Kenen laariin ruuan hinnannousu satoi?
Tänä syksynä on saanut lukea uutisia, missä hehkutetaan maatalouden keränneen potin inflaatiosta ja helisemässä olisikin elintarvikeketjun loppupää, kauppa. Näin kommentoi muun muassa Kauppalehden haastattelussa Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervon toimitusjohtaja Mari Kokko. Jutun Kauppalehti oli otsikoinut ”Maatalous kannattaa kauniisti”.
Jutussaan Kauppalehti oli selvittänyt maitotilojen sijoitetun pääoman kehitystä, mikä näyttäisi kasvaneen 6,7 prosentista 11,6 prosenttiin. Jutussa ei kuitenkaan mainittu, että esimerkiksi Keskon sidotun pääoman tuotto H1 2023 oli 14,1 prosenttia eli enemmän kuin maitotiloilla, ja vuonna 2021 se oli peräti 17 prosenttia.
Joku toki voisi sanoa, että Kesko tekee muutakin kuin ruokakauppaa, mutta niin tekevät maatilatkin. Miksi me tarkastelisimme maatilayrityksen kannattavuutta ja pääteltäisiin siitä yksittäisen tuotantohaaran kannattavuutta, jos me emme voi tarkastella kaupan alan yrityksen kannattavuutta ilman toimialatarkastelua?
On aika yleistä, että maataloudessa sekoitetaan tuotannon ja yrityksen kannattavuus. Jos maatalousyrityksellä on omaa peltoa 300 hehtaaria ja vaikka 500 emakkoa, oli tilan kirjanpidollinen kannattavuus viime vuonna aika lailla erilainen kuin se olisi, jos tilalla ei olisi yhtään omaa peltoa ja 500 emakkoa.
Jos tilalla olisi metsää, ja viime vuoden kannattavuuskriisissä olisi puita hakattu, voisi tila tehdä jopa huipputuloksen. Voisiko tästä päätellä, että sikatalous kannatti kauniisti?
Tuotannon ja tilan tarkastelu sekoittuu myös yleisessä keskustelussa, jopa asiantuntijoiden puheissa. Yle teki jutun 28.9.2018 missä pohdittiin, paljonko ruokamenosi kasvaisivat, jos maatalouden tukiaiset lopetettaisi. Jutussa haastateltiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemeä, joka kertoi, että esimerkiksi sikatilan liikevaihdosta 20 prosenttia on tukea. Todennäköisesti tämä luku tulee kannattavuuskirjanpidon aineistosta, jossa sikatiloilla on suhteellisen paljon peltoa. Aineistossa sikatilat ovat viljan osalta yliomavaraisia.
Todellisuudessa sikatilat ei ole viljaomavaraisia ja esimerkiksi minulla sikatalouden suorat tuet ovat noin prosentin liikevaihdosta. On melko turhauttavaa jatkuvasti lukea uutisia tai mielipidekirjoituksia, jopa alan sisältä, kuinka paljon saamme tukia, kun todellisuudessa sikatalous ei saa tukea lähes ollenkaan. Toki saan myös peltoviljelyn tukia, mutta ne saisin sikataloudesta huolimatta.
Maatalousyritykset ovat hyvin usein monialayrityksiä, eikä yksittäisen tuotantohaaran kannattavuutta voi tarkastella kokonaisuuden mukaan. Eikö tämän luulisi olevan itsestään selvää?
Paras, vaikkakin vaillinainen ja ilman tulkintakykyä harhaanjohtava, aineisto on Luken Taloustohtorin kannattavuuskirjanpitoaineisto. Aineisto kuvaa maatilayrityksen kannattavuutta varsin hyvin, mutta tuotannon kannattavuutta heikohkosti.
Tämä ihan siitä syystä, että peltoalan kannattavuusvaikutusta ei pystytä eristämään tuotannon, kuten sikatalouden kannattavuudesta. Joka tapauksessa maatalouden yleiskannattavuudesta se antaa ihan hyvän kuvan.
Aineistosta voidaan nähdä, että vuonna 2021 kokonaispääoman tuottoprosentti oli kaikilla tiloilla yhteensä/keskimäärin -0,1 prosenttia. Vuoden 2022 laskenta on kesken, mutta kokonaispääoman tuottoprosentin ennustetaan olevan 1,5 prosenttia ja tälle vuodelle ennuste on -0,3 prosenttia.
Eli kyllä, voidaan sanoa, että viime vuonna maatalouden kannattavuus parani selvästi, mutta voiko tästä todella päätellä, että ”Maataloustuotanto kannattaa kauniisti”?
Maatalouden kannattavuuden paraneminen on väliaikainen tilanne ja siihen päästiin niukkuuden kautta. Niin kauan kuin maataloustuotteita on tarjolla kysyntää enemmän, kannattavuus ei parane. Ei varsinkaan, kun hintakilpailukykyä heikennetään lainsäädännöllä.
Myöskään maataloustukijärjestelmä ei kannusta tai ohjaa markkinaehtoiseen tuotantorakenteeseen. Ruuan ostamisen tärkein kriteeri on hinta, ja kuluttajalla on aina mahdollisuus ostaa halvinta, vaikka sen tuottaminen olisi Suomessa laitonta.
Markkinataloudessa itkeminen on turhaa, mutta on tekopyhää vaatia säätelyä muille, mutta ei itselle. Etenkin julkisilla hankkijoilla, mutta myös kaupalla olisi valta ohjata suomalaista ruuantuotantoa selvästi nykyistä enemmän, mutta valta tuo mukaan vastuun ja tätä vastuuta ei varsinkaan julkiset hankkijat halua kantaa. ◻