Auringon ja tuulen hellimää sikaa
Paijan tilalla Urjalassa kokeillaan ulkosikojen kasvatusta. Kesä ei ole tuonut isoja yllätyksiä. Sikojen laidunelämää ovat seuranneet paitsi tilan väki myös lukuisat vierailijat.
Ulkokasvatukseen päädyttiin, kun Juha Paija näki kaksi vuotta sitten kuvia hollantilaisista sioista. Ei tavallisia karsinakuvia kinkku kinkun vieressä makaavista, vaan auringon alla kasvaneista toimeliaista ulkosioista.
Yhden sähkölangan takana viihtyi vireitä, hyvin kehittyneitä, tyytyväisen näköisiä possuja. ”Se havahdutti”, isäntä kertoo.
Heti seuraavana kesänä muutama sika pääsi ulkokasvatuksen kokeiluun Henna ja Juha Paijan Koivulehdon tilan laitumelle. Niiden liha käytettiin itse.
Hyvien kokemusten myötä ulkosikojen määrää lisättiin tänä vuonna. Kesäkuun alussa vihreälle laitumelle pääsi kirmaamaan 40 välitysporsasta. Samaan aikaan tulleesta kasvatuserästä osa laitettiin sisälle sikalaan.
Viljaa, lihasikoja ja hevosia kasvattavilla Paijoilla on tilateurastamo Urjalassa. Ajatuksena oli, että ulkokasvatussioista saataisiin myös oma tuote lihan suoramyyntiin.
Aitana viisi sähkölankaa
Edellisen kesän kokeilu tuli Paijan perheelle nopealla aikataululla eikä sikojen olosuhteita ehditty suunnitella halutulla perusteellisuudella.
Ruokintaa viilattiin kesän myötä, aidoista saatiin kokemusta, ja nähtiin myös sikojen valtava tarve maan tonkimiseen. Viranomaisilta varmistettiin terveysasioita.
Pienelle sikamäärälle kokeiltiin aidaksi osittain sähköistettyä lammasverkkoa, mutta siat oppivat pian nostamaan verkon alalaitaa kärsällään. Karkulaisia vilisteli välillä pitkin pihoja.
Osa aidasta tehtiin puusta. Se pitää siat ja on mukavan näköinen.
Hintavana ja isotöisenä kumpikaan malli ei kuitenkaan tullut kysymykseen isomman alan aitaamisessa. Juha ei aivan luottanut yhteen sähkölankaan, kuten hollantilais-tilalla tehdään, vaan päätyi tekemään aidan viidestä sähkölangasta.
”Alimman langan alta pitää saada nurmi leikattua ruohonleikkurilla, eikä lankojen väli saa olla liian suuri, jotta siat pysyvät aidan takana”, Juha Paija kertoo. Lankojen väli on nyt noin 10 senttiä.
Tällainen aita on kestänyt hyvin koko kesän. Siat oppivat heti alkukesästä sähkön voiman kokeillessaan aitalankoja.
Nurmirehu on suurta herkkua
Siat nukkuvat sisällä varsinkin sateella ja yöaikaan. Jotkut viihtyvät ulkona lähes koko ajan.
”Ne ovat kaivaneet itselleen maahan kuopan ja vaikka muu lauma on sisällä ladossa, nämä menevät omiin kuoppiinsa ja nukkuvat siellä”, Paija kuvailee lauman lepokäyttäytymistä.
Ulkona kasvillisuus ja maa tarjoavat askaretta tonkiville. Alun nurmikasvusto on suureksi osaksi vain muisto, kun kasvavat ja maan kaivamiseen innokkaat siat ovat myllänneet maan paljaaksi ja paikoin kuoppaiseksi.
Pieni lammikko ja maa houkuttelevat mutakylpyihin. ”Mutakerros suojaa niitä ainakin auringolta”, Juha Paija sanoo. Hän on huomannut, että osalla sioista iho punottaa, vaikka aurinkoisia päiviä on ollut tavallista vähemmän tänä vuonna.
Paijat ovat miettineet ruokinnan järjestämistä monelta kannalta. Miten helpottaa omaa työtä, miten varjella rehu esimerkiksi linnuilta ja miten vähentää rehun hukkaa ruokintalaitteesta?
Teksti ja kuvat: Maija Kyrö
Lue koko juttu KMVETin numerosta 4/2015. Jutun yhteydessä kerrotaan myös ulkosikojen tautiriskeistä.