Hyvinvointia tuotantoeläimille: Voisiko eläintuotannossa vähemmän olla enemmän?
Kaikkien eläinten hyvinvoinnin parantaminen on tärkeää ensisijaisesti eläinten itsensä vuoksi. Toissijaisesti hyvinvoinnin edistäminen tuo monia hyötyjä: hyvinvoiva eläin on terveempi ja pystyy paremmin vastustamaan taudinaiheuttajia ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
Eläinten hyvinvoinnin edistäminen lisää yhteistä, planetaarista hyvinvointiamme. Siihen kuuluvat olennaisesti ilmastokriisin hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Eläinteollisuuden resurssitehokkuuden kasvattaminen eläinten yksilömääriä kohtuullistamalla pienentää ilmastokuormitusta ja jättää elintilaa monimuotoiselle luonnolle.
Suomalaiset haluavat kyselyiden mukaan parempaa hyvinvointia eläimille, ja sen tulee näkyä avoimemmin kuluttajille. Hyödyntämiemme eläinyksilöiden määrää on eläinten hyvinvoinnin ja resurssitehokuuden nimissä järkevää vähentää.
Kotimaisen ruuantuotannon turvaaminen ja huoltovarmuus on tärkeää säilyttää. Rehusoijalle on kehitettävä kotimaisia vaihtoehtoja. Eurooppalainen kotieläintuotanto on riippuvainen tuontisoijasta, jonka viljely pahentaa luontokatoa. Kotimaisen siipikarjatuotannon eläinaines on tuonnin varassa. Tuonnin katkeaminen kriisitilanteessa voi aiheuttaa suuria ongelmia ruoantuotantoomme. Huoltovarmuuden kannalta oma eläinjalostus ja nojaaminen ihmisten ja eläinten ruuan osalta kotimaiseen, kasviperäiseen ruokaan ja -proteiiniin on etu.
65 prosenttia keskimääräisen suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksista aiheutuu eläinperäisistä tuotteista. Siirtyminen kohti kasvispainotteisempaa ravintoa keventää ilmastoon, ympäristöön, eläimiin sekä ihmiseen kohdistuvaa kuormitusta. Kasvattamalla ja teurastamalla vähemmän eläinyksilöitä tuotamme terveyshyötyjä myös itsellemme.
Resurssitehokas tuotanto toimii eläimen, tuottajan ja ympäristön hyvinvoinnin ehdoilla. Tuotanto, jossa eläinyksilöitä syntyy turhaan tai kuolee ennenaikaisesti, ei ole tehokasta. Tuottajan pitää voida tulla toimeen pienemmällä eläinmäärällä, jotta eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on mahdollista ja työmäärä pysyy kohtuullisena. Samalla on huolehdittava tuottajien paremmasta toimeentulosta.
Tuotannon monipuolisuus ja eläinten sopeutumiskyky edistävät kestävää, omavaraista ruuantuotantoa myös poikkeustilanteissa. Eläintuotannon laatua ja resurssitehokkuutta voidaan lisätä kasvattamalla jalostusastetta eläinten hyvinvoinnin tasoa nostaen tai kasvattamalla eläimiä luonnonmukaisen tai hyvinvointimerkityn tuotannon ehdoin.
EU:n hyvinvointimerkintä ei ehkä ole komission tehtävälistan ykköskysymys, mutta ei sitä täysin ole haudattu. Suomelle voi olla edullista ajaa EU:n yhteistä merkintäjärjestelmää. Sianlihantuotannossa voitaisiin edellyttää ehjähäntäisiä sikoja ja vapaaporsitusta, joihin Suomessa monet tuottajat jo yltävät. Merkintäjärjestelmään pitäisi sisällyttää riippumaton eläinten hyvinvoinnin arviointi ja eläimen koko elämänkaaren monitorointi. Korkeatasoinen hyvinvointimerkintä voisi tuoda Suomelle ansaittua etua asioissa, joissa jo toimimme eurooppalaista tasoa paremmin, ja kuluttajille mahdollisuuksia äänestää ostopäätöksillään.
Suurten eläinyksilömäärien broilerintuotannossa olisi perusteltua tuoda kuluttajamarkkinoille hitaammin kasvava broileri. Kasvatustiheyden väljentäminen lisäisi sekin hyvinvointia. Suomessa kasvatetaan nopeakasvuista broileria broileridirektiivin maksimitiheydellä 42 kg/m2. Linnut kärsivät nopean kasvuvauhdin aiheuttamista terveys- ja hyvinvointiongelmista. Hitaammin kasvavan broilerin hyvinvointi on tutkitusti nopeakasvuista parempi ja kuolleisuus pienempi.
Munantuotannossa voisimme ottaa monien EU-maiden esimerkkiä noudattaen käyttöön teknologian, jolla alkion sukupuoli tunnistetaan jo munasta. Kukkotipujen lopettaminen heti kuoriutumisen jälkeen tuottaa tarpeetonta kärsimystä ja on tehotonta resurssien hukkaa.
Vapaaporsituksen ja -imetyksen parhaita käytäntöjä on tarpeen tukea ja edistää hyvinvointikorvauksella. Vapaaimetys ja -porsitus ovat yleistyneet nopeasti Suomessa, ja uusien porsimishäkkien rakentaminen on kielletty. Sikojen hyvinvointia voidaan edistää myös valvotun hyvinvointimerkintäjärjestelmän avulla.
Laidunnus parantaa tutkitusti nautojen hyvinvointia ja edistää maatalousluonnon monimuotoisuutta, mutta on vähentynyt viime vuosina. 70 prosenttia lypsylehmistämme elää pihatoissa, joista ulospääsyä tai laidunnusta ei vaadita. Nautojen hyvinvointia tukisi, että kaikki naudat pääsisivät ulos jaloittelemaan ja kesäkaudella laiduntamaan. Nautojen ulospääsyä voidaan lisätä merkintäjärjestelmien ja tukien avulla.
Maitotilojen siirtymistä nykyistä pitempään vierihoitoon tulisi edistää lainsäädännön, tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen, eläinten hyvinvointikorvauksen ja investointitukien kautta sekä markkinavetoisin menetelmin. Vasikan ja emon yhdessäolo on olennainen osa lajinmukaista käyttäytymistä, ja sen tukeminen vierihoidon avulla lisäisi molempien hyvinvointia. ◻