepusseissa olevia salmonellanäytteitä laboratoriot eivät tutki. Rektalisoimishanskalla otetut ulostenäytteet tulee siis siirtää esimerkiksi ”minigrip”-pusseihin, ulostenäytepurkkeihin tai pakasterasiaan. Lopuksi näyte kannattaa vielä laittaa toisen isomman ”minigrip”-pussin sisään.

Näytteet tulee kirjata niin, että todella tiedetään, mistä ne on otettu. Hyvin täytetty lähete on myös suuri apu tutkimuksissa.

Pitää myös huolehtia siitä, etteivät näytteet pääse jäätymään tai lämpenemään liikaa matkan aikana. Siinä styroksilaatikot ja kylmäkallet ovat avuksi.

Otettaessa salmonellanäytteitä eläinten myyntien yhteydessä kannattaa huolehtia siitä, että eläimet vaihtavat pitopaikkaa vasta negatiivisen tuloksen saavuttua. Karjassa voi olla piilevänä salmonella, jolloin tartunta tulee esille vasta kontrollinäytteessä.

Vaikka näytteiden tutkiminen maksaa ja tuo joskus ikäviä uutisia, oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikeassa paikassa otetut näytteet säästävät rahaa ja voimavaroja.◻