Kanadassa osataan jalostaa lehmiä – 4 Ontarion huipputilaa
Paljon maitorasvaa, hyvä rakenne ja toimiva lehmä, on kanadalaisen maitoyrittäjän tavallinen listaus jalostustavoitteista. Näiden lisäksi jokaisella karjanjalostajalla on omat mieltymyksensä ja vivahteensa lehmien jalostuksessa. Työssä on onnistuttu, sillä maan eläinainekselle on kysyntää maailmalla.
Kanada tunnetaan hyvistä lehmistään ja maan maitotiloihin matkustetaan tutustumaan monista muista maista. Oppia haetaan muun muassa lehmien jalostuksesta, navettarakentamisesta, ruokinnasta ja nautojen hyvinvoinnista.
Kanadan maitotiloilla ehdoton valtarotu on holstein. Sen osuus on 93 prosenttia maan lehmistä, ja keskituotos yli 11 000 kiloa maitoa lehmää kohti vuodessa.
Vuonna 2021 holsteinlehmiä oli tuotosseurannassa noin 281 000 kappaletta. Kakkosrotu jerseytä on neljä prosenttia lehmistä, ja siltä on tuotostietokannassa noin 13 000 lypsykautta.
Vaikka Suomeen tuodaan Kanadasta paljon ayrshirerodun spermaa, ayrshireä on vain kaksi prosenttia lehmistä ja tuotosseurannassa alle 6 000 päätä. Lukumäärältään seuraava Kanadan tuotosseurannassa on ruskea alppirotu, joka on nimellä Alpine Brown ja tunnetaan Euroopassa nimellä Brown Swiss tai Braunvieh. Guernsey-, shorthorn- ja canadiennerotuisia lehmiä on tuotosseurannassa kolmisensataa kutakin rotua.
Kanada ei ilmoita kansainväliselle tuotosseurantaorganisaatiolle ICAR:lle lehmien vuosituotoksia, vaan 305 päivän tuotokset. Niissä kanadalaislehmät ovat 500–700 kiloa parempia kuin suomalaislehmät.
Tilavierailulla tavallinen tapa on kertoa keskimääräinen päivätuotos. Lukemat ovat eturivin tiloilla yli 40 kiloa päivässä. Suomessa käytettävänä keskituotoksena se on vähintään 12 000 kiloa lehmää kohti vuodessa. ◻
Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.
Kirjoittaja osallistui Semex Finlandin ja Semex Kanadan huhtikuussa järjestämälle 2024 asiakasmatkalle, jossa vierailtiin ontariolaisilla eturivin maitotiloilla.
Lisää kanadalaisista maitotiloista ja navetoista tulevissa KMVET:in ja Käytännön Maamiehen numeroissa.
Bosdalen lehmien rakenne on omaa luokkaansa
Bosdalen tilalla on erikoinen navettarakennus. Vuonna 2005 rakennetussa osassa on 60 lehmää parsissa. Toinen osa navettaa on automaattilypsypihatto, jossa on 125 lehmää. Ratkaisua selittää tilan huippukarja, jonka yksilöiden esittelyä varten parsinavetta haluttiin säilyttää.
Bosdale Farms on perheyritys, jossa on mukana monta perheenjäsentä. Viidestä veljeksestä vain yksi ei ole tilalla töissä, tilaa esittelevä Justin Bos kertoo. Lisäksi mukana on veljesten isä ja hänen kolme veljeään. Töitä riittää kaikille, sillä jalostuskarjan lisäksi tilalla on 750 emakon sikala, ja viljelyksessä on lähes 700 hehtaaria.
Koko karja oli aiemmin parsinavetassa. Kolme vuotta sitten rakennettiin pihatto-osa, johon hankittiin kolme DeLavalin VMS V310 -robottia, joille siirrettiin osa lehmistä. Yksi roboteista lypsää ensikkoja. Vanhemmat lehmät ovat yhdessä ryhmässä, jossa on kaksi robottia.
Parsilehmät lypsetään 12 yksiköllä, ja lypsämässä on 1–2 henkilöä. Lypsyyn kuluu tällä tavalla noin puolitoista tuntia kerralla. Robotilla käyntejä on kolmen paikkeilla.
Lehmät jaetaan eri navetoihin siten, että parsinavetassa on vieraille esiteltävät show-lehmät sekä sellaiset yksilöt, jotka eri syistä eivät sovellu automaattilypsyyn.
”Osa lehmistä ei pidä roboteista”, Justin Bos sanoo.
