Onnistumisia eläintautien torjunnassa
Tarttuvien tautien saneeraus vaatii valtavasti satsauksia, mutta tulee silti halvemmaksi kuin tartunnat. Tässä katsauksessa kerrotaan useasta onnistuneesta tautien torjunnasta.
1. Naudan kystikerkoosin rutiiniseurannasta voidaan luopua
EU-komission asetus antoi mahdollisuuden luopua nautojen lihantarkastuksessa tehtävistä poskilihasten viilloista, joita tehdään ihmisten tenioositautia aiheuttavan naudan kystikerkoosin eli Taenia saginata -heisimadon loisrakkuloiden havaitsemiseksi.
Ruokavirasto tutki teurasnautoja vuosina 2020 ja 2021. Kystikerkoosin esiintyvyydeksi suomalaisissa naudoissa arvioitiin 0,004 prosenttia, joten poskilihasviilloista luopuminen ei käytännössä lisäisi suomalaisten altistumista loiselle. Sensijaan se vähentäisi merkittävästi työtä lihantarkastuksessa.
2. Unkari pääsi kahdeksassa vuodessa eroon sikojen PRRS:stä
PRRS (Porcine Reproductive and Respiratory Syndrome) aiheuttaa suuria tappioita sikatuotannolle. Unkarissa, jossa on noin 170 000 emakkoa ja teurastetaan vuosittain noin 4 miljoonaa lihasikaa, arvioitiin, että PRRS maksoi noin 14–15 miljoonaa euroa vuodessa.
Tästä syystä Unkarissa päätettiin vuonna 2013 hävittää PRRS-virus. Uskoa taudin saneeraamiseen toi aiempi onnistunut sikojen Aujeszkyn taudin hävittämisohjelma.
PRRS:n hävittämisohjelma käynnistyi 2014. Pienet takapihasikalat saatiin saneerattua jo vuoden 2015 aikana. Suurista porsastuotantosikaloista 37 prosentilla oli PRRS, ja niiden saneeraus kesti tähän vuoteen saakka.
Ohjelmassa tehtiin 80 000–100 000 laboratoriotestiä, ja valtava määrä muuta työtä. PRRS:n hävittämisen kustannuksiksi on arvioitu noin 20 miljoonaa euroa. Nyt suurimpana uhkana pidetään taudin takaisin tuloa maahan tuotavien lihasikojen mukana, vaikka tuontivaatimuksia ja rajatarkastuksia on lisätty.
PRRS-viruksen hävittämisen lisäksi tilojen ulkoinen bioturvallisuustilanne on parantunut merkittävästi ohjelman aikana. Tällä oletetaan olevan myönteinen vaikutus myös antibioottien käytön vähenemiseen.
3. Lumpy skin disease saatiin pois EU-alueelta vuoden 2016 jälkeen
Kyhmyjä ihoon aiheuttava nautojen sairaus, lumpy skin disease todettiin vuonna 2015 ensimmäisen kerran Kaakkois-Euroopassa. Parin vuoden aikana se levisi Bulgariaan, Kreikkaan, Turkkiin, Pohjois-Makedoniaan, Serbiaan, Montenegroon ja Kosovoon. Yhteensä näistä maista raportoitiin yli 1 400 tapausta, joista 604 vuonna 2015 ja 798 vuonna 2016.
EU on sen jälkeen osarahoittanut nautaeläinten joukkorokotuksia EU:ssa ja naapurimaissa Balkanilla. Tämä on pysäyttänyt taudin leviämisen edelleen länteen ja edistänyt sen häviämistä tartunnan saaneista maista.
Tautia esiintyy useissa Afrikan maissa kotoperäisenä ja se on levinnyt myös Lähi-itään. Sitä on raportoitu myös Venäjältä, viimeksi syyskuun lopulla. Suomessa tai muualla Pohjois-Euroopassa tautia ei ole koskaan todettu.
Ihotautiviruksen leviäminen EU:n ulkopuolisissa naapurimaissa lisää kuitenkin riskiä, että tauti ilmaantuu uudelleen EU:ssa. Siksi on tarpeen ylläpitää ja lisätä tietoisuutta taudin riskeistä ja ehkäisystä sekä parantaa mahdollisuuksia havaita tartunta varhaisessa vaiheessa. Tätä varten EU-komissio on myöntänyt vuosina 2021 ja 2022 kolmelle EU-maalle yhteensä 1,79 miljoonaa euroa.
Lumpy skin disease aiheuttaa huomattavia tappioita nahkavaurioiden, hedelmättömyyden, laihtumisen ja maidontuotannon vähenemisen sekä kaupan rajoitusten vuoksi.
4. Suomen salmonellatilanne tänä vuonna hyvä, ainakin toistaiseksi
Syyskuun puoliväliin mennessä Suomessa oli kotieläintiloilla todettu yhdeksän uutta salmonellatartuntaa. Nämä kaikki ovat nautatiloilla. Sika- ja siipikarjatiloilla ei ole ollut uusia havaintoja. Vuotta on kuitenkin vielä jäljellä, ja usein tartunnat lisääntyvät erityisesti syksyllä.
Suomessa todettiin vuonna 2021 uusia salmonellatartuntoja 43 tilalla, joista 26 oli nautatiloja, 12 sikatiloja ja 5 siipikarjatiloja. Vuonna 2020 uusia salmonella-tapauksia nousi esiin 22 tilalla ja vuonna 2019 47 tilalla. Viime vuosina eniten tartuntoja on ollut nautatiloilla. Tämän vuoden uusissa tartunnoissa on kuutta eri serotyyppiä. Yleisimmät ovat S. Enteritidis ja S. Typhimurium.
Lähde: ETT