Elävän kuvan voimaa

Onko nykyaikaisesta sikalasta saatavissa elävää kuvaa, jonka kuluttajat hyväksyvät? Asiaa päästään ehkä kokeilemaan valoisana aikana.

Salakuvaajien vuodet

Yöllisiä kuvaajia vieraili sikaloissa takavuosina. Vuonna 2007 oli tehotuotanto.net, 2009 ja 2011 vuoroon pääsi sikatehtaat.fi.

Kuvaajat olivat liikkeellä laittomin keinoin ja oikeuttakin asiasta käytiin. Pahimmat kohdat kuvattiin, mitä löydettiin. Eläinparat olivat valosta sokaistuneita ja pelkäsivät tuntemattomia vieraita.

Salakuvausten jälkeen, vuonna 2018 Kristo Muurinmaa julkaisi Koneen säätiön tuella Eläintehtaat-kirjan.

Kehitystä sikatuotannossa

Suomen sika-ala otti virheistään opikseen ja opimme muun muassa kasvattaman pitkähäntäisiä sikoja entistä paremmin. Sika-alan valtion tukeen on saatu kehitettyä Eläinten Hyvinvointikorvaus, eli kansanomaisesti EHK.

Alan tuesta pääosa tulee korvauksena eläinten hyvinvointitoimenpiteistä, joita myös valvotaan. Alan rakennemuutos on karsinut akanat jyvistä ja sikojen keskimääräinen hyvinvointi Suomessa on merkittävästi parantunut puolentoista vuosikymmenen aikana.

Tämän päivän Suomi on erilainen kuin 15 tai 25 vuotta sitten. Nuoremmille kuluttajille vastuullisuus, eläinten hyvinvointi ja ilmastojalanjälki ovat merkittäviä tekijöitä. Sika-alan haasteena on säilyttää ja kasvattaa sellainen luottamus, jolla tulevaisuuden nuoremmat sukupolvet valitsevat kaupassa tuotteitamme.

Kuvaajien paluu

Alallemme tuttu entinen salakuvaaja Saila Kivelä on toisena ohjaajana tuotannossa olevassa elokuvassa ”We are animals”. Elokuvan tuottaa Tuffi films yhdessä YLE:n kanssa. Rahoitukseen osallistuvat Suomen Elokuvasäätiö ja Koneen säätiö.

Elokuvan kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen: ”Aktivistit ovat taistelleet vuosikymmeniä eläinten oikeuksien puolesta. Onnistuvatko he voittamaan taistelun lihatuotantoa vastaan vai onko ruokateollisuus pysäyttämätön?”

”Elokuva kuvaa eläintuotannon rakenteellista olemusta ja systemaattista vallankäyttöä kolmen keskushenkilön kautta. He käyvät Daavidin ja Goljatin taistelua voittamattomalta tuntuvaa teollisuutta vastaan, ja ovat valmiita saavuttamaan tavoitteensa hinnalla millä hyvänsä. Brutaalit salakuvat, joita aktivistit ovat kuvanneet ovat aiheuttaneet useita kansainvälisiä skandaaleja, mutta onnistuvatko he lopulta muuttamaan mitään?”, kysytään tulevan elokuvan saatesanoissa.

Haaste otettu vastaan

Saila Kivelä otti yhteyttä ja pyysi päästä kuvaamaan sikalaan valoisaan aikaan.

”Tarkoituksena olisi siis kuvata ruoantuotannossa käytettävistä eläimistä kohtaukset eläimelle merkittävästä tapahtumasta. Emakko hahmona kiinnostaa, kun ne ovat tuotannossa pitkään, ja ovathan ne tuotannon kulmakivi”, Kivelä perustelee sähköpostissaan.

Kerroin Suomen sika-alan nopeasta muutoksesta kohti vapaaporsitusta, kehuin osin salakuvaajien saaneen aikaan alalla isot muutokset kohti yhä parempaa eläinten hyvinvointia. Eli minusta salakuvaajat ovat osallistuneet omalta osaltaan eläinten hyvinvoinnin parantumiseen.

”Elokuvassa käsitellään aktivismia ja eläintilasalakuvauksia, mutta näkökulma laajenee myös lain ja politiikan puolelle sekä tilallisen näkökulmaan salakuvauksiin liittyen. Haluaisimme salakuvan vastapainoksi tehdä kohtauksen, jossa kukin tuotantoeläinlaji olisi ikäänkuin “hahmona” läsnä. Lähestymme teitä oikeastaan juuri siksi, että toivoisimme, että tuottajapuolen mainitsema avoimuus toteutuisi, ja haluaisimme kuvata tilaa, jossa uskomme, että asiat ovat kunnossa”, Kivelän perustelut jatkuvat.

Kutsuin Sailan kuvaamaan valoisalla kesän jälkeen, kun tilamme rakenteilla oleva vapaaporsitus on käyttöönotettu. Jokaiselle emakolle tulee kolme olkihäkkiä, oljella haetaan pesäntekoa ja puoliritilällä karsinan puhtaana pysymistä. Eli mahdollisimman luonnonmukaista vapaaporsitusta.

Otan neuvoja vastaan tilaisuutta varten. ◻