Parsinavetassa olevat lehmät heruvat noin 70 kiloon päivässä. Automaattilypsyssä tuotoshuiput ovat 60 kilon luokkaa, isäntä kertoo. Ero ei johdu lypsymenetelmästä, vaan siitä, miten lehmät on valittu kumpaankin navettaan.
Karjan keskimääräisen päivätuotoksen Justin Bos kertoo olevan noin 40 kiloa maitoa, jossa on 4,3 prosenttia rasvaa ja 3,3 prosenttia valkuaista.
Periaatteessa pihatossa ja parsinavetassa on sama ruokinta. Lehmät saavat saman määrän valkuaista tai kivennäisiä, mutta rehu jaetaan eri tavalla. Automaattilypsynavetassa seoksesta jätetään pois se väkirehuosuus, joka jaetaan roboteilla. Parsinavetassa kaikki ainekset ovat mukana seosrehussa, jonka peruskomponentit ovat maissi- ja heinäsäilörehu, tuoreena säilötty maissi sekä valkuaislisänä rapsia ja soijaa.
Seosta jaetaan ruokintapöydille kahdesti päivässä. ”Haluan että rehu on tuoretta”, Bos toteaa.
Käsittämätön määrä excellenttejä
Eläinaineksen myynti on Bosdalen tilan merkittävä tulonlähde. Lehmiä viedään paljon näyttelyihin ja hyvät lehmäperheet ovat jalostuksen kivijalka.
Tilalta myydään vuosittain 25–30 poikinutta ensikkoa, mikä on Kanadassa tavallinen tapa myydä hiehoja tai lehmiä.
Paras tapa myydä eläinainesta on kuitenkin alkioiden myynti. ”Ne ovat helppoja myydä”, Justin Bos sanoo.
Myymisen helppous on myös helppo uskoa, sillä karjassa on isännän mukaan tällä hetkellä elossa käsittämättömät 87 kappaletta kanadalaisessa rakennearvostelussa excellent-arvosanan eli yli 90 pistettä saanutta lehmää. Koko Suomessa näitä on vain muutamia.
Karjan luokitustulokset ja mittava näyttelymenestys löytyvät verkkosivulta www.bosdalefarms.com tai tilan Facebook-sivulta. ◻
Bridon Farms tekee tulosta jerseyrodulla
”Jerseytä meillä on ollut tyyliin sata vuotta”, Bridon Farms -tilan isäntä Bruce Sayles sanoo, ja tarkoittaa, että rotu ikään kuin kuuluu tälle tilalle. Kanadan kakkosrotuun päätyneet Bruce, Brian ja Jeff Sayles lypsävät 110 lehmän jerseykarjaa, jonka vuosituotos on noin 8 000 kiloa maitoa lehmää kohti.
Tilalla on siirrytty parsinavetasta automaattilypsyyn vuonna 2014. Lypsy tapahtuu kahdella DeLavalin VMS-robotilla. Karjassa oli automaattilypsyn alkuvaiheessa jerseyn lisäksi myös holsteinlehmiä, mutta niistä on sittemmin luovuttu, koska robotille haluttiin samankokoisia ja samoin toimivia lehmiä. Viimeiset holsteinit lähtivät karjasta kolmisen vuotta sitten, Bruce Sayles kertoo.
Jerseyn maidosta hyvä hinta
Yksi jerseyrodun etu on maidon kuiva-ainepitoisuus, sillä Kanadassa maidon hinnoittelu painottuu vahvasti pitoisuuksiin, erityisesti maitorasvaan. Bridon Farmsin maidon rasvapitoisuus on keskimäärin 5,7 prosenttia ja valkuaispitoisuus 4,1 prosenttia.
Bruce Sayles onkin tyytyväinen saamaansa maidon hintaan, joka hänellä on noin 1,15 Kanadan dollaria (CAD) litralta (0,79 €/l), kun se maitotiloilla on keskimäärin luokkaa 0,90 CAD/litra (0,62 €/l).
Vaikka jerseyrodun maito on vahvojen pitoisuuksiensa vuoksi hyvin erilaista kuin holsteinin laihempi maito, Bridon Farmsin jerseymaitoa ei myydä merkkituotteena, kuten toisinaan tehdään, vaan se sekoitetaan meijerissä muuhun maitoon.
Sonnivasikat ovat ongelma
Jerseyrodun kasvattajien tavallinen ongelma ovat vasikat. Koska sonnivasikat kasvavat huonosti, niille ei ole kysyntää.
Alueella toiminut ainoa maitorotuisten sonnien kasvattaja lopetti äskettäin, eikä jerseypojille ole nyt mitään käyttöä. Tämä lopettanut yrittäjä maksoi vasikoista vain 25 CAD (17 €), mutta vasikoita ei sentään tarvinnut ottaa hengiltä. Isäntä ei pidä vasikoiden tappamista toivottavana, muttei voi sille mitään, ettei kysyntää ole.
Koska jerseysonnivasikoille ei ole käyttöä, Saylesit käyttävät noin 60 prosentissa karjansa siemennyksistä sukupuolilajiteltua siementä. He käyttävät myös alkioita sekä liharotusiemennyksiä aberdeen angus -rodulla.
Tilan siemennysstrategia tuottaa joitakin sonnivasikoita vuodessa. Niitä toki myös halutaan syntyvän tietty määrä, sillä Saylesit myyvät myös sonneja jalostuskäyttöön.
Tyyppi ja tuotos samassa paketissa
Eläinaineksen myynti on merkittävä osa tilan liiketoimintaa. Karjasta myydään alkioita, hiehoja ja lehmiä. Myynti tapahtuu pitkälti tilan Facebook-sivun kautta.
Saylesit eivät halua jalostaa vain myynti- tai näyttelylehmiä, vaan karjassa toimivia käyttöeläimiä. Tärkeitä jalostustavoitteita ovat kestävyys ja maitotuotos. Keskipoikimakerta karjassa on neljän luokkaa. Tietyt itse valitut lehmäperheet genomitestataan.
Koeputkihedelmöitykset arkipäivää
Tilalla käytetään myös koeputkihedelmöitystä, josta syntyy toistakymmentä vasikkaa vuodessa. Se tarkoittaa käytännössä, että tähän menetelmään valitut lehmät viedään noin 20 minuutin ajomatkan päähän paikkaan, jossa lehmistä huuhdellaan alkioita joka keskiviikko.
Viikoittain huuhteluasema pystyy käsittelemään yhtenä päivänä noin 30 lehmää. Varsinainen koeputkihedelmöitys tapahtuu toisaalla laboratoriossa, josta alkiot saadaan viikon kuluttua tilalle siirrettäviksi vastaanottajalehmiin.
Isännän mielestä sukupuolilajiteltu siemen ja koeputkihedelmöitys toimivat jerseyrodulla hyvin. Menetelmä on hänen mukaansa 2–2,5 kertaa kalliimpi kuin tilalla tehtävä alkiohuuhtelu. Koeputkimenetelmällä saadaan kuitenkin enemmän alkioita. ◻
www.facebook.com/bridonfarms
Fraholmessa syntymänupoja ja nopeita lypsäjiä
Fraholmen tilalla siirryttiin automaattilypsyyn 12 vuotta sitten, vuonna 2012, jonka jälkeen karjan keskimääräinen päivätuotos on noussut noin 35 kilosta noin 45 kiloon, ja samalla lehmien terveys on parantunut. Ennen robotteja tilalla oli lypsyasema ja 70 lehmää. Nyt lehmiä on 85.
Fraholmen isäntä Mark Fraser kertoo, ettei hänellä ole tuotokselle mitään tiettyä kilotavoitetta, vaan tuotos on noussut ikään kuin itsestään.
Roboteilla on nyt vähän lehmiä, koska tuotantokiintiötä ei ole saatu hankittua enempää. Isäntä kertoo ostavansa joka kuukausi lisää kiintiötä, jos vain saa. Samat lehmät tuottavat enemmän kuin aiemmin, ja siksi lehmiä on pitänyt vähentää.
Satsaus jalostukseen tuotti tulosta
Lypsytavan muuttamisen ohella tilalla tehtiin toinenkin muutos: lähdettiin jalostamaan karjaa voimakkaasti genomitestauksella ja ostoalkioilla.
Tilalla tavoitellaan hyviä indeksejä ja sitä kautta genetiikan myymistä jalostusohjelmiin alkioiden ja keinosiemennyssonnien muodossa.
Kahdeksan vuotta sitten tilalla aloitettiin Semexin Elevate-genomitestaus, alkio-ohjelma ja lisäksi ostettiin uutta eläinainesta. ”LPI parani eksponentiaalisesti”, isäntä sanoo.
LPI eli Lifetime Performance Index on Kanadassa käytettävä kokonaisjalostusarvo, joka sisältää tuotoksen, rakenteen ja kestävyyden sekä terveyden ja hedelmällisyyden.
Maitotuotoksen ja kokonaisjalostusarvon paranemisen ohella karjassa on mielenkiintoisia jalostuksen tuloksia.
”Lypsynopeus on 3,9 kiloa minuutissa. Se oli kerran aiemmin jo yli neljän. Haluan lisätä sitä, saadakseni lehmät nopeammiksi”, isäntä sanoo.
Karjassa on paljon syntymänupoja, vaikka se ei ole ollut ensisijainen tavoite. Myös perinnöllisesti puolinupoja on paljon, ja hyvällä tuurilla viime aikoina vain muutamia vasikoita on joutunut nupouttamaan, Fraser kertoo.
Nupojen eläinten kysyntä kasvaa. Kun syntymänupoja tulee lisää, niiden ominaisuuksia saadaan parannettua. Nyt on tarjolla myös nupoja A2A2-sonneja.
Vaikka eläinaines on jo kehittynyt huimasti, isäntä kertoo edelleen jatkavansa sen kehittämistä. Tällä hetkellä tilalta ostetaan paljon jalostuseläimiä.
Fraholmen karjan tiineyksistä 50–70 prosenttia on alkioista lähtöisin. Suurin osa alkioista on omia, mutta niitä myös ostetaan. Isäntä käyttää paljon Semexin sonneja, mutta ostaa eläinainesta myös muilta naudanjalostusyrityksiltä. ◻
Claynook Farms’in tavoitteena ongelmaton ja kestävä lehmä
Suomalaiset karjanjalostajat ovat huhtikuussa 2024 ensimmäinen vierailijaryhmä Claynook Farmsin pihatossa, jonka käyttöönotosta on vierailuhetkellä vasta puolisen vuotta. Samalla se tarkoittaa, että monia asioita uudessa navetassa vielä kokeillaan, ja haetaan uusia toimintatapoja.
Maitotilan omistus vaihtui pari vuotta sitten, kun edellinen sukupolvi luopui tilanpidosta ja nykyisen isäntäparin Dennis ja Mary Waglerin poika Tyrone Wagler tuli mukaan yritykseen.
Samalla päätettiin vaihtaa lehmät 180-paikkaisesta parsinavetasta uuteen automaattilypsypihattoon. Nyt uudessa, lokakuussa 2023 käyttöön otetussa pihatossa on 220 parsipaikkaa.
Vierailuhetkellä huhtikuussa 2024 maidossa on 165 lehmää, ja niitä lypsää neljä Lelyn A5-robottia. Keskimääräinen päivätuotos lehmää kohti on 38 kiloa maitoa. Maidon rasvapitoisuus vaihtelee välillä 4,7–4,9 prosenttia.
Tavoitteena kaksi kiloa rasvaa
Kanadassa halutaan tuottaa paljon maitorasvaa. Vanhassa parsinavetassa rasvatuotos oli keskimäärin noin 1,9 kiloa lehmää kohti päivässä. Waglerien tavoitteena on päästä kahteen kiloon.
Rasvatuotokseen pyritään kahta kautta; sekä lisäämällä maidon rasvapitoisuutta että tuotettuja litroja. Molemmista saadaan rasvaa, josta Kanadassa maksetaan. Dennis Wagler odottaa tuotosten paranevan, kunhan uusi pihatto saadaan pyörimään odotetulla tavalla.
Muiksi jalostustavoitteiksi isäntä listaa lehmien rakenteen, hyvän utareen ja maidon alhaisen solupitoisuuden.
”Ongelmaton, pitkään elävä lehmä”, isäntä summaa tavoitteensa.
Karjassa on useita hyviä lehmäperheitä, joista on saatu Suomessakin käytettyjä ja tunnettuja keinosiemennyssonneja.
Sonnit ovat tärkeä tulonlähde
Waglerit kasvattavat hiehojen ja lehmien ohella myös sonneja, mikä ei ole Ontariossa tyypillistä. Sonnit ovat eri rakennuksessa kuin lehmät, ja vuosittain tilalta myydään noin sata sonnia.
Osa sonneista myydään keinosiemennyskäyttöön ja osa tilasonneiksi ulkomaita myöten. Vientimaista isäntä mainitsee erikseen Meksikon. Osa päätyy teuraaksi.
Noin 35 prosenttia tilan tuloista tulee genetiikasta. Se koostuu elävänä jalostukseen myytävistä sonneista ja hiehoista sekä alkioista. Sukupuolilajiteltua siementä ei tässä karjassa juuri käytetä, koska myös sonnivasikoita halutaan. ◻
Semex vie Kanadan eläinainesta maailmalle
Siitä kun naudansperman pakastusmenetelmä kaupallistettiin Kanadassa vuonna 1953, kului kolme vuotta, kun ensimmäiset pakastetut annokset vietiin Kanadasta ensimmäiseen vientimaahan Saksaan. Vienti alkoi kasvaa, mutta kului vielä 15 vuotta, ennen kun perustettiin vientiyritys, Semen Exports Canada, jonka nimi myöhemmin lyhennettiin Semex Canadaksi.
Viime vuonna yritys tuotti noin 13 miljoonaa annosta naudan spermaa. Annoksia viedään nyt noin 80 maahan, ja jakeluyrityksiä on noin 110.
Semexin omistaa kolme kanadalaista keinosiemennysorganisaatiota: WestGen, EastGen ja CIAQ. Viljelijöiden omistama genetiikkayritys on kasvanut edelleen joka vuosi vuodesta 1997 lähtien, jolloin yhteenliittymä Semex Alliance perustettiin.
Yrityksen historiassa on monia merkkipaaluja. Tärkeisiin kuuluu esimerkiksi alkiotekniikkaan keskittyneen Boviteqin perustaminen vuonna 1986. Vuonna 1994 Boviteq onnistui naudan alkioiden koeputkihedelmöityksessä, ja toimintaa ryhdyttiin kaupallistamaan.
Vuonna 2003 kaupallistettiin siittiöiden sukupuolilajittelu, kun Semex hankki lisenssin lajitteluun XY Technologies -yritykseltä. Vuonna 2009 julkaistiin ensimmäiset geno-miarvostelut, jotka ovat muuttaneet nautojen jalostusta nopeasti ja perusteellisesti koko maailmassa.
Semexin pääkonttori on Kanadan Guelp-hissä. Sen lisäksi Kanadassa kaksi muuta toimipaikkaa. Yhteensä ne työllistävät 380 työntekijää.
Guelphin yksikössä on 350 sonnin sonniasema, jossa siementä tuotetaan 24/7. Sonnien hyvinvoinnista huolehditaan hyvin, jopa niin hyvin, että aamupäivällä hyppyvuorossa olevien sonnien ohjelmassa on iltapäivällä hierontaa, ja tarvittaessa myös kiropraktiikkaa ja fysioterapiaa.
Satsauksia lisääntymistekniikan kehitykseen
Semex on äskettäinen tehnyt Guelphin toimipisteeseen ison investoinnin, jolla on kaksinkertaistettu sukupuolilajitellun siemenen käyttö. Seuraavaksi iso investointi pitää maksaa, vuoden 2024 alussa aloittanut uusi toimitusjohtaja Matt McCready kertoo yrityksen tulevaisuuden suunnitelmista.
”Seksattuja annoksia tuotetaan ja käytetään yhä enemmän. Tämä on iso muutos, McCready sanoo.
Myös alkiotuotantoon ja koeputkihedelmöityksiin satsataan. Ehkä tulevaisuudessa alkioilla voitaisiin korvata sukupuolilajitellun siemenen käyttöä, tuore toimitusjohtaja pohtii.
Kanadassa ja Yhdysvalloissa käytettävät koeputkihedelmöitykset on Semexin asiantuntijoiden mukaan tarkoitettu huippujalostajille. Menetelmä on kallis verrattuna muihin tiineytystapoihin.
Syksyllä 2023 Semex toi markkinoille metaani-indeksin, joka on mahdollista laskea genomitestatuille naudoille. Indeksilaskennan tavoitteena on vähentää nautojen tuottaman metaanin määrää jalostuksen keinoin.
”Metaani on kiinnostava joillain markkinoilla, joillain ei”, McCready sanoo.
Genomivalinnan kehityksestä ja suosiosta huolimatta jälkeläisarvosteltuja sonneja pidetään edelleen tuotannossa. Eri maissa on tässä erilainen tilanne, McCready toteaa.
Holsteinsonneista noin 40 prosenttia on jälkeläisarvosteltuja. Guelphin sonniasemalla on nytkin tuotannossa pari noin kymmenvuotiasta sonnia.
Kysymykseen yrityksen suhteesta sen kilpailijoihin McCready vastaa, että ”Semex on yksi maailman suurista naudanjalostusyrityksistä. Kaikilla on hyvää eläinainesta. Semex pyrkii auttamaan viljelijöitä saavuttamaan tavoitteensa.” ◻