Laidunnus robottitilalla – kokemuksia, ratkaisuja ja onnistumisia

Kokemukset kahdelta pitkään laiduntaneelta maitotilalta osoittavat, että huolellinen suunnittelu, toimivat aidat ja oikeat teknologiaratkaisut tekevät laidunnuksesta toimivan myös automaattilypsyssä.

Laiduntaminen tukee lehmien hyvinvointia, jalkaterveyttä ja luonnollista käyttäytymistä, mutta miten se toimii robottinavetassa?
Kaksi pitkään laidunnusta toteuttanutta maitotilaa, Ala-Korholan tila Vehmersalmella ja Tikan Maatila Oy Kurikasta kertoivat omista laidunnusratkaisuistaan Maitoyrittäjien järjestämässä kokemuskornerissa huhtikuun lopulla.

Laidunnusta yhden robotin tilalla

Ala-Korholan tila on yhden lypsyrobotin tila, jossa laidunnus huomioitiin jo robottinavetan investointivaiheessa edellisen sukupolven aikana. Tila sijaitsee aivan Vehmersalmen taajamassa ja lehmien laidunnuksesta pääsee nauttimaan myös muut kylän asukkaat ja ohikulkijat.

Laidunnuskäytännöistä kertoi tilan emäntä Minna Klemetti. Tilalla on käytössä laidunportti, jonka avulla lehmien pääsyä laitumelle voidaan tarvittaessa rajoittaa, esimerkiksi lypsyviiveiden hallitsemiseksi.
”Viiveitä on ollut hyvin vähän, mutta tarvittaessa kaikki lehmät voidaan ajaa sisälle paimenkoiran avulla. Lypsyn jälkeen viivelehmät pääsevät laidunportin kautta takaisin laitumelle”, Klemetti kuvaa.

Ala-Korholan tilalla laidunnuksen aloittaminen ei ole näkynyt maitomäärien tai pitoisuuksien selkeinä laskuina. Sen sijaan merkittävimmiksi hyödyiksi on koettu navetan työmäärän keventyminen sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnin lisääntyminen.

Laiduntamisen onnistumisen kulmakiviksi Klemetti nostaa huolellisen suunnittelun: toimivat ja hyvin sähköistetyt aidat, nuorena tehty sähköön opettaminen, puhdistusniitot, laitumien lannoituksen ja hyvät kulkureitit. Ala-Korholan tilalla on panostettu myös vesihuoltoon ja laitumelle on rakennettu vesilinjasto. Umpilehmien ja hiehojen väkirehulisä täyslaidunnuksessa auttaa ylläpitämään eläinten ihmiskesyyttä.

Laidunnus toimii myös 350 lypsävän tilalla

Suuremman luomutilan laidunnusta esitteli Tuomo Mäkinen Tikan Maatilalta. Tilalla laiduntavat kaikki 350 lypsävää lehmää sekä kaikki yli kolmen kuukauden ikäiset naudat. Luomutilalla laidunnus on olennainen osa tilan strategiaa. Myös Tikan Maatilalla on käytössä laidunportti ja sekä roboteilla pystytään ohjaamaan lehmien kiertoa.

Tilalla on yhteensä 54 hehtaaria laidunalaa, joka on lohkottu eri eläinryhmille. Hiehoilla on käytössään kolmen lohkon kierto, ja niiden kanssa laiduntaa myös tilasonni. Pikkuhiehot ja umpilehmät otetaan yöksi sisälle. Lypsävillä on kulku kummastakin navetasta eri laitumille, ja osasta laitumia tehdään myös ensimmäinen sato. Tilalla käytetään monipuolista laidunnurmiseosta, ja nurmia täydennyskylvetään säännöllisesti.

Tilan sijainti vilkkaan tien varrella on vaatinut erityistä huomiota aitausratkaisuihin. Laitumia kiertää kaksilankainen aita rautalangasta ja puutolpista, ja kulmiin on laitettu vahvisteeksi lyhtypylväät. Lohkojen sisäiset jaot tehdään yhdellä langalla ja saparotolpilla. Keväiset aidankierrot ovat rutiinia, ja työmäärä on vuosien saatossa vähentynyt, kun aidat on rakennettu kestäviksi.

Tälläkin tilalla laidunnuksen parhaiksi puoliksi mainitaan kesäaikainen työmäärän keveneminen: parsien siivousta, kuivittamista ja appeen jakamista on vähemmän, kun lehmät syövät osan ravinnostaan laitumella.

Hyvinvointia huolellisella suunnittelulla

Kumpikin tila kannustaa laiduntamiseen myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Liikkuminen tukee sorkka- ja jalkaterveyttä, kunhan kulkureitit ja kujat on suunniteltu huolellisesti. Porttien sijoittelu kulmiin ja oikein aukeaviksi helpottaa eläinten ohjausta. Kujien pohjamateriaalina hiekka ja hake ovat osoittautuneet toimiviksi, kun taas kivet lisäävät valkoviivan repeämien ja muiden sorkkavaurioiden riskiä.

Laidunnusstrategian valintaan vaikuttaa ratkaisevasti käytettävissä olevan laidunalan määrä suhteessa eläinmäärään. Ala-Korholan tilalla käytetään tarvittaessa niin sanottua parkkilohkoa, joka on menossa uudistukseen, kun laidunten kasvusto ehtyy. Jatkuva ruokinta navetassa varmistaa riittävän syönnin. Osa tiloista hyödyntää myös laidunrehunäytteitä ruokinnan optimoinnissa.

Veden järjestäminen laitumelle jakaa välillä mielipiteitä. Vesi on maidontuotantoon erittäin tärkeä ja käytännön kokemusten perusteella veden tarjoaminen laitumella ei ole lisännyt lypsyviiveitä. Vesi voidaan järjestää joko vesivaunulla tai kiinteällä vesilinjalla ja juoma-altailla. Juoma-altaiden sijoittaminen kulkureittien läheisyyteen helpottaa huoltoa.

Suolan saanti kannattaa huomioida laidunkaudella, etenkin helteillä sen merkitys kasvaa. Suolaa voi lisätä appeeseen tai tarjoilla erikseen myös esimerkiksi laitumella.

Sääolosuhteet on syytä huomioida laidunnuksessa. Hellejaksoilla navetan viilennys voi olla eläimille miellyttävämpi vaihtoehto kuin suora auringonpaahde laitumella. Nuorkarjalle ja umpilehmille, jotka laiduntavat ympärivuorokautisesti, tulisi järjestää suojaa esimerkiksi metsän muodossa. Pitkät sadejaksot heikentävät nurmien tallauskestävyyttä, jolloin laidunnuksen tilapäinen keskeyttäminen voi olla perusteltua.

Pienemmälläkin voi aloittaa

Eläinten totuttaminen muutoksiin on olennainen osa onnistunutta laidunnusta. Totutteluaitaus, esimerkiksi puu- tai metalliaidoin rajattu jaloittelutarha, jossa sähköinen paimenlanka kulkee turvan korkeudella, opettaa nuoret naudat kunnioittamaan aitaa. Aitojen alusten niitto ja riittävä maadoitus varmistavat hyvän sähkön myös kuivina kausina.

Lopuksi on hyvä muistaa, että laidunnus on aina tilakohtainen ratkaisu. Kaikkien navetoiden ympärillä ei ole laajoja yhtenäisiä peltoalueita, mutta laidunnus on usein mahdollista aloittaa pienimuotoisesti esimerkiksi nuorkarjasta. Nuorena laidunnukseen opetetut hiehot muistavat hyvin lehmänäkin, miten laidunnetaan.

Huolellinen suunnittelu ja kerralla kunnolla tehdyt aidat maksavat itsensä takaisin työn sujuvuutena, eläinten hyvinvointina ja vastuullisuutta tukevina lisinä ja tukina.

Kirjoittaja toimii hankevetäjänä Märehtijöissä tulevaisuus 2.0 – hankkeessa.