Eläinten hyvinvointi osaksi ruoantuotannon kestävyyttä
Tänä keväänä julkinen keskustelu ruokajärjestelmästä ja sen kestävyydestä on vilkastunut. Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan aiheuttamat vakavat häiriöt globaalissa ruokajärjestelmässä ovat voimistaneet huoltovarmuuden ja ruokaturvan merkitystä osana ruokajärjestelmän uudistamista kestävään suuntaan.
Samalla ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä päästövähennyksiä eri yhteiskunnan osa-alueilta, mukaan lukien ruoka- ja maataloussektorilta. Niin suomalainen kuin globaali ruokajärjestelmä on kestävyysmurroksen edessä: eri politiikan toimin tulisi edistää siirtymää ilmastoviisaaseen, kestävään, terveelliseen ja reiluun ruokajärjestelmään.
Eläinten hyvinvointi on nähtävä osana ruokajärjestelmien kestävyyttä
Eläinten hyvinvointi on jonkin verran huomioitu ruoantuotannon ja -kulutuksen kestävyyssiirtymää ohjaavassa politiikassa. Esimerkiksi Euroopan unionin Pellolta pöytään -strategiassa eläinten hyvinvoinnin parantaminen on sisällytetty osaksi kestäviin elintarvikejärjestelmiin siirtymistä.
Toisaalta eläinten hyvinvointi on usein jäänyt valitettavan sivuun kestävän kehityksen politiikassa. Tästä on huomattavin esimerkki YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet: yksikään näistä tavoitteista tai niiden alatavoitteista ei käsittele eläinten hyvinvointia, vaikka muun muassa vastuullista kulutusta ja lajien suojelua koskevilla tavoitteilla on vaikutuksia eläinten hyvinvointiin.
Toukokuussa yli 200 tutkijaa ja muuta asiantuntijaa julkaisivat avoimen kirjeen, jossa kehotettiin hallituksia ottamaan eläinten hyvinvointi osaksi kestävän kehityksen politiikkaa. Yhtäältä nykyinen tapamme kohdella eläimiä vaikuttaa mahdollisuuksiimme saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, toisaalta kestävällä kehityksellä on merkitystä eläimille itselleen, korostettiin kirjeessä.
Eläinten hyvinvointi kytkeytyy ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin
Yhteisen hyvinvoinnin lähestymistavassa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Se laajentaa ja täydentää jo vakiintuneempaa yhteisen terveyden lähestymistapaa, joka korostaa ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden välistä keskinäisriippuvuutta.
Esimerkiksi ilmastonmuutos uhkaa yhteistä hyvinvointia: sään ääri-ilmiöt, kuten pitkittyneet hellejaksot, kuivuus, maasto- ja metsäpalot ja tulvat, aiheuttavat kärsimystä niin ihmisille kuin eläimille. Tästä muistuttivat tämän kesän voimakkaat helleaallot Etelä- ja Länsi-Euroopassa.
Myös lisääntyvä antibioottiresistenssi sekä lajien välillä tarttuvat taudit ovat esimerkkejä yhteisen terveyden ja hyvinvoinnin heikentymisestä. Arvioidaan, että nykyisin ihmisten uusista taudinaiheuttajista suurin osa on lähtöisin eläimistä. Koronapandemia muistuttaa ihmisten terveyden riippuvuudesta muiden lajien ja ekosysteemien terveydestä, sillä tämänhetkinen tieto viittaa siihen, että pandemian aiheuttaneen SARS-CoV-2 koronaviruksen alkuperä on eläimissä.
Luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjen häviäminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen lisäävät riskejä zoonoosien leviämiselle, kun taas monimuotoinen luonto suojaa niin ihmisten kuin eläintenkin terveyttä.
Ihmisten hyvinvoinnin yhteys eläinten hyvinvointiin on tunnistettu eläintutkimuksessa jo pitkään. Hyvinvoivilla ihmisillä on voimavaroja huolehtia vastuullaan olevista eläimistä, kun taas ihmisten henkiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ovat usein eläinsuojeluongelmien taustalla. Yhteiskuntien häiriötilat ja epävakaudet lisäävät riskejä myös eläinten hyvinvoinnin vaarantumiselle.
Yhteisen hyvinvoinnin lähestymistapa tuo esiin, että eläinten hyvinvoinnin parantaminen voi edistää myös kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Pitkittynyt stressi heikentää hyvinvointia ja alentaa vastustuskykyä, mikä lisää riskiä eläimen sairastumiselle ja taudinaiheuttajien leviämiselle. Eläinten hyvinvointia parantamalla voidaan vähentää myös mikrobilääkkeiden tarvetta. Luonnonlaidunten ja niittyjen laiduntaminen puolestaan edistävät sekä eläinten hyvinvointia ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Eläinten hyvinvointi on huomioitava kestävyyssiirtymän politiikkatoimissa
Jos eläinten hyvinvointia ei huomioida politiikkatoimia suunniteltaessa, ne voivat olla ristiriidassa eläinten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteen kanssa. Päästöjen vähentäminen tuotantoa tehostamalla eläinten hyvinvoinnin kustannuksella ei ole eettisesti kestävä suunta. Esimerkiksi yksipuolinen tuotoksen jalostaminen ja korkea eläintiheys voivat pienentää tuotannon ilmastovaikutusta, mutta heikentää eläinten hyvinvointia.
Eläinten hyvinvointi on myös huomioitava, kun pyritään ohjaamaan ruokavaliomuutosta kestävämpään suuntaan. Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää suosimalla alhaisen hiilijalanjäljen elintarvikkeita ja minimoimalla ruokahävikkiä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta edellyttävät lihankulutuksen vähentämistä länsimaissa, joissa ruokavalioiden ympäristökuorma on suuri.
Kun ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymässä vahvistetaan yhteisen hyvinvoinnin näkökulmaa ja tunnistetaan eläinten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen yhteydet, on mahdollista parantaa politiikan tuloksia niin ihmisille, eläimille kuin ympäristöllekin. Samalla voidaan paremmin sovittaa yhteen elintarvikejärjestelmän uudistamisen politiikkatavoitteita ja minimoida ristiriidat politiikkatoimien välillä. ◻
SAARA KUPSALA
Eläinsuojeluasiamies