Pitkään väännetty eläinten hyvinvointilaki etenee
Pitkään valmisteltu ja pariinkin kertaan takapakkia ottanut eläinten hyvinvointilaki on viimeinkin etenemässä eduskunnassa. Jos jatkokäsittely valiokunnissa etenee toivotusti, laki astunee voimaan ensi vuoden alkupuolella.
Laki noudattaa hyvin pitkälle aiempia luonnoksia, mutta kotieläinyrittäjien näkökulmasta on tullut muutamia olennaisia tiukennuksia.
Sikataloudessa merkittävin muutos on karjuporsaiden kastroinnin täyskielto 12 vuoden siirtymäajalla. Kipulääkitys ja puudutus kastroinnin yhteydessä ovat suhteellisen helppo toteuttaa, mutta sikaketju ja erityisesti sianjalostus ja -teurastus joutuvat jumppaamaan aika paljon, jotta karjujen kasvatus on mahdollista. Toinen reitti on immunokastraatio, mutta sekin vaatii toimiakseen lisäkehitystä.
Paljon puhuttanut tiineytys- ja porsitushäkkien kielto 12 vuoden siirtymäajalla onnistuu, koska jo nyt muutos etenee vauhdilla ja siirtymäajan puitteissa suurin osa vanhoista sikalakalusteista on joka tapauksessa uusittava. Kustannuksia se aiheuttaa ja muutoksen olisi hyvä saada apua investointitukien kautta.
Lypsykarjapuolella uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettäisiin. Elinkeinon kehittämisen kannalta on kuitenkin hieman ongelmallista, ettei toiminnassa olevien parsinavetoiden parsipaikkoja voisi lisätä. Parsinavetasta pihattoon siirtyvän tilan kannalta olisi hyvä, jos parsipaikkoja voisi tilapäisesti lisätä karjamäärän kasvattamiseksi pihattoon eli toivottavasti tähän saadaan hieman joustoa. Kyse ei olisi isosta määrästä tiloja eikä pitkäaikaisesta tilanteesta, mutta se helpottaisi siirtymää.
Parsinavetoissa pidettävien lehmien tulisi jatkossa päästä jaloittelemaan aiemman 60 päivän sijaan 90 päivänä vuodessa. 60 päivää jaloittelusta pitäisi tapahtua laidunkaudelle ja 30 päivää sisäruokintakaudella. Lisäksi valmistelun yhteydessä linjattiin, että jatkossa investointitukea myönnettäisi vain sellaisten pihattojen rakentamiseen, joiden yhteydessä on jaloittelutarha tai laidun. Lihanautojen pito jatkuvasti kytkettynä kiellettäisi viiden vuoden siirtymäajalla.
Muuttuuko tuotantoeläinten ruokinta pysyvästi?
Viljan hinnan ja sen seurauksena kaikkien väkirehujen hintojen nousu muuttaa kotieläinten ruokintaa. Nautatilat satsaavat entistä enemmän karkearehuihin ja erityisesti säilörehuun. Nurmien hyödyntämisessä ratkaisevaa on myös typpilannoitteiden hintojen kehitys, joka ohjaa nurmia typensitojakasvien suuntaan.
Sika- ja siipikarjataloudessa liikkumavaraa on paljon vähemmän, sillä vilja on yksimahaisten perusrehu. Sikataloudessa elintarviketalouden sivuvirrat ja ”uudet” rehukasvit eli ruis ja ruisvehnä tuovat hieman liikkumavaraa, mutta esimerkiksi siipikarjalihan ja kananmunien tuotannossa vaihtoehdot ovat varsin vähissä.
Todennäköistä on, että vuonna 2024 viljan hinnat tulevat jo hieman alaspäin, mutta on kiinnostavaa nähdä, jääkö muutos ruokinnassa pysyväksi, jos vilja hinta palaa vuosikymmenen alun tasolle.