Kunnaneläinlääkärijärjestelmä soteuudistussuossa
Ympäristöterveydenhuolto on ollut vähän kummajainen kansanterveyden käsitteen yhteydessä. Tavallisille kansalaisille termi ei välttämättä edes avaudu, ellei ole jonkinlaista omakohtaista kokemusta. Eläinlääkärikoulutuksessa sellaisen saa osana opintoja. Muut törmäävät siihen mahdollisen elintarvikevalvonnan asiakkaana, muun valvonnan kohteena tai vaikkapa eläinlääkäripalveluiden käyttäjänä. Lyhyesti: ympäristöterveydenhuolto suojelee ihmisiä ympäristöstä tulevilta haitoilta, kun ympäristönsuojelu taas suojelee ympäristöä ihmisten aiheuttamilta haitoilta.
Viime vuonna toteutettu soteuudistus pamautti kuntien tehtävät uuteen järjestykseen. Ympäristöterveydenhuolto, eläinlääkintähuolto mukaan lukien, on ollut aikaisemmin nätisti kuntien kainalossa ja vastuulla, kytkettynä useimmiten terveydenhuollon yhteyteen.
Vuoden 2023 alusta hyvinvointialueet ottivat vastuulleen ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon valtion rahoituksella. Enin osa ympäristöterveydenhuollon yksiköistä jatkaa aikaisemmissa organisaatioissaan osana kuntaa tai kuntien yhteenliittymää. Vain muutama yksikkö valitsi organisaatiokseen hyvinvointialueen, senkin yleensä jo aikaisemmin tehtyjen järjestelyjen perusteella. Yksi näistä oli Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Siun sote.
Vuonna 2026 tilanne kuitenkin saattaa muuttua, jos parlamentaarisen selvityksen (VM julkaisuja 1:2021) mukaista suositusta lähdetään toteuttamaan. Muistettakoon, että kyseessä on vain suositus ja laajan selvityksen painopiste keskittyi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen.
Eläinlääkintähuolto jäi ikään kuin roikkumaan tilaan, jossa on jonkinlaista liikkumavaraa, mutta ilman selkeää suunnitelmaa tulevasta. Nykyisessä hallitusohjelmassa siitä ei ole mitään mainintaa. Nykyhallituksen linjaus vaikuttaakin olevan että, ellei asiaa mainita hallitusohjelmassa, sitä ei oteta kaudella valmisteluun. Hallituspuolueiden rivit ovat tältä osin myös pysyneet suorina.
Eläinlääkäriliitto ajaa edelleen koko ympäristöterveydenhuollon siirtoa hyvinvointialueille. Kunnaneläinlääkärijärjestelmän jatkaminen jollain tavalla hyvinvointialueilla voisi varmistaa tasalaatuisen eläinlääkintähuollon koko Suomessa, perustelee liitto kantaansa.
Henkilökohtaisesti suhtaudun tähän vähän epäillen ja pidän sitä lähinnä toiveajatteluna. Lopputuloksena saattaisi tällä mallilla olla yhtä huonot palvelut koko Suomessa – samalla logiikalla kuin ihmistenkin sotepalveluissa.
Hyvinvointialueiden talous on tällä hetkellä kriisiytynyt, nykyhallitus ei lupaa lisärahoitusta eikä lisäaikaa sotepalveluiden järjestämiselle. Pienten terveysasemien lähipalvelujen olemassaolosta tapellaan poliitikkojen kesken ja muutaman tuhannen euron säästötkin ovat tavoiteltavia.
Mistä ihmeestä revittäisiin rahat eläinlääkäripalveluiden ylläpitoon? Ainoa vastaus olisi kai omistajien pussista ja sekin vaikuttaa olevan tyhjentynyt. Kotieläintalous on jatkuvissa talousongelmissa ja pieneläinpuolella hinnat ovat jo niin korkeita, ettei eläimiä ole kaikilla enää varaa hoidattaa.
Mikä siis ratkaisuksi? Todennäköisin vaihtoehto tulee ehkä olemaan joko koko ympäristöterveydenhuollon pysyminen kuntien vastuulla, tai paketin hajottaminen niin, että terveysvalvonta siirtyisi hyvinvointialueille ja eläinlääkäripalvelut jäisivät kuntiin.
Kunnat pystyvät varmasti hoitamaan palvelut tehokkaammin ja todennäköisesti myös kustannustehokkaammin kuin hyvinvointialueet. Lisäksi kunnilla on elinkeinopoliittisia intressejä ja maatalousvaltaiset kunnat voivat näin tukea paremmin elinvoimaa alueellaan. Varmasti myös erilaisia hybridiratkaisuja kokeillaan, tai jokin hyvinvointialue ottaa koko paketin hoitaakseen. Onneksi uusi eläinlääkintähuoltolaki on näillä kohdin tarpeeksi väljä.
Kunnaneläinlääkärin työkenttä on aina ollut laaja, joskus jopa liian laaja, ja työ fyysisesti raskasta. Entisenä kunnaneläinlääkärinä tunnustan kuitenkin, että siinä on myös aivan oma hohtonsa. ◻