Jo kertaalleen saneerattu Streptococcus agalactiae palaamassa lypsykarjojen riesaksi
Streptococcus agalactiae -utaretulehdukset olivat lähes hävinneet tehokkaan saneerauksen ansiosta Pohjoismaista, mutta nyt myös Suomessa sen aiheuttamat tartunnat leviävät yhä uusille tiloilla. Saneeraus ei aina onnistukaan yhtä helposti penisilliinillä kuten aikaisemmin. Viimeaikaisissa tutkimuksissa tästä bakteerista on löytynyt niin paljon uutta, että oppikirjat pitäisi kirjoittaa uusiksi, sanoo joulukuussa 2016 Eläinlääkäripäivillä luennoinut brittiprofessori.
Streptococcus agalactiae -bakteeria on totuttu pitämään herkästi lehmästä toiseen leviävänä utaretulehduksen aiheuttajana, joka ei säily lehmän lähiympäristössä. Nykyään Str. agalactiae käyttäytyy kuitenkin usein toisin, sanoo Glasgowin yliopiston professori Ruth Zadocs.
Zadocs tietää, mistä puhuu, sillä hän on maailman johtava asiantuntija Str. agalactiae -tutkimuksissa. Hänen luentonsa Eläinlääkäripäivillä käsitteli tämän hankalan bakteerin epidemiologiaa sekä uusia reservoaareja eli taudin lähteitä.
Str. agalactiae on selvästi muuttunut vuosien kuluessa. Ennen 1980-lukua tartunnat olivat lehmälähtöisiä. 1990-luvun jälkeen ne ovat olleet osin ympäristöperäisiä.
Str. agalactiaesta on löydetty kymmeniä eri serotyyppejä, jotka käyttäytyvät toisistaan poikkeavasti, ja uusilla serotyypeillä on uusia tartuntatapoja. Eri maissa vallitsevina ovat eri serotyypit, ja siksi myös taudinkuva vaihtelee.
Vaarallinen osalle ihmisistä
Str. agalactiae aiheuttaa nautojen lisäksi sairauksia ihmisille sekä lämpimissä vesissä eläville kaloille ja akvaariokaloille. Ihmispatogeeni B-ryhmän streptokokki on nimenomaan Str. agalactiae.
Str. agalactiae voi aiheuttaa ihmisille vakavia tauteja, vaikka suurin osa ihmisistä onkin oireettomia tartunnankantajia. Tartunta on vaarallinen etenkin henkilöille, joiden vastustuskyky on heikentynyt.
Str. agalactiae voi aiheuttaa verenmyrkytyksiä, virtsatietulehduksia, iho- ja pehmytkudostulehduksia, keuhkokuumetta, toksisen shokkisyndrooman, sydänlihastulehdusta ja aivokalvontulehdusta sekä nekrotisoivaa faskiittia, joka on hengenvaarallinen pehmytkudoksissa etenevä tulehdus, ja johtaa ihon, ihonalaisen rasvan, lihaskalvon ja joskus lihasten kuolioon. Riskiryhmiä ovat esimerkiksi vanhukset, diabeetikot, alkoholistit, elinsiirtopotilaat sekä kemoterapiaa eli syöpätautiin lääkehoitoa saavat henkilöt.
Erityisen vaarallinen tartunta voi olla vastasyntyneelle vauvalle, joka saa syntyessään tai pian syntymänsä jälkeen tartunnan äidiltään. Yhdysvalloissa odottavat äidit testataan Str. agalactiae -tartunnan varalta ja tartuntaa kantavat äidit hoidetaan antibiootilla. Iso-Britanniassa tutkitaan ja hoidetaan odottavat äidit riskiperusteisesti.
Ihmiset kantavat Str. agalactiae -tartuntaa pääasiassa ruuansulatuskanavassa, virtsatiehyeissä ja lisääntymiselimissä sekä nielussa. Esiintyvyys on naisilla ja miehillä suunnilleen sama. Ihmisistä terveitä kantajia on 20–40 prosenttia.
Naudoista on löytynyt tyypittämällä ihmisperäisiä kantoja. Pohjoismaissa yli puolet naudoista löytyneistä kannoista on samoja serotyyppejä, joita löytyy ihmisistä. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa nauta- ja ihmisserotyypit ovat suurelta osin erillisiä ja isäntälajista toiseen.
Naudoista on löytynyt tyypittämällä ihmisperäisiä kantoja. Pohjoismaissa yli puolet naudoista löytyneistä kannoista on samoja serotyyppejä, joita löytyy ihmisistä. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa nauta- ja ihmisserotyypit ovat suurelta osin erillisiä ja isäntälajista toiseen.
Teksti: Maria Tirkkonen
Kuva: Pirjo Mälkiä
Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2